Synteettiset timantitEdit
1950-luvulta lähtien tekniikoilla on voitu valmistaa jalokivilaatuisia timantteja, joiden koostumus on periaatteessa mikä tahansa haluttu ja joiden koko on enintään noin 1 cm. Vaikka jotkut valmistajat merkitsevät synteettiset timantit sarjanumeroilla, ei ole mitään takeita siitä, että tietty timantti ei ole ihmisen tekemä, vaikka joskus epäluonnollinen kemiallinen koostumus tai virheiden kuvio voi viitata siihen, että timantti on synteettinen. On paljon halvempaa tuottaa timantteja keinotekoisen synteesin avulla kuin louhia niitä, vaikka synteesin kustannukset ovatkin tällä hetkellä vielä huomattavat. Kyvyttömyys taata, että timantti on luonnon timantti, saattaa heikentää synteettisistä timanteista tällä hetkellä perittävää korkeampaa hintaa. Uusien teknologisten edistysaskeleiden ansiosta eräät riippumattomat jalokivilaboratoriot, kuten GIA (Gemological Institute of America), ovat kuitenkin voineet laatia erityisen synteettisten timanttien luokitusraportin, jossa timantti tunnistetaan laboratoriossa kasvatetuksi ja siihen merkitään laserilla merkintä ”laboratoriossa kasvatettu”.
Kiillotetut timantit Muokkaa
Timanttien alhaisempaan likviditeettiin vaikuttavat useat tekijät. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on terminaalimarkkinoiden puute. Useimmilla hyödykkeillä on terminaalimarkkinat ja jonkinlainen hyödykepörssi, selvitysyhteisö ja keskusvarastot. Viime aikoihin asti tällaista ei ollut timanttien osalta. Timantteihin sovelletaan myös arvonlisäveroa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EU:ssa sekä liikevaihtoveroa useimmissa muissa kehittyneissä maissa, mikä vähentää timanttien tehokkuutta sijoituskohteena. Vaikka suurin osa timanteista myydään vähittäiskaupoissa korkealla katteella, sijoitustimantit myydään yleensä huutokaupoissa tai yksityisesti.
Suurikokoiset timantit ovat harvinaisia, ja niiden hinta riippuu timantin yksilöllisistä ominaisuuksista. Myös muoti- ja markkinointinäkökohdat voivat aiheuttaa hintavaihteluita. Tämän vuoksi yhtenäisen ja helposti ymmärrettävän hinnoittelujärjestelmän luominen on vaikeaa. Martin Rapaport laatii Rapaport Diamond Reportin, jossa luetellaan hiottujen timanttien hinnat. Rapaport Diamond Reportin tilaaminen on suhteellisen kallista, joten se ei ole helposti kuluttajien ja sijoittajien saatavilla. Raportissa esitetään viikoittain matriisit timanttien hinnoista, jotka koskevat briljanttihiottujen timanttien eri muotoja, väriä ja kirkkautta sekä kokoluokkia. Pelkästään briljanttihiontatuotteiden hintamatriisi sisältää yli 1 400 merkintää, ja tähänkin päästään vain ryhmittelemällä joitakin laatuluokkia yhteen. Hinnat vaihtelevat huomattavasti kokoluokkien reunoilla, joten 0,49 karaatin (98 mg) kivi voi maksaa 5 500 dollaria karaattia kohti = 2 695 dollaria, kun taas 0,50 karaatin (100 mg) kivi, joka on samanlaatuinen, maksaa 7 500 dollaria karaattia kohti = 3 750 dollaria. Tämä ero vaikuttaa yllättävältä, mutta todellisuudessa kivet, jotka ovat lähellä kokoluokan yläosaa (tai harvinaisemmat erikoisväriset lajikkeet), hinnoitellaan yleensä hieman korkeammalle. Osa hintahypyistä liittyy markkinointiin ja kuluttajien odotuksiin. Esimerkiksi ostaja, joka odottaa 1 karaatin (200 mg) timanttista solitaire-kihlasormusta, saattaa olla haluton hyväksymään 0,99 karaatin (198 mg) timanttia.
Timanttien luokituslaboratorioita on lukuisia, ja kukin niistä tarjoaa sijoittajille, kuluttajille ja jälleenmyyjille samankaltaisia timanttien luokitus- ja todentamispalveluita, mukaan lukien Gemological Institute of America (GIA) ja Confédération Internationale de la Bijouterie, Joaillerie et Orfèvrerie (CIBJO, Confédération Internationale de la Bijouterie, Joaillerie et Orfèvrerie -liittouma), josta käytetään nimitystä Maailman koruliitto. Jos tällaisten järjestöjen asettamat standardit asetetaan kyseenalaisiksi, vaikutukset tuntuvat koko timanttiteollisuudessa. Vuonna 2005 eräs timanttikauppias, joka oli toimittanut timantteja Saudi-Arabian kuningasperheelle, haastoi GIA:n oikeuteen sen jälkeen, kun GIA:n antamien sertifikaattien paikkansapitävyys oli asetettu kyseenalaiseksi. Myöhemmin tehdyn tutkimuksen seurauksena neljä GIA:n työntekijää sai potkut GIA:n eettisten sääntöjen rikkomisen vuoksi. GIA väittää myös muuttaneensa joitakin menettelytapojaan estääkseen tällaisten tapausten toistumisen.
Timanttien eri kokojen (painojen) epälineaarinen hinnoittelu tarkoittaa, että ei ole realistista vaihtaa esimerkiksi kahta neljänneskaraattia (50 mg) yhteen puolikaraattiin (100 mg). Kullan kaltaisten hyödykkeiden kohdalla on selvää, että yksi 20 gramman harkko on samanarvoinen kuin kaksi 10 gramman harkkoa, jos puhtaus on sama. Useimmilla terminaalimarkkinoilla on oltava helposti saatavilla vakiolaatu tai rajoitettu määrä laatuja, joita on saatavilla riittävä määrä, jotta niillä voidaan käydä kauppaa. Tämä on merkittävä likviditeettiin vaikuttava tekijä. Timanttien laadun monet vaihtelut vaikeuttavat hyödykkeen kaltaista hinnoittelua, erityisesti harvinaisempien kivien kohdalla, jotka vaativat erityiskäsittelyä tavanomaisia timantteja paremmin.
Timanttien sijoitusparametri on niiden suuri arvo painoyksikköä kohti, minkä vuoksi niitä on helppo varastoida ja kuljettaa. Korkealaatuinen timantti, joka painaa vain 2-3 grammaa, voi olla arvoltaan yhtä suuri kuin 100 kiloa kultaa. Tämä äärimmäisen tiivistetty arvo ja siirrettävyys antaa timanteille hyvän aseman hätärahoituksen muotona. Ihmiset ja väestöryhmät, jotka ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan sodan tai äärimmäisten mullistusten vuoksi, ovat käyttäneet tätä siirrettävää omaisuutta menestyksekkäästi.
Vuonna 2009 DODAQ käynnisti pörssin hiottujen timanttien luokkien kauppaa varten. DODAQ:n pörssin on tarkoitus toimia pyöreiden, hiottujen ja sertifioitujen timanttien (markkinoiden likvidein osa) päätepörssinä, ja sen keskitetty varasto sijaitsee Freezone-alueella. Pörssi pyrkii voittamaan perinteiset sijoitusesteet, joita ovat liikevaihtovero ja jälleenmyyntimarkkinoiden alhainen likviditeetti.
Vuonna 2012 DODAQ nv ja Antwerpenin maailman timanttikeskus (Antwerp World Diamond Centre) yhdistivät voimansa ja perustivat DIAMDAXin. Se on ensimmäinen verkkotimanttipörssi, joka ilmoittaa todellisen kauppahinnan. Pörssi tarjoaa käyttäjilleen täysin automatisoidun kaupankäyntialustan ja toimii sekä ostajan että myyjän vastapuolena tarjoten käyttäjilleen anonymiteettiä.
Harvinaiset ”erikoisväriset timantit”, kuten keltaiset, vaaleanpunaiset, siniset ja vihreät timantit, ovat osoittautuneet turvalliseksi sijoituskohteeksi viimeisten viiden vuoden aikana. Tämä perustuu kysynnän ja tarjonnan periaatteisiin sekä uusien talouksien tuloon markkinoille. Rio Tinto on ilmoittanut aikovansa sulkea Länsi-Australiassa sijaitsevan Argylen kaivoksen vuosina 2016-2018, mikä vaikuttaa hupenevaan tarjontaan.
Bain & Co raportoi Global Diamond Report 2014 -julkaisussaan, että sijoitustimanttien kysyntä on alle 5 prosenttia hiottujen timanttien kokonaisarvosta. Se raportoi myös, että timanttien hinnat ovat hyötyneet 1,6 kertaa pienemmästä volatiliteetista kuin kulta. Sijoitusluokan hiottujen timanttien ominaispiirteitä ovat korkein väri (D, E, F) ja kirkkaus (IF, VVS1, VVS2), painot 1-10 karaattia, triple-EX-luokitus (Excellent Cut, Excellent Polish, Excellent Symmetry), eikä fluoresenssia.
Polki (hiomattomat) timantit Muokkaa muokkaa
”Polki” ohjaa tänne. Sitä ei pidä sekoittaa Pólkiin.
Vanhoissa Intian timanttikoruissa, erityisesti Mughalin kaudelta peräisin olevissa timanttiornamenteissa, käytetään hiomattomia timantteja. Mogulien tyyliset korut ovat viime aikoina tulleet Intiassa suosituiksi, ja niissä käytetään hiomattomia timantteja, joita kutsutaan nimellä ”Polki” (joka alun perin viittasi timanttien halkaisutyyliin). Nykyaikaisissa polkikoruissa käytetyt timantit ovat heikkolaatuisia, eikä niillä ole suurta sijoitusarvoa, vaikka polkikorut voivat olla kalliita. Timanttien takana on hopeafolio, joka antaa valon heijastua. Intiassa Kundan-koruissa käytetään samaa tyyliä, mutta niissä käytetään timanttien sijaan lasia.
FundsEdit
Kesäkuussa 2012 Finanz Konzept AG lanseerasi maailman ensimmäisen aktiivisesti hallinnoidun fyysisen timantin rahaston, joka sijoittaa luonnollisiin fyysisiin hiottuihin timantteihin ja värillisiin timantteihin.
Marraskuussa 2012 PureFunds lanseerasi New Yorkin pörssissä noteeratun pörssilistalla noteeratun pörssinoteeratun sijoitusrahaston (Exchange Traded Fund of the New York Stock Exchange), joka sijoittelee fyysisten timanttien sijaan timanttiteollisuuteen erikoistuneisiin timanttiteollisuutta harjoittaviin yhtiöihin. Rahasto lopetti kaupankäynnin 23. tammikuuta 2014.
KaivosyhtiötEdit
Kaivosyhtiöt tuottavat ja myyvät raakatimantteja. Koska timanttikaivoksen ylläpitäminen on erittäin kallista, monet timanttikaivosyhtiöt ovat julkisia ja/tai hallitusten omistamia.
Maailman suurin timanttiyhtiö on Alrosa, joka ohitti De Beersin karaattituotannossa vuonna 2008. Alrosa on valtion omistuksessa, joten sitä ei ole listattu pörssiin. De Beers on Anglo Americanin (85 %) ja Botswanan hallituksen (15 %) yksityisomistuksessa, joten sen osakkeilla ei käydä kauppaa pörssissä. Oppenheimerin perhe omisti aiemmin 40 prosentin osuuden De Beersistä, mutta se myytiin Anglo American plc:lle vuonna 2011. Rio Tinto ja BHP Billiton ovat seuraavaksi suurimmat tuottajat, mutta timanttikaivostoiminta on pieni osa niiden hyödykesalkusta.