ThaimaaEdit
Thaimaassa roolit kiinteän yhdyskuntajätteen (MSW) jätehuollossa ja teollisuusjätehuollossa on järjestetty Thaimaan kuninkaallisessa hallituksessa, joka on organisoitu keskushallintoon (kansalliseen), aluehallintoon ja paikallishallintoon. Kukin hallitus vastaa eri tehtävistä. Keskushallitus vastaa sääntelyn, politiikan ja standardien edistämisestä. Aluehallitukset vastaavat keskus- ja paikallishallintojen koordinoinnista. Paikallishallinnot ovat vastuussa jätehuollosta hallinnoimallaan alueella. Paikallishallinnot eivät kuitenkaan huolehdi jätteistä itse, vaan ne palkkaavat yksityisiä yrityksiä, joille Thaimaan saastumisen valvontavirasto (PCD) on myöntänyt siihen oikeuden. Tärkeimmät yritykset ovat Bangpoo Industrial Waste Management Center, General Environmental Conservation Public Company Limited (GENCO), SGS Thailand, Waste Management Siam LTD (WMS) ja Better World Green Public Company Limited (BWG). Nämä yritykset ovat vastuussa asiakkailtaan saamistaan jätteistä ennen niiden päästämistä ympäristöön hautaamalla ne.
YhdysvallatEdit
Vuoden 1976 resurssien suojelua ja talteenottoa koskevassa laissa (Resource Conservation and Recovery Act, RCRA) säädetään kiinteän jätteen liittovaltion sääntelystä Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) on antanut jätteiden käsittelyä, käsittelyä ja loppusijoitusta koskevia kansallisia määräyksiä. EPA on valtuuttanut yksittäiset osavaltioiden ympäristöviranomaiset panemaan RCRA-säädökset täytäntöön ja valvomaan niiden noudattamista hyväksyttyjen jätehuolto-ohjelmien avulla.
Osavaltioiden noudattamista valvotaan EPA:n tarkastuksilla. Jos jätehuolto-ohjeita koskevia standardeja ei noudateta, laitosta vastaan ryhdytään toimenpiteisiin. Vaatimusten noudattamista koskevat virheet voidaan korjata pakkosiivouksella, jonka suorittaa suoraan jätteestä vastuussa oleva laitos tai kyseisen laitoksen palkkaama kolmas osapuoli. Ennen Clean Water Act -lain (1972) ja RCRA:n voimaantuloa yleisiä jätteiden hävittämismenetelmiä olivat avoin kaatopaikka tai jäteveden päästäminen läheisiin vesistöihin. Ihmisten terveyteen ja ympäristöterveyteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset johtivat tällaisten säännösten tarpeeseen. RCRA-säädöksessä on määritelty alaluvut, joissa määritellään vaarattomat ja vaaralliset jätemateriaalit ja se, miten ne olisi käsiteltävä ja hävitettävä asianmukaisesti. Tavanomaisen kiinteän jätteen hävittämistä koskeviin ohjeisiin sisältyy avoimen kaatopaikkasijoittamisen kieltäminen. Vaarallista jätettä valvotaan ”kehdosta hautaan”; jätteen syntymisen, kuljetuksen ja hävittämisen jokaista vaihetta seurataan. EPA huolehtii nyt 2,96 miljoonasta tonnista kiinteää, vaarallista ja teollisuusjätettä. Perustamisensa jälkeen RCRA-ohjelmaa on uudistettu tehottomuuden ilmaantuessa ja jätehuoltoprosessien kehittyessä.
Vuonna 1972 annettu Clean Water Act -laki (puhdasta vettä koskeva laki) on laaja lainsäädännöllinen valtuutus suojella pintavesiä (jokia, järviä ja rannikkovesistöjä). Vuoden 1948 laki oli antanut luvan vapaaehtoisten vesistöstandardien tutkimiseen ja kehittämiseen, ja se oli rahoittanut rajoitetusti osavaltioiden ja paikallishallintojen toimia. Vuoden 1972 lailla kiellettiin ensimmäistä kertaa teollisuusjätteiden ja yhdyskuntajätevesien hallitsemattomat päästöt Yhdysvaltojen vesistöihin. EPA:n oli laadittava kansalliset standardit teollisuuslaitoksille ja standardit kunnallisille jätevedenpuhdistamoille. Osavaltioiden oli laadittava vedenlaatunormit yksittäisille vesistöille. Täytäntöönpano on siirretty pääasiassa osavaltioiden virastoille. Lakiin tehtiin merkittäviä muutoksia vuosina 1977 ja 1987.