The Corticospinal Tract and the Plantar Response

Original Editor – Amr Abd El-Razeq Top Contributors – Amr Abd El-Razeq and Kim Jackson

Introduction

Plantaalinen vaste on olennainen osa mitä tahansa rutiininomaista neurologista tutkimusta. Joseph Francois Felix Babinski esitteli sen ensimmäisen kerran Babinski-refleksinä vuonna 1896. Hän havaitsi, että pyramidiradan vauriosta kärsivien hemiplegiapotilaiden kärsivän puolen pistäminen sai aikaan isovarpaan ojennuksen jopa potilailla, jotka eivät kyenneet ojentamaan varpaitaan vapaaehtoisesti, ja myöhemmissä puplikoinneissa Babinski kuvaili, että vaste saatiin parhaiten aikaan jalkaterän sivupohjan voimakkaalla iskutuksella.

Vuonna 1904 amerikkalainen neurologi nimeltä Alfred Gordon kuvasi samanlaisen vasteen potilailla, joilla oli pyramiaalisen radan vaurioita, kun painettiin voimakkaasti vasikan lihasten keski- tai alaosaa, ja se sai aikaan ojennusvasteen jopa potilailla, joilla Babinski-refleksi puuttui.

Vuonna 1911 Charles Gilbert Chaddock, joka oli työskennellyt Babinskin alaisuudessa Ranskassa, julkaisi oman versionsa Babinski-refleksistä, jossa silitettiin lateraalista inframalleolaarista ihoa, pikemminkin jalkapohjaa.

Hermann Oppenheim, jota Saksassa juhlittiin samalla tavoin kuin Babinskia Ranskassa, kuvasi toisen version vasteesta, joka saatiin aikaan silittämällä voimakkaasti mediaalista sääriluuta.
Vaikka Babinski on ylivoimaisesti suosituin testi, jota kliinikot käyttävät maailmanlaajuisesti, näillä muilla variaatioilla on etunsa, ja ne kannattaa tuntea, jotta voidaan lisätä neurologisen tutkimuksen tarkkuutta.

Todisteet

Vuonna 2008 julkaistu tutkimus osoitti, että Babinski-refleksi oli johdonmukaisin eri tutkijoiden välillä ja että luotettavin yhdistelmä oli Babinski- ja Chaddock-refleksien yhdistelmä.

Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin Babinski-, Chaddock- ja Oppenheim-refleksiä ja todettiin, että Babinski-refleksin herkkyys oli korkeampi ja Babinski- ja Chaddock-refleksien herkkyys ja PPV olivat samankaltaiset.

  1. Babinski J. Sur le réflexe cutané plantaire dans certains affections organiques du système nerveux central. 1896.
  2. Babinski J. Relachement des muscles dans l’hémiplégie organique. 1896.
  3. Gordon A. Uusi refleksi: paradoksinen fleksiorefleksi. Sen diagnostinen arvo. Am Med. 1904;8:971.
  4. Chaddock CG. Alustava tiedonanto uudesta diagnostisesta hermomerkistä. Interstate Med J. 1911;18:742-6.
  5. Chaddock CG. Selitys ulkoisesta malleolaarisesta merkistä, joka on tehty tarkoituksena yllyttää tutkimaan sitä sen paikan määrittämiseksi semiologiassa. J Mo State Med Assoc. 1911;8:138-44.
  6. Chaddock CG. The external malleolar sign. Interstate Med J. 1911;13:1026-38.
  7. Oppenheim H. Zur Pathologie der Hautreflexe an den unteren Extremitäten. European Neurology. 1902;12(6):518-30.
  8. Singerman J, Lee L. Babinski-refleksin ja sen varianttien johdonmukaisuus. European journal of neurology. 2008 Sep;15(9):960-4.
  9. Araújo R, Firmino-Machado J, Correia P, Leitão-Marques M, Carvalho J, Silva M, Nogueira A, Nunes C. The plantar reflex: A study of observer agreement, sensitivity, and observer bias. Neurologia: Neurologia: Kliininen käytäntö. 2015 Aug 1;5(4):309-16.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.