Hepatiitti B -virusinfektion ei pitäisi aiheuttaa mitään ongelmia sinulle tai syntymättömälle lapsellesi raskauden aikana, jos noudatat oikeita varotoimenpiteitä. On tärkeää, että lääkärisi on tietoinen B-hepatiitti-infektiostasi, jotta hän voi tehdä asianmukaisia testejä ja arvioida ja seurata maksasi terveyttä ja jotta lapsesi voidaan suojata B-hepatiittitartunnalta, kun hän syntyy. Yhdysvaltain CDC ja WHO suosittelevat, että KAIKKI raskaana olevat naiset testataan hepatiitti B:n varalta. Pyydä lääkäriäsi testaamaan sinut hepatiitti B:n varalta raskauden alkuvaiheessa!
Hepatiitti B -rokotteen ja hepatiitti B -immuuniglobuliinin (HBIG, jos sitä suositellaan ja se on saatavilla) syntymäannos voi joskus epäonnistua tartunnan tarttumisen estämisessä vastasyntyneisiin. Tämä tapahtuu tyypillisesti naisilla, jotka ovat HBeAg-positiivisia ja joilla on hyvin korkea viruskuorma, mikä mahdollistaa B-hepatiitin siirtymisen vauvaan. Onneksi on olemassa keino estää tartunta, vaikka naisella olisi korkea viruskuormitus.
Kaikki naiset, joilla on diagnosoitu B-hepatiitti raskauden aikana, on ohjattava jatkohoitoon B-hepatiitti-infektion hoitoon perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Lääkärin on tehtävä lisää laboratoriokokeita, mukaan lukien HBV-DNA-taso (viruskuorma), ja tarkistettava, onko merkkejä kirroosista (laajasta maksavauriosta). (klikkaa tästä saadaksesi yksityiskohtaisen kuvauksen näistä testeistä).
HBV-DNA-taso, joka on suurempi kuin 200 000 IU/ml tai 1 miljoona cp/ml, osoittaa tasoa, jolla hepatiitti B -rokotteen synnytysannoksen (ja HBIG:n) yhdistelmä epäonnistuu. Ensilinjan antiviraalista hoitoa tenofoviirilla (TDF/viread) suositellaan alkamaan raskausviikolta 28 synnytykseen asti, mutta sitä voidaan jatkaa 3 kuukautta synnytyksen jälkeen. Keskustele lääkärisi kanssa omista testituloksistasi.
Jos HBV-DNA-verikoetta (viruskuormitus) ei ole saatavilla tai se on liian kallis, raskaana oleville naisille on tehtävä HBeAg-testi (verikoe). ”Positiivinen” HBeAg-testitulos voi viitata korkeaan virustasoon. HBeAg-positiivisen testin saaneille naisille suositellaan viruslääkehoitoa tenofoviirilla (TDF) raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. TDF-hoito voidaan lopettaa synnytyksen jälkeen tai 3 kuukauden kuluttua synnytyksestä.
Kaikkien hepatiitti B:tä sairastavien naisten synnyttämien vauvojen tulisi saada synnytysannos hepatiitti B -rokotetta 24 tunnin kuluessa synnytyksestä riippumatta siitä, saavatko he viruslääkehoitoa vai eivät.
Kaikki naiset, joilla on diagnosoitu hepatiitti B:tä, tulisi ohjata asiantuntevan lääkärin hoitoon. Jotkut saattavat tarvita jatkohoitoa viruslääkkeellä, monet eivät. Kaikki naiset tarvitsevat säännöllistä seurantaa koko elämänsä ajan, sillä hepatiitti B -infektio ja maksan terveys voivat muuttua ajan myötä.
Lisälinkkejä resursseihin:
U.S.:
Centers for Disease Control and Prevention: Viral Hepatitis, Perinatal Transmission (2018)
EU/EEA:
Antenataalinen seulonta HIV:n, hepatiitti B:n, syfiliksen ja vihurirokkoalttiuden varalta EU:ssa/ETA:ssa (2016)
Globally:
WHO:
WHO:n preventio äidistä lapseen tapahtuvan hepatiitti B:n viruksen leviämisen ehkäisy: Guidelines on Antiviral Prophylaxis in Pregnancy (2020)