Toimitettu nimettömänä:
Kouluaikoina olin kakkosena, kun oli kyse riettaiden vitsien repimisestä. Pystyin löytämään vihjauksen mistä tahansa – mutta ihan oikeasti en tiennyt paljoa seksistä tai omasta kehostani. Hauskinta tässä oli se, etten tiennyt, miten vähän tiesin – ainakaan ennen kuin aloin seurustella ihmisten kanssa.
Olin ensimmäisen kerran intiimissä kanssakäymisessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa, kun olin 12. luokalla. Olimme olleet yhdessä kaukosuhteessa lähes vuoden, kun hän tuli tapaamaan minua. Vanhempani tiesivät suhteestamme ja hyväksyivät sen. Niinpä hän sai asua kotonani, kun hän tuli kaupunkiini. Vietimme paljon aikaa juttelemalla, katselemalla elokuvia ja tutustumalla toistemme (ja omiin) kehoihin. Kaikki tämä oli minulle hyvin uutta, koska siihen aikaan olin liian ujo edes katsomaan omaa vaginaani. Helvetti, en edes tiennyt, miltä penis näytti.”
Hän oli melko huvittunut täydellisestä tietämättömyydestäni, koska toisin kuin minä, hän oli todella saanut koulussa seksuaalikasvatusta. Lisäksi auttoi se, että pornon katsominen tuntui pojille täysin luonnolliselta, kun taas tyttöjen odotettiin pysyvän helvetin kaukana. Siitä huolimatta hän ei koskaan saanut minua tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, etten tiennyt paljoakaan, ja hän opasti minua lempeästi läpi koko prosessin, jossa tutkin seksuaalisuuttani hänen kanssaan. Se oli turvallista, hauskaa ja positiivista – ja joskus hulvattoman pelottavaa.
Eräänä aamuna menin hänen huoneeseensa juuri kun hän oli heräämässä ja pelleilimme hieman. Vaikka hänen tulostaan oli kulunut useita päiviä (ei sanaleikkiä), olimme päättäneet olla harrastamatta seksiä – enimmäkseen siksi, että tiesimme, että vanhempani eivät pitäneet sitä hyvänä. Halusimme kuitenkin kovasti, koska molemmat tunsimme äärimmäistä vetoa toisiimme.
Sillä hetkellä, kun olimme molemmat täysin vaatteet päällä ja hän oli peiton alla, asetuin hänen selkäänsä, jotta voisimme molemmat kuvitella, millaista voisi olla oikeasti harrastaa seksiä. Sanomattakin on selvää, että olimme molemmat hyvin kiihottuneita. Mutta koska en ymmärtänyt paljoakaan siitä, miten seksuaaliset nesteet toimivat, en ollut varma, oliko hänen esikuminsa päätynyt emättimeni pinnalle. Tässä vaiheessa minun pitäisi mielestäni toistaa, että hänen vartalonsa ja minun vartaloni välissä oli ainakin neljä kerrosta kangasta. Siitä huolimatta jalkojeni välissä tuntemani märkyys vaivasi minua kovasti parin seuraavan päivän ajan.
Tällöin kuukautiseni olivat lähestymässä. Yleensä kuukautisteni lähestyessä koen hyvin voimakkaita näläntunteita – oire, jonka olin kuullut olevan yleinen myös raskaana olevilla naisilla. Hups! Noiden kahden päivän aikana olin hyvin aidosti peloissani siitä, mitä oli tapahtunut, mutta yritin parhaani mukaan välttää käsittelemästä asiaa. Lopulta ilmaisin pelkoni poikaystävälleni. Hän sanoi minulle, että oli täysin mahdotonta, että olisin raskaana, mutta en uskonut häntä.
Keskustelumme jälkeisenä päivänä äitini alkoi käyttäytyä hyvin oudosti. Hän vaikutti vihaiselta minulle, ja kuulin hänen itkevän huoneessaan, kun isäni yritti lohduttaa häntä. Jännitys talossani oli hyvin kova – ja hyvin pian hänen ja minun välilleni puhkesi riita.
Kyyneleiden ja huutamisen keskellä hän kertoi minulle, että hän oli kuullut minun puhuvan poikaystäväni kanssa peloistani raskauden suhteen – ja hän oli kauhuissaan. Niinpä kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Hänen ilmeensä muuttui heti. Hän näytti hyvin huvittuneelta. ”Siinäkö kaikki?” hän kysyi.”
Vielä ei ilmeisesti voi tulla raskaaksi stradlaamalla jotakuta neljän kangaskerroksen yli.”
Jälkikäteen ajateltuna tämä on yksi niistä noloista ja hauskoista hetkistä, joista en halua koskaan puhua. Mutta joka kerta kun ajattelen sitä, minulle tulee mieleen, miten opin seksin käytännöllisistä elementeistä. Muistan keskustelleeni muiden ystävieni kanssa (jotka olivat intiimeissä suhteissa) siitä, kuinka opimme nautinnon tekniset yksityiskohdat (miespuolisilta) kumppaneiltamme ja roskaväen chick-lit-romaaneista. Kuvittelin, että ensimmäinen kertani olisi kuin ”Juno”-elokuvan seksikohtaus, jossa mies liukuu sisään sulavasti ja minä haukottelen henkeäni tuntemuksesta (immenkalvo – mikä se on?). Mutta kun se lopulta tapahtui, se oli hidasta, kömpelöä ja tarpeeksi veristä, jotta ihmettelin, olivatko kuukautiseni alkaneet.
Olin tuolloin ryhmäni ainoiden joukossa, jotka olivat harrastaneet seksiä. Joten minusta tuntui, että minun oli pakko jakaa kokemukseni jokaisen tuntemani tytön kanssa, koska ihmettelin koko ajan, miksi kukaan ei ollut varoittanut minua etukäteen. Kävi ilmi, että sekään ei ollut kovin hyvä idea, koska – yllätys, yllätys – kaikkien kehot ja kokemukset ovat erilaisia. Sen sijaan, että olisin auttanut ystäviäni, varoitukseni itsepäisistä immenkalvoista ja verisistä, ”rikospaikkamaista” lakanaa muistuttavista sängynpeitteistä päätyivät pelottamaan monet heistä pois tekemästä jotain, mitä he todella, todella halusivat tehdä.
Koulussa näiden keskustelujen käyminen hiljaa muiden tyttöjen kanssa tuntui täysin normaalilta – jopa siistiltä, ikään kuin olisimme olleet maailman naisia. Meistä tuntui, että tiesimme paljon – mutta oikeasti niin suuri osa siitä oli vain arvailua. Kumppaneiltamme oppiminen auttoi meitä tuntemaan yhteyden heihin, mutta emme olleet tietoisia siitä, että olimme tulossa riippuvaisiksi heidän tiedoistaan. Jos kumppanini olisi kertonut minulle, että klitorikseni oli itse asiassa kasvain, olisin luultavasti uskonut häntä.
Katsoessani taaksepäin, koska tietolähteitäni ovat yleensä olleet ikätoverit (jotka olivat yhtä hämmentyneitä kuin minä) tai elokuvat, kuten ”Harmaan 50 sävyä”, olen löytänyt itseni niin monista tilanteista, joissa tunsin, että minussa oli joko jotain vikaa tai ihmettelin, miksi en voinut ymmärtää, mitä minulle tapahtui. Tässä mielessä tarina ensimmäisestä raskauspelostani ei ole vain typerä tarina, jolle voi nauraa – se kiteyttää minulle sen, miten matkani kehoni tuntemiseen koostui pitkälti kokeiluista, erehdyksistä ja virheellisistä ajatuksista, joihin puutuin vasta, kun oli jo liian myöhäistä.
YP-säätiön KYBKYR-kampanja 2.0 keskittyy siihen, että nuoret tarvitsevat seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää tietoa, joka on faktapohjaista, näyttöön perustuvaa ja seksuaalipositiivista. Kampanja tarjoaa resursseja, jotka auttavat nuoria puolustamaan kattavan seksuaalikasvatuksen (KSE) saatavuutta elämänsä päättäjien ja auktoriteettihahmojen, kuten perheenjäsenten, opettajien ja oppilaitosten hallintohenkilöiden, kanssa.
KYBYR-kampanja tarjoaa resursseja, jotka auttavat nuoria puolustamaan kattavan seksuaalikasvatuksen saatavuutta.