Viimeisin päivitetty: Päivitetty viimeksi: 01.02.2021
Päätöksentekijä: Tekijä: A.A: Yvette Marie Miller, MD., Executive Medical Officer
By: Kathleen M. Grima, MD., johtava ylilääkäri
Päällikkö: Yvette M. Grima, MD., johtava ylilääkäri
Ymm: Mary Ann Plonowski., RN., BSN
Huomautus käyttäjille: Tukikelpoisuusohjeet ovat saattaneet muuttua tämän tiedon viimeisimmän päivityksen jälkeen. Ajantasaiset tiedot saat ottamalla yhteyttä sinua lähimpänä olevaan Amerikan Punaisen Ristin verenluovutusalueeseen.
Syvällistä keskustelua iästä ja verenluovutuksesta
Alle 17-vuotiaat ovat lähes aina laillisia alaikäisiä (eivät vielä täysi-ikäisiä), jotka eivät voi itse antaa suostumusta verenluovutukseen. (Kukin osavaltio määrittää oman täysi-ikäisyytensä, joka voi olla erilainen eri toimintojen osalta.)
Alle 17-vuotiaat voivat kuitenkin luovuttaa verta omaan käyttöönsä, ennen suunniteltua leikkausta tai tilanteissa, joissa heidän verellään on erityistä lääketieteellistä arvoa tietylle potilaalle, kuten perheenjäsenelle.
Syvällistä keskustelua Creutzfeld-Jakobin taudin muunnosmuodostelmasta (Variant Creutzfeld-Jakobin tauti) ja verenluovutuksesta
Tietyissä osissa maailmaa nautaeläimiin voi tarttua tarttuva kuolemaan johtaneen aivotulehduksen aiheuttanut tauti, jota kutsutaan nimellä Hullun lehmän tauti. Näissä samoissa paikoissa ihmiset ovat alkaneet sairastua uuteen tautiin nimeltä variantti Creutzfeld-Jakobin tauti (vCJD), joka on myös kuolemaan johtava aivosairaus. Tutkijat uskovat, että vCJD on hullun lehmän tauti, joka on jotenkin siirtynyt ihmisiin, mahdollisesti ravintoketjun välityksellä.
Potilaita koskevista pienistä tapausselostuksista ja koe-eläintutkimuksista on nyt saatu näyttöä siitä, että vCJD voi siirtyä verensiirron välityksellä. Ihmisillä ei ole vCJD:tä osoittavaa testiä, jota voitaisiin käyttää verenluovuttajien seulontaan ja verenkierron suojaamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että veriohjelmien on ryhdyttävä erityisiin varotoimiin pitääkseen vCJD:n poissa verenkierrosta siten, että verta ei kerätä henkilöiltä, jotka ovat käyneet siellä, missä tätä tautia on todettu.
Tällä hetkellä elintarvike- ja lääkeviraston (Food and Drug Administration, FDA) vCJD:hen liittyvät luovuttajakelpoisuussäännöt ovat seuraavat:
Et ole oikeutettu luovuttamaan verta, jos:
Vietit (vierailit tai asuit) 1. tammikuuta 1980 ja 31. joulukuuta 1996 välisenä aikana yhteensä vähintään 3 kuukautta missä tahansa Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) maassa,
- Kanavasaaret
- Englanti
- Falklandinsaaret
- Gibraltar
- Manninsaari
- Pohjois-Irlanti
- Skotlanti
- Wales
Tammikuun 1. päivästä, 1980, tähän päivään, olet saanut verensiirron jossakin alla luetelluista maista:
- Ranska
- Irlanti
- Kanaalisaaret
- Englannissa
- Falklandinsaaret
- Gibraltar
- Mannsaari
- Pohjois-Irlanti
- Skotlanti
- Wales
Vietitte (vierailitte tai asuitte) kumulatiivisesti vähintään 5 vuotta 1. tammikuuta alkaen, 1980 ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana Ranskassa tai Irlannissa.
Syvällinen keskustelu Creutzfeld-Jakobin taudista (CJD) ja verenluovutuksesta
CJD on harvinainen, etenevä ja kuolemaan johtava aivosairaus, jota esiintyy kaikkialla maailmassa ja josta on tiedetty vuosikymmeniä. CJD eroaa variantti-CJD:stä, uudesta ihmisillä esiintyvästä taudista, jonka uskotaan liittyvän hullun lehmän tautiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla.
CJD vaikuttaa olevan tartuntatauti. Se on tarttunut tartunnan saaneista ihmisistä potilaisiin aivojen päällysteen (dura mater) siirron, saastuneiden aivoelektrodien käytön ja ihmisen aivolisäkkeistä peräisin olevien kasvuhormonien injektion välityksellä. Harvoin CJD:hen liittyy perinnöllinen alttius, eli sitä esiintyy biologisilla tai ”verisukulaisilla” (samaan geneettiseen sukuun kuuluvilla henkilöillä).
On näyttöä siitä, että CJD voi siirtyä verensiirtojen välityksellä luovuttajilta potilaille. CJD:lle ei ole olemassa testiä, jota voitaisiin käyttää verenluovuttajien seulontaan. Tämä tarkoittaa, että veriohjelmien on ryhdyttävä erityisiin varotoimiin CJD:n pitämiseksi poissa verenkierrosta siten, että ne eivät ota verenluovutuksia henkilöiltä, jotka ovat saattaneet saada tämän tartunnan.
Sinulla katsotaan olevan suurempi riski saada CJD:n tartunta, jos sinulle on tehty kovakalvon (aivoja peittävä) siirto. Jos sinulle on tehty dura mater -siirto, sinun ei pitäisi luovuttaa verta, kunnes CJD:stä ja verenkiertoon kohdistuvasta riskistä tiedetään enemmän. Jos sinulla on diagnosoitu vCJD, CJD tai jokin muu TSE tai jos sinulla on verisukulainen, jolla on diagnosoitu geneettinen CJD (esim. fCJD, GSS tai FFI), et voi luovuttaa verta. Jos olet saanut injektion ihmisen aivolisäkkeen kasvuhormonia (hGH), et voi luovuttaa. Aivolisäkkeestä peräisin olevaa hGH:ta oli saatavilla Yhdysvalloissa vuosina 1958-1985. Vuoden 1985 jälkeen saatu kasvuhormoni on hyväksyttävää.
Syvällinen keskustelu hepatiitista ja verenluovutuksesta
”Hepatiitti” tarkoittaa maksatulehdusta. Hepatiitti voi johtua monista asioista, kuten sappikivistä, lääkkeistä, alkoholin juomisesta, liikalihavuudesta ja maksatulehduksista.
Hepatiitti B-viruksen ja hepatiitti C-viruksen aiheuttamat hepatiitit voivat siirtyä verensiirron välityksellä helposti verenluovuttajilta potilaille. On mahdollista, että luovuttaja kantaa hepatiittivirusta, vaikka hän ei ole koskaan sairastanut tulehtunutta maksaa ja tuntee itsensä täysin terveeksi luovutushetkellä.
Hepatiitti B ja hepatiitti C tarttuvat ihmisten välillä seksuaalisessa kanssakäymisessä ja veren ja veren välisessä kosketuksessa, kuten tapahtuu, kun neuloja jaetaan suonensisäisen huumeiden käytön yhteydessä. Hepatiittivirukset voivat tarttua myös äideistä syntymättömiin vauvoihinsa. Monet ihmiset, joilla on hepatiittivirustartunta, eivät kuitenkaan pysty määrittämään, miten he ovat saaneet tartunnan. B-hepatiittivirusta vastaan on olemassa rokote.
Kaikki verenluovutukset testataan B- ja C-hepatiitin varalta useilla eri testeillä. Koska nämä testit eivät kuitenkaan ole täydellisiä, on silti tärkeää, että ihmiset, jotka saattavat saada hepatiittivirustartunnan, eivät luovuta verta. Joissakin tapauksissa riittää, että jonkun tietyn tapahtuman, kuten hepatiittipotilaan kanssa tapahtuneen altistumisen, jälkeen on odotettava jonkin aikaa, jotta voidaan olla varmoja, ettei henkilö ole saanut tartuntaa. Toisissa tapauksissa hepatiitin todennäköisyys on niin suuri, että henkilö ei voi luovuttaa verta riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa on kulunut. Luovuttajat, joilla on joskus diagnosoitu B- tai C-hepatiitti, eivät ole kelpoisia luovuttamaan verta, vaikka heidät olisi hoidettu.
Syvällistä keskustelua malariasta ja verenluovutuksesta
Malaria on loisen aiheuttama veritartunta, joka voi siirtyä verensiirron välityksellä luovuttajalta potilaalle. On mahdollista saada uusi malariatartunta, mutta olla oireeton, vaikka loinen on veressäsi. On myös mahdollista tuntea olonsa hyväksi, mutta sairastua hyvin lievään malariaan, varsinkin jos olet asunut pitkiä aikoja sellaisissa osissa maailmaa, joissa malariaa esiintyy.
Tautienvalvontakeskukset (Centers for Disease Control and Prevention) pitävät kirjaa paikoista, joissa esiintyy malariaa Yhdysvalloista lähtevien ulkomaanmatkustajien kannalta, ja nämä tiedot ovat saatavilla niiden verkkosivuilta. Voit nähdä, esiintyykö malariaa paikassa, johon olet matkustanut tai jossa olet asunut, etsimällä sitä CDC:n verkkosivuilta. Malariatiedot maittain löytyvät osoitteesta http://www.cdc.gov/malaria/travelers/country_table/a.html.
Verenluovutuksia ei testata malarian varalta. Siksi on tärkeää, että henkilöt, joilla saattaa olla malaria tai jotka ovat altistuneet malarialle sen vuoksi, että he asuvat maassa, jossa malariaa esiintyy, tai matkustavat maahan, jossa malariaa esiintyy, eivät saa luovuttaa verta, ennen kuin on kulunut tarpeeksi aikaa, jotta voidaan olla varmoja siitä, että heillä ei ole malariatartuntaa. Tämä toteutetaan siten, että niille, jotka ovat asuneet malariaa esiintyvissä paikoissa, muuttaneet sieltä tai matkustaneet sinne, asetetaan odotusaika.
Jos olet matkustanut Yhdysvaltojen ulkopuolelle, matkakohteesi tarkistetaan sen selvittämiseksi, oletko ollut malarian riskialueella. Olisi erittäin hyödyllistä, jos olisit valmistautunut ilmoittamaan maan ja kaupungin tai kohteet, joihin matkustit, sekä matkustuspäivämäärät.