Mitä on sisäinen derangementti?
Sisäisessä derangementissa on kyse kallon ja alaleuan välissä pehmusteena toimivan diskuksen siirtymisestä. Joskus siihen voi liittyä naksahtava ja tai poksahtava ääni. Tosin jos välilevy on hyvin siirtynyt, se ei välttämättä palaudu normaaliin asentoonsa, kun suu avataan. Tätä kutsutaan välilevyn anterioriseksi siirtymäksi ilman supistumista.
Kuka voi saada välilevyn siirtymän?
Tutkimuksissa, joissa on käytetty magneettikuvausta ja artroskopiaa, on todettu välilevyn siirtymä niillä henkilöillä, joilla on oireita TMJ-kivusta ja toimintahäiriöstä, sekä vapaaehtoisilla henkilöillä, joilla ei ollut oireita. Toisin sanoen monilla ihmisillä, joilla ei ole TMJ-ongelmia, on siirtynyt välilevy.
Onko siirtynyt välilevy kivulias?
Tohtori Louis Mercurin mukaan ”1990-luvulla kertynyt tieteellinen todistusaineisto näyttää osoittavan, että välilevy itsessään ei ole ainoa syyllinen TMJ:hen ja kasvoihin liittyviin kipuihin, silloinkin, kun välilevy on siirtynyt pois kondyylin päältä. Itse asiassa päinvastoin näyttää olevan totta, eli mitä kauemmas anteriorisesti siirtynyt välilevy on, sitä paremmalta potilaasta tuntuu.”
Pitäisikö siirtynyttä välilevyä hoitaa?
Diagnoosi siirtyneestä välilevystä ei ole osoitus hoidosta. Jos välilevy rajoittaa liikkumista ja aiheuttaa kipua, hoito voi olla tarpeen. Nämä kaksi voivat kuitenkin olla täysin toisistaan riippumattomia. Jos siirtynyt välilevy esiintyy ilman kipua, hoitoa ei tarvita. Jos siirtyneeseen välilevyyn liittyy kipua, kipu voi laantua hoidolla tai ilman hoitoa.
Mitä tehdä, jos leuka lukkiutuu?
Vaikka se ei ole yleisin TMJ-ongelmista, suljettu lukko on hyvin pelottava niille, joilla se on. Sen akuuteimmassa vaiheessa suuta on lähes mahdotonta avata sekä siirtyneen välilevyn aiheuttaman fyysisen eston että suuren kivun vuoksi. Tämän vuoksi leikkaus on pitkään ollut ensisijainen hoitomuoto, koska oletettiin, että se on ainoa tapa saada levy takaisin paikalleen. Tiedettiin kuitenkin myös, että oireet voivat parantua pelkällä oireiden hallinnalla tai oireiden hallinnan ja fysioterapian yhdistelmällä. Tämä sai Minnesotan yliopistossa toimivan ryhmän suorittamaan satunnaistetun kliinisen tutkimuksen, jossa tutkittiin neljää Closed Lockin hoitomuotoa ja jonka olemme julkaisseet tarkastelua varten alla.
Treatment of Closed Lock of the TMJ
Raportti artikkelista Schiffman, E.L. et al, Journal of Dental Reseach 86: 58-63, 2007
Kirjoittaja: tohtori James P. Lund, professori, hammaslääketieteellinen tiedekunta, McGill University, Montreal, Quebec, Kanada
Vaikka se ei ole yleisin TMJ-ongelmista, suljettu lukko on hyvin pelottava niille, joilla se on. Sen akuuteimmassa vaiheessa suuta on lähes mahdotonta avata sekä siirtyneen välilevyn aiheuttaman fyysisen eston että suuren kivun vuoksi. Tämän vuoksi leikkaus on pitkään ollut ensisijainen hoitomuoto, koska oletettiin, että se on ainoa tapa saada levy takaisin paikalleen. Tiedettiin kuitenkin myös, että oireet voivat parantua pelkällä oireiden hallinnalla tai oireiden hallinnan ja fysioterapian yhdistelmällä. Tämä sai Minnesotan yliopistossa toimivan ryhmän suorittamaan satunnaistetun kliinisen tutkimuksen neljästä Closed Lock -hoitomuodosta: (lääkehoito); kuntoutus,; artroskopia; ja tekonivelleikkaus. Lääketieteellinen hoito (MM) oli kivun ja tulehduksen farmakologista hoitoa tulehduskipulääkkeillä ja kipulääkkeillä, kun taas kuntoutus oli MM:n yhdistelmä hammaslastojen, fysioterapian ja psykologian kanssa. Artroskopia tarkoittaa pienen putken asettamista niveleen, jotta kirurgi voi nähdä nivelen sisälle, pestä nivelen (huuhtelu) ja poistaa pieniä kudospaloja. Artroplastiassa nivel leikataan auki, jotta kirurgi voi poistaa suurempia kudospaloja, jotka voivat olla koko TMJ-levy, ja tehdä korjauksia.
Tutkijat käyttivät kahta mittaria merkkien ja oireiden kvantifioimiseksi, Craniomandibulaarista indeksiä (Craniomandibular Index) ja oireiden vaikeusastetta (Symptom Severity Index). Ensimmäinen mittaa liikkumista, nivelääniä, lihasten ja nivelten arkuutta, kun taas toinen mittaa kipua- sen voimakkuutta, siedettävyyttä, tiheyttä ja kestoa. He tekivät mittauksia ennen hoidon aloittamista ja sitten lisääntyvin väliajoin hoidon päättymisestä viiden vuoden kuluttua hoidon päättymisestä.
Päähavainto oli, että kaikki neljä ryhmää olivat paljon paremmassa kunnossa kolme kuukautta hoidon jälkeen ja että pientä parannusta tapahtui aina viiteen vuoteen asti. Neljän ryhmän välillä ei kuitenkaan ollut eroa missään vaiheessa tutkimuksen aikana, mikä yllätti monet.
Tekijät päättelivät, että ”suljetusta lukosta kärsivien potilaiden ensisijaisen hoidon tulisi koostua lääkehoidosta tai kuntoutuksesta” . Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi he suosittelivat kuntoutusta, koska lääketieteellinen hoito on yksinkertaisempaa, vie vähemmän aikaa ja maksaa paljon vähemmän. Joten tässä tutkimuksessa ei todellakaan ole mitään perusteita muulle kuin tulehduksen ja kivun hoidolle, jonka voi tehdä joko hammaslääkäri tai lääkäri.