Yleiskatsaus hevoskastanjapuihin Britanniassa
Populaatio
National Forest Inventory arvioi, että hevoskastanjapuita on Isossa-Britanniassa 470 000:
- Englannissa: 432,000
- Skotlanti: 29,100
- Wales: 11,100.
Myös suurin osa näistä puista sijaitsee muilla kuin metsäisillä alueilla. Hevoskastanja on merkittävä osa Ison-Britannian metsämaata (joka määritellään tässä tarkoituksessa yli 2 hehtaarin suuruisiksi alueiksi) vain muutamissa tapauksissa – 51 hehtaaria Englannissa, 25 hehtaaria Walesissa ja ei yhtään Skotlannissa.
Suurinta osaa Ison-Britannian hevoskastanjoista ei luultavasti ole kirjattu mihinkään kansalliseen puulaskentaan, mutta ne ovat yleisiä katujen varsilla sekä puistoissa ja puutarhoissa viihtyisyyspuina. Sekä istutetut että itse kylvetyt yksittäiset puut kukoistavat myös teiden varsilla ja pensasaidoissa.
Hevoskastanjapuut sietävät monenlaista maaperää, kuten kuivaa hiekkamaata, märkää savea ja kalkkimaata, mutta ne kasvavat parhaiten kosteassa, hyvin ojitetussa maaperässä.
Hevoskastanjaa arvostetaan virkistyspuuna sen silmiinpistävien kukkien vuoksi, joita voi nähdä joka vuosi kesäkuun alussa, ja sen tyypillisten, syyskuussa syntyvien tähkämäisten hedelmien vuoksi.
Hevoskastanjan käyttötarkoitukset
Hevoskastanjan puu on yleensä melko heikkoa, eikä sitä tästä syystä ole koskaan käytetty laajalti. Sillä on kuitenkin imukykyisiä ominaisuuksia, joiden ansiosta se sopii erinomaisesti hedelmähyllyihin ja säilytysalustoihin, jotka pitävät hedelmät kuivina ja estävät siten niiden mätänemisen.
Hevoskastanjan lehdistä ja hedelmistä saatavat erilaiset uutteet sisältävät aktiivisia ainesosia aesiiniä ja aeskuliinia, ja niitä markkinoidaan kasviperäisinä rohdosvalmisteina niiden tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien vuoksi. Vaikka ihmiset eivät voi syödä siemeniä, niitä käytetään kotiteollisuudessa, etenkin muissa maissa, esimerkiksi saippuoiden ja kosmetiikan ainesosina.
Hevoskastanjalla on myös arvoa luonnonvaraisille eläimille: pähkinät tarjoavat ravintoa peuroille ja muille nisäkkäille, ja kukat tarjoavat siitepölyä hyönteisille.
Siemeniä käytetään käpyjen pelaamiseen.
Muut lajit
Yleisen eli eurooppalaisen hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) lisäksi, joka on ainoa Euroopassa kotoperäinen laji, on 13 muuta Aesculus-suvun lajia, joita tavataan eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa, lähinnä Aasian itäosissa ja Yhdysvaltojen itäosissa. Yksi laji on hybridi. Kaksi lajia on kotoisin Kaliforniasta Yhdysvaltain länsiosassa, ja toinen niistä on kotoisin myös Luoteis-Meksikosta (Hardin, 1960).
Hevoskastanjalajit – suku Aesculus
| Suvun Aesculus lajit | Yleisnimi | Kotoperäinen levinneisyysalue | |
|---|---|---|---|
| A. hippocastanum | Hevoskastanja | Bulgaria, Pohjois-Kreikka, Etelä-Albania | |
| A. x carnea | Punainen hevoskastanja | Hybridi A. hippocastanum ja A. parvia | |
| A. hippocastanum ja A. parvia | |||
| A. hippocastanum. turbinata | Japanilainen hevoskastanja | Japani | |
| A. californica | Buckeye | Kalifornia, Yhdysvallat | |
| A. parryi | Parry buckeye | Kalifornia, Meksiko | |
| A. flava | Makea tai keltainen buckeye | Yhdysvaltojen kaakkoisosat | |
| A. glabra | Ohio buckeye | Yhdysvaltojen kaakkoisosat | |
| A. parvia | Red buckeye | Yhdysvaltojen kaakkoisosat | |
| A. parviflora | Dwarf buckeye | Yhdysvaltojen kaakkoisosat | |
| A. sylvatica | South-east United States | ||
| A. assamica | N. Thaimaa, Lounais-Indokiina, Etelä-Kiina, Koillis-Pakistan, Bhutan | ||
| A. indica | Intian hevoskastanja | Lounais-Himalajalla | |
| A. chinensis | Kiinalainen hevoskastanja | Kiina | |
| A. wilsonii | Wilsonin hevoskastanja | Keski-Kiina |
Taulukko koottu lähteistä: Bean (1925) ja Forest et al. (2001).
Seuraavat aineistot
- Hevoskastanjan lehtimiina (Cameraria ohridella)
- Hevoskastanjan vuotava syöpä (Pseudomonas syringae pv. aesculi)
.