César Gaviria tunnetaan Latinalaisessa Amerikassa konfliktien sovittelijana, demokratian puolestapuhujana, alueellisen yhdentymisen vankkumattomana kannattajana ja ihmisoikeuksien puolustajana. Hän toimi Kolumbian presidenttinä vuosina 1990-1994, minkä jälkeen hänet valittiin Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeriksi vuonna 1994. Hänet valittiin uudelleen toiselle kaudelle 1999-2004.
César Gaviria edisti ”OAS:n uutta visiota” koskevalla strategiallaan syvällisiä institutionaalisia muutoksia, jotka elvyttivät Amerikan maiden välistä asialistaa ja valmistivat järjestöä vastaamaan alueen nykyisiin haasteisiin. Gavirian toimikaudella OAS tehosti ponnistelujaan pallonpuoliskon turvallisuuden parantamiseksi ja terrorismin, huumeiden ja korruption torjumiseksi. Siitä tuli keskeinen toimija Amerikan huippukokouksen prosessissa, ja nyt se toimii sen teknisenä sihteeristönä ja institutionaalisena muistina. Järjestö on myös edistänyt kokonaisvaltaisen solidaarisuuden käsitettä ja uudistanut teknisen yhteistyön ohjelmiaan.
César Gaviria aloitti uransa 23-vuotiaana, heti saatuaan taloustieteen tutkinnon Bogotassa sijaitsevasta Universidad de los Andes -yliopistosta, kun hänet valittiin kaupunginvaltuutetuksi kotikaupungissaan Pereirassa. Vuonna 1974 hänet valittiin Kolumbian edustajainhuoneeseen, jonka presidentiksi hänestä tuli vuonna 1983. Vuonna 1986 Gaviriasta tuli Kolumbian liberaalipuolueen toinen puheenjohtaja, ja hän toimi tehtävässä puolueen ehdokkaan Virgilio Barcon menestyksekkään presidentinvaalikampanjan aikana. Gaviria toimi Barcon hallituksessa ensin valtiovarainministerinä ja myöhemmin sisäministerinä. Vuoden 1989 alussa hän jätti hallituksen johtaakseen senaattori Luis Carlos Galánin presidentinvaalikampanjaa. Sen jälkeen kun huumekauppiaat olivat murhanneet senaattori Galánin raa’asti, liberaalipuolue valitsi César Gavirian ehdokkaakseen. Hänet valittiin Kolumbian presidentiksi toukokuussa 1990. Nelivuotisen kautensa aikana (1990-94) hän toteutti politiikkaa demokratian vahvistamiseksi, rauhan edistämiseksi ja aseistettujen kapinallisten integroimiseksi takaisin siviilielämään. Vuonna 1991 Kolumbia laati kansanäänestyksen ja vaaleilla valitun perustuslakikokouksen avulla uuden, demokraattisemman perustuslain.