1969 Woodstock Festivalin juliste. Klikkaa saadaksesi kehystetyn version.
Elokuun puolivälissä 1969 järjestetyillä kuuluisilla Woodstock-musiikkifestivaaleilla lauantaina 16. elokuuta myöhässä saapuneet fanit kävelivät paikalle kokoontumisen kaukaisemmilta alueilta. Liikenne oli jo pitkään tukkinut paikallistiet. Oli festivaalin toinen päivä, ja myöhään saapuneet olivat matkalla Max Yasgurin 600 hehtaarin maitotilan pelloille ja laitumille, joilla esiintyjien lava ja pääyleisö kukkulan rinteessä sijaitsivat. Nämä kävelijät eivät vielä nähneet lavaa, mutta he kuulivat kaukaa uudenlaista musiikkia. Se ei ollut varsinaisesti rock ’n rollia; se oli jotain muuta. Mutta se oli voimakasta, rytmikästä ja kutsuvaa.
Musiikkisoitin
”Jingo”- Santana
https://www.pophistorydig.com/wp-content/uploads/2019/08/Santana-Jingo.mp3
Ääni vyöryi yli rinteiden ja laidunten; jotkut sanoivat voivansa tuntea sen maassa kävellessään. Yksi kappaleista, jonka he kuulivat – yhdessä 400 000 muun Woodstockissa sinä päivänä olleen kanssa – oli nimeltään ”Jingo” (näyte yllä). Kappale alkaa kongoilla, sitten se kasvaa isoihin rumpuihin, nouseviin urkuihin, lävistävään sähkökitaraan ja myöhemmin taustalauluun. Alussa kappaleessa on kuitenkin jotain primitiivistä, alkuasukkaiden soundia – hyvällä, maanläheisellä tavalla – ja itse asiassa se oli afrikkalaisperäinen kappale, jonka nigerialainen lyömäsoittaja Babatunde Olatunji teki ensimmäisen kerran vuonna 1959.
Mutta tuona iltapäivänä Woodstockissa ”Jingon” ja muita kappaleita esitti uusi länsirannikon yhtye, josta suurin osa läsnäolijoista ei ollut koskaan kuullutkaan; yhtye nimeltä Santana. Mutta tämä ”Santana-soundi”, joka koostui kovista afro-latinalaisista instrumentaaleista, sopi täydellisesti ulkoilmafestivaaleille. Ja tuona iltapäivänä se nosti kukkuloiden rinteitä peittävän Woodstockin väkijoukon energiatasoa ja sai tuhannet liikkumaan, tanssimaan ja tuntemaan tuon päivän voiman. Sen enempää he kuin Santanakaan eivät enää koskaan olisi olleet aivan samanlaisia.
Aug 1969. Santana Woodstockissa katselemassa valtavaa väkijoukkoa – etuvasemmalla edessä Michael Carabello, Jose Areas congalla, David Brown kitaralla, Carlos Santana takana vasemmalla kitaralla ja Michael Shrieve rummuilla. Ei kuvassa, äärimmäisenä vasemmalla Gregg Rolie, urut.
Santana, joka on saanut nimensä johtajansa, meksikolaissyntyisen amerikkalaisen kitaristin Carlos Santanan mukaan, oli itse asiassa saanut paikkansa Woodstockin suurilla festivaaleilla melkein vahingossa. He eivät olleet promoottoreiden alkuperäisellä ”A-listalla” suurista, ”pakko saada” rocktähdistä. Itse asiassa he olivat melko tuntemattomia koko maassa, lukuun ottamatta länsirannikon ja San Franciscon esiintymistä. Jotkut itärannikolla olivat kuulleet heidät muutamaa viikkoa aiemmin Atlantic Cityn popfestivaaleilla 1.-3. elokuuta 1969. Siihen osallistui vain 100 000 ihmistä, joista osa oli vaikuttunut Santanan esiintymisestä. Silti Santana ei ollut vielä tehnyt albumia ja oli suurimmalle osalle tuntematon.
16. elokuuta 1969. Carlos Santana, Jose Areas ja Michael Carabello esiintymässä Woodstockissa.
60-luvulla Santana ja hänen yhtyeensä olivat enemmän tai vähemmän murtautuneet San Franciscon musiikkikentälle promoottori Bill Grahamin kautta, joka oli kuuluisa Fillmore ballroomista, esiintymispaikasta, jossa useat rock-artistit saivat näkyvyyttä, joka auttoi heidän uransa käynnistymisessä – erityisesti The Grateful Dead, Jefferson Airplane ja muut. Graham varasi esiintyjiä myös toiseen San Franciscon tapahtumapaikkaan, Winterlandiin, sekä New Yorkin Fillmore Eastiin. Grahamin keikkapaikat vuosina 1968-1971 olivat paikkoja, joissa esiintyjät pystyivät kokeilemaan ja improvisoimaan, tekemään pitkiä settejä ja joissa fanit tunsivat olonsa mukavaksi ja saattoivat halutessaan jopa tanssia käytävillä.
Kuuluisa musiikkipromoottori Bill Graham, kuvassa hänen Fillmore East -tapahtumapaikallaan New Yorkissa vuonna 1971. Kuva, John Olson/ Life.
Carlos Santana oli nuorena musisoinut isänsä kanssa, mutta se ei ollut hänen musiikkityylinsä. Vuoteen 1961 mennessä Santanan perhe oli muuttanut San Franciscoon, ja Carlos työskenteli jonkin aikaa tiskaajana samalla kun hän harrasti musiikkia. Bill Graham oli kiinnostunut nuoresta meksikolais-amerikkalaisesta kitaristista, jonka hän oli tavannut ensimmäisen kerran yrittäessään livahtaa Fillmoreen. Santanan yhtye perustettiin vuonna 1966, aluksi Santana Blues Band -yhtyeenä kitaristi Tom Fraserin avustuksella. Santana-yhtye debytoi Fillmoressa vuonna 1968 ja joutui pian Grahamin manageriksi, joka aisti, että yhtyeen soundi oli erilainen ja siinä oli potentiaalia. Vuoteen 1969 mennessä yhtyeeseen kuuluivat Santana soolokitarana, Gregg Rolie uruilla ja kosketinsoittimilla, David Brown bassossa, Michael Shrieve rummuissa sekä Michael Carabello ja Jose Areas, jotka molemmat soittivat congoja ja lyömäsoittimia.
1969: Bill Graham, oikealla, Woodstockissa promoottori Michael Langin kanssa keskustelemassa todennäköisesti jostain Woodstockin logistiikkaan liittyvästä asiasta.
Woodstockin tilaisuus Santanalle tarjoutui, kun Woodstockin promoottorit – joilla oli tuolloin ongelmia suunnitellun tapahtumansa kanssa – tulivat Bill Grahamin luo pyytämään hänen apuaan. Graham oli tuolloin yksi harvoista ihmisistä maassa, jotka osasivat järjestää suuren musiikkishown. Graham suostui auttamaan Woodstockissa, mutta hänellä oli yksi ehto. ”Sanoin heille, että auttaisin heitä vain, jos he laittaisivat Santanan esiintymään.” Graham manageroi tuohon aikaan myös Jefferson Airplanea ja Grateful Deadia, jotka kuuluivat Woodstockin A-listalle, ja Grahamin kerrotaan käyttäneen myös näitä yhtyeitä neuvotteluissa saadakseen Santanalle esiintymispaikan. Woodstockin promoottorit suostuivat, mutta vastasivat: ”Mitä helvettiä Santana on?”. He saisivat sen pian selville.
Graham uskoi, että Woodstock voisi olla Santanan suuri läpimurtohetki, ja kertoi sen heille eräänä iltana, kun hän kokosi ryhmän kotonaan Mill Valleyssa San Franciscon ulkopuolella. Hän kertoi heille, että tämä oli heidän suuri mahdollisuutensa, ja jos he tekisivät sen hyvin, he nousisivat rockin suurimpien nimien rinnalle. He suhtautuivat kuitenkin epäilevästi, ja Carlos Santana muisteli sanoneensa: ”Bill, me olemme Missionista. Emme usko tuohon rocktähtijuttuun.” Yhtyeellä ei ollut muuta kokemusta kuin länsirannikon esiintymiset. Tosin toukokuussa 1969 he olivat menneet studioon nauhoittamaan musiikkiaan mahdollista myöhempää albumijulkaisua varten.
Woodstockiin Santana ja yhtye saapuivat lauantaiaamuna 16. elokuuta festivaalin toista musiikkipäivää varten. He olivat siinä käsityksessä, että he esiintyisivät vasta paljon myöhemmin samana iltana, lähempänä keskiyötä. Mutta varhain iltapäivällä, noin kello 14:00, heidät kiidätettiin yhtäkkiä lavalle, ja heille kerrottiin, että nyt tai ei koskaan. He esittivät 45-minuuttisen kahdeksan kappaleen setin, josta ”Soul Sacrifice” – joka oli lähellä setin loppua ja sisälsi Michael Shrieven kuuluisan rumpusoolon – oli yksi festivaalin suurista hiteistä.
Santanan esiintyminen Woodstockissa jätti lähtemättömän vaikutuksen moniin, jotka kokivat sen livenä tuona elokuun iltapäivänä vuonna 1969. Eräs yliopisto-opiskelija, joka osallistui Woodstockiin kaveriporukan kanssa, kirjoitti myöhemmin kommentteja, joissa hän totesi: ”…Musiikillisesta näkökulmasta Santana oli unohtumaton….. He saivat koko yleisön jaloilleen ja tanssimaan. Uskon, että tämä tapahtuma todella lanseerasi heidät kansalliselle tasolle…..” Toinen totesi ”Santanan lähes shamaanimaisen ylitsevuotavan riemunkiljahduksen ’Soul Sacrificella'”. Michael Spendolini muisteli myöhemmin New York Timesille antamissaan kommenteissa vierailuaan Woodstockissa kaveriporukan kanssa, joka oli pakkautunut Connecticutista tulleeseen VW-bugiin, ja totesi: ”Pari meistä oli aktiivisia muusikoita, jotka soittivat bändeissä paikallisissa lukio- ja yliopistotansseissa…. ja ajattelimme olevamme ’tietoisia’ musiikkielämästä, kunnes kuulimme Santanan. Me, kuten kaikki muutkin paikalla olleet, olimme täysin otettu tämän ainutlaatuisen soundin äänestä ja etnisestä tunnelmasta. Yleisö reagoi välittömästi, ja sanoisin, että yleisön energiataso oli tuohon aikaan päivästä huipussaan.”
Santanan ensimmäinen albumi, joka julkaistiin muutama viikko Woodstockin jälkeen, nousi Billboardin albumilistan neljänneksi ja pysyi listalla kaksi vuotta. Sisältää kappaleet ”Jingo”, ”Soul Sacrifice” & ”Evil Ways”. Klikkaa CD:tä.
Ja totuudenmukaisesti, kuten Bill Graham oli ennustanut, muutamassa viikossa Woodstockin jälkeen Santana nousi populaarimusiikin huipulle.
Heidän debyyttialbuminsa Santana, joka oli äänitetty toukokuussa 1969, julkaistiin kaksi viikkoa Woodstockin jälkeen, 30. elokuuta 1969. Se nousi nopeasti Billboard 200 -albumilistan sijalle 4 ja pysyi listalla kaksi vuotta. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti sijoitti Santana-albumin sijalle 150 kaikkien aikojen 500 parhaan albumin listallaan.
Levy koostuu enimmäkseen instrumentaalikappaleista, ja se sisältää yhtyeen kaksi ensimmäistä singleä, ”Jingo” ja ”Evil Ways”. Jälkimmäisestä tuli Top Ten -hitti, joka nousi Billboard Hot 100:n sijalle 9. Myöhemmin albumi saavutti 2x-platinaa myynneissä ja se julkaistiin uudelleen vuosina 1998 ja 2004.
Mutta Woodstockin jälkimainingeissa Santanan ja muiden festivaalien esiintyjien markkinahumu jatkuisi vielä jonkin aikaa tapahtuman jälkeen, sillä tapahtumaa seuraisi sekä Woodstockista kertova elokuva että albumi sen musiikista – ensimmäinen monista muista.
Filmi & Musiikki
Woodstock-elokuva julkaistiin elokuvateattereissa ensimmäisen kerran vuonna 1970, jota seurasi laajennettu ohjaajan leikkaus vuonna 1994 ja toinen laajennettu versio 40-vuotisjuhlajulkaisua varten vuonna 2009, joka näkyy tässä. Klikkaa DVD:lle.
Maaliskuun lopulla 1970 julkaistiin Woodstock, dokumenttielokuva, 185-minuuttinen tuotanto, joka sisältää parhaat palat yli 25:stä Woodstockin esiintyjästä, mukaan lukien Santanan ”Soul Sacrifice” -esitys. Elokuva sai laajaa suosiota silloisilta sanoma- ja aikakauslehtikriitikoilta ja oli valtava lipputulohitti. Aluksi elokuvaa esitettiin yhdessä tai kahdessa teatterissa monilla suurkaupunkialueilla, mutta tuhannet kävivät katsomassa sen. Elokuvaa esitettiin pian monissa teattereissa, ja se tuotti Yhdysvalloissa 50 miljoonaa dollaria 600 000 dollarin tuotantokustannuksia vastaan, mikä teki siitä vuoden 1970 kuudenneksi eniten tuottaneen elokuvan ja yhden tuon vuoden tuottavimmista.
Toukokuussa 1970 julkaistiin Woodstockin vuoden 1969 festivaalin valikoiduista esityksistä koostuva livealbumi nimellä Woodstock: Music from the Original Soundtrack and More. Se julkaistiin alun perin Atlantic Recordsin Cotillion-levymerkillä kolmoisalbumina, ja se sisälsi valikoimiinsa myös Santanan ”Soul Sacrifice” -kappaleen. Kaikki festivaalia seuranneet Woodstockin ”tiedotusvälineet” ja musiikkiartikkelit auttoivat nostamaan Santanan ja muiden festivaalilla esiintyneiden esiintyjien osakkeita ja kauppatavaraa.
Santanan keikat
Santanasta tuli puolestaan loppuvuosina 1969 ja 1970 haluttu esiintyjä lukuisissa muissakin kuin Kaliforniassa sijaitsevissa keikkapaikoissa, joissa he olivat esiintyneet ennen Woodstockia. Seuraavan vuoden aikana, elokuun 18. päivän 1969 Electric Factory -tapahtumasta Philadelphiassa, Pennsylvaniassa, alkaneen ja kesäkuun 28. päivän 1970 Bath Festival of Blues and Progressive Music -festivaalilla Englannissa päättyneen vuoden 1969 elokuun 18. päivän välisenä aikana Santana esiintyi yli 70 paikkakunnalla eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. He esiintyivät tuona aikana lähes päivittäin jossain. Vuosien 1969-1970 kiertueisiin kuului useita suuria festivaaleja, kuten Texas International Pop Festival Dallas International Motor Speedwaylla 31. elokuuta 1969 ja Altamont Speedway Free Festival 6. joulukuuta 1969 Kalifornian Tracyssä. He esiintyivät myös Ed Sullivan Show’ssa 24. lokakuuta 1969 New Yorkissa. Bill Graham puolestaan esitti Santanaa muiden esiintyjien ohella eri esiintymispaikoillaan San Franciscossa ja New Yorkissa tänä aikana.
 1970. Abraxas-albumi. |
 1971. Santana III -albumi. |
 1972. Caravanserai albumi. |
 1973. Tervetuloa-albumi. |
 1974 – Borboletta-albumi. |
 1976. Amigos-albumi. |
 1977. Festivaalialbumi. |
 1977. Moonflower-albumi. |
 1978. Inner Secrets albumi. |
 1979. Marathon albumi. |
 1981. Zebop! albumi. |
 1999. Supernatural albumi. |
 2016. Santana IV albumi. |
 2019. Afrikka puhuu -albumi. |
Albumit
Carlos Santana ja Santana-yhtye jatkaisivat musiikillista menestystä Woodstockia seuraavina vuosikymmeninä. Mutta matkan varrella heillä olisi ylä- ja alamäkiä. Henkilökohtaisia ristiriitoja, erimielisyyksiä musiikillisesta suunnasta, vaihtuvaa henkilökuntaa ja uutta johtoa – ja myös musiikillisia kokeiluja.
Mutta kaikesta huolimatta 1970-luku osoittautuisi bändille tuottoisaksi ajaksi, sillä he julkaisivat noin 14 albumia (klikkaa albumikuvia tuotelinkkejä varten).
Syyskuussa 1970 Santanan toinen albumi Abraxas nousi Billboard-listojen kärkeen ja saavutti viisinkertaisen platinasertifikaatin.
Syyskuussa 1971 seurasi Santana III, joka saavutti myös listaykkössijan ja kaksi kertaa platinaa. Santana julkaisi 1970-luvulla vielä kaksitoista albumia, joista jokainen sai Yhdysvalloissa RIAA:n kultaisen tai paremman sertifikaatin.
70-luvun alun albumiensa jälkeen Santana kokeili jazz-fuusiota levyillä Caravanserai (lokakuu 1972, #8 U.S.), Welcome (marraskuu 1973, #25) ja Borboletta (lokakuu 1974, #20). Muita 1970-luvulla julkaistuja levyjä olivat mm: Amigos (maaliskuu 1976, #10), Festival (tammikuu 1977, #27), Moonflower (lokakuu 1977, #10), Inner Secrets (lokakuu 1978, #27) ja Marathon (syyskuu 1979, #25).
Huhtikuussa 1981 julkaistu Zebop! ylsi Top Ten -listalle sijalle 9 ja saavutti platinaa.
Yhtyeen tuotannossa ja suosiossa tuli hiljaiseloa vuosina 1984-1994, kun Santana-albumeita julkaistiin vähemmän ja myynti laski.
Mutta allekirjoitettuaan sopimuksen Arista Recordsin kanssa ja lyöttäydyttyään yhteen manageri Clive Davisin kanssa Santana julkaisi kesäkuussa 1999 erittäin menestyksekkään Supernatural-albumin, joka oli yhteistyötä nuorempien artistien kanssa ja nousi listaykköseksi useissa maissa. Supernatural saavutti timanttistatuksen ja sen jälkeen 15-kertaista platinaa, ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli 27 miljoonaa kappaletta.
Vuonna 1998 Santana-yhtyeen alkuperäinen kokoonpano, johon kuuluivat Carlos Santana, Jose Chepito Areas, David Brown, Mike Carabello, Gregg Rolie ja Michael Shrieve, valittiin Rock and Roll Hall of Fameen.
Vuonna 2000 yhtye voitti pohjimmiltaan Supernatural-albuminsa ansioista kuusi Grammy-palkintoa yhdessä illassa, sitoen Michael Jacksonin ennätyksen, ja voitti myös kolme Latin Grammy -palkintoa.
Vuonna 2016 Carlos yhdistyi uudelleen kunnioitetun 70-luvun alun Santana-kokoonpanon kanssa ja julkaisi albumin Santana IV, joka debytoi Billboard 200 -listan sijalla 5. Vuonna 2019 he julkaisivat albumin Africa Speaks.
Legacy
Santana on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä yhtyeistä 43:lla.5 miljoonaa sertifioitua albumia myyty Yhdysvalloissa ja arviolta 100 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Heidän tuotantoonsa kuuluu 25 studioalbumia, joista 14 nousi Yhdysvaltain kymmenen parhaan joukkoon. Neljä Santana-albumia on aikanaan ollut Billboard-listan ykkössijalla – Abraxas, Santana III, Supernatural, Shaman – sekä kaksi ykkössingleä, ”Smooth” ja ”Maria Maria”.
Musiikkinsa lisäksi Santana ja yhtye ovat uransa aikana osallistuneet myös erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Lokakuussa 1969 yhtye oli pääesiintyjänä Fillmore Westissä järjestetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa lakkoilevien kalifornialaisten maataloustyöläisten puolesta Delanon viinirypäleiden lakon aikana. Carlos Santanasta tuli myöhemmin vastaava tuottaja vuonna 2017 valmistuneeseen dokumenttielokuvaan Dolores, joka kertoo maatyöläisten puolestapuhujana toimineen Dolores Huertan elämästä ja työstä, joka yhdessä Cesar Chavezin kanssa auttoi perustamaan United Farm Workers of America -järjestön. Santana ja hänen perheensä ovat myös perustaneet vuonna 1998 perustetun Milagro Foundation -säätiön, joka on lahjoittanut miljoonia dollareita voittoa tavoittelemattomille ohjelmille, joilla tuetaan heikossa asemassa olevia lapsia ja nuoria taiteen, koulutuksen ja terveyden alalla.
Rolling Stonen vuoden 1969 ”erikoisreportaasissa” Woodstockista käytetään kansikuvaa Santanan esiintymisestä.
Carlos Santana on vuosien varrella kerännyt lukuisia saavutuspalkintoja ja erityistunnustuksia muun muassa Rolling Stone -lehdeltä, Billboardilta, BMI:ltä, Latinalaisamerikkalaiselta Recording Academylta ja Hollywoodin Walk of Famelta. Vuonna 2013 hän sai Kennedy Center Honors -kunniamaininnan ja osallistui joulukuussa Valkoisessa talossa järjestettyyn kunniamaininnan saajien vastaanottoon.
Woodstockin hetki
Santanan ”hetki” Woodstockin festivaaleilla elokuussa 1969 saattaa nyt tuntua muinaishistorialta ja joltain, joka on väistynyt musiikilliseen eetteriin.
Mutta tuohon aikaan ja paikassa vuonna 1969 se oli mullistava ääni ja esitys; sellainen, joka oli uusi ja jännittävä, innovatiivinen ja vapauttava. Se antoi kuulijoilleen uudenlaisen ja kohottavan kokemuksen. Ja se lähetti tuntemattoman mutta nousevan muusikkoryhmän liikkeelle ja avasi ovet vielä viideksikymmeneksi vuodeksi uudelle musiikille ja kokeiluille latinalaisen rockin, afrikkalaisen ja jazz-fuusion genrejen moninaisuudessa. Kuten Rock and Roll Hall of Fame totesi vuonna 1998: ”Santanan fuusio jazz-, rock- ja latino-vaikutteista rakensi heille erittäin menestyksekkään ja kestävän valtakauden rockin maailmassa.”
Tältä sivustolta löytyviä profiileja muista artisteista, jotka olivat mukana Woodstockissa tai joiden teokset liittyvät Woodstockiin, ks. esim: ”Crosby, Stills & Nash”, ”Joplin’s Shooting Star” ja ”Joni’s Music”.
Kiitos käynnistä – ja jos pidät siitä, mitä löydät täältä, tee lahjoitus tukeaksesi tämän verkkosivuston tutkimusta ja kirjoittamista. Kiitos. – Jack Doyle
Tukekaa
tätä sivustoa
Lahjoita nyt
Kiitos
Päivityspäivämäärä: 14. elokuuta 2019
Viimeisin päivitys: 14. elokuuta 2019
Kommentit osoitteeseen: [email protected]
Artikkeleiden lainaus:
Jack Doyle, ”The Santana Sound: Woodstock 1969,”
PopHistoryDig.com, 14. elokuuta 2019.
Lähteet, linkit &Lisätiedot
PBS/American Experience -elokuvan ”Woodstock: Three Days That Defined a Generation” julkaistiin vuonna 2019. Se tarjoaa yhden parhaista katsauksista festivaalin ja sen järjestäjien historiaan, joidenkin osallistujien reaktioihin ja kommentteihin sekä otoksen festivaalilla esiintyneestä musiikista ja artisteista, ja myös hyvää ja harvinaista kuvamateriaalia tapahtumasta sellaisena kuin se tapahtui. Klikkaa DVD:tä.
Presidentti Barack Obama onnittelee vuoden 2013 Kennedy Center Honors -voittajaa Carlos Santanaa Valkoisen talon vastaanotolla 8. joulukuuta 2013. AP:n kuva, Manuel Balce Ceneta
”Santana/Carlos Santana”, teoksessa Holly George-Warren ja Patricia Romanowski (toim.), The Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll, Rolling Stone Press, New York, 3. painos, 2001, s. 857-859.
Charles Perry, ”The Sound of San Francisco”, teoksessa Anthony De Curtis ja James Henke (toim.), The Rolling Stone Illustrated History of Rock & Roll, Random House, New York, 1992, s. 362-369.
”Carlos Santana Biography”, Santana.com.
”Biography: Santana Induction,” Rock and Roll Hall of Fame, 1998 (Members: Carlos Santana, Jose Chepito Areas, David Brown, Mike Carabello, Gregg Rolie ja Michael Shrieve).
”Santana (yhtye),” Wikipedia.org.
”Carlos Santana,” Wikipedia.org.
James Sullivan, ”Presenting Bill Graham / Rock Ringmaster Gets Top Billing in A&E Documentary,” SFgate.com / San Francisco Chronicle, heinäkuun 13. 2002.
”Latin Music USA – Bridges; The Salsa Revolution,” PBS-TV, KQED, syyskuu 2010.
”Woodstock Remembered: Carlos Santana on the Spiritual Vibe of the Fest,” Rolling Stone.com, 5. elokuuta 2019.
Rob Tannenbaum, ”Woodstock at 50: How Santana Hallucinated Through One of Woodstock’s Best Sets (His Own),” New York Times, 6. elokuuta 2019.
”Santana – Soul Sacrifice 1969 ’Woodstock’, Live Video HQ,” YouTube.com.
”Santanan diskografia,” Wikipedia.org.
”Muistaen Woodstockia: Why the 1969 Festival Still Resonates; Woodstock Was More Than a Concert – It Was a Social, Political, Musical Event That Changed Our Culture (with video),” Rolling Stone.com, 1. elokuuta 2019.
George Varga, ”Carlos Santana on Woodstock, Tijuana and His Vibrant New ’Africa Speaks’ Album and Tour,” PacificSanDiego.com, 19. kesäkuuta 2019.
”Santana Tour” (ensimmäinen kiertue, 1969-1970), Wikipedia.org.
”Woodstock: Music from the Original Soundtrack and More”, Wikipedia.org.