Afrikkalaisille amerikkalaisille, jotka kasvoivat segregaation, äänioikeuden menettämisen, lynkkauksen ja väkivallan perinnön keskellä, vetäytyminen yhteiskunnallisesta kamppailusta oli mahdoton ajatus. Martin Luther King Jr. oppi kuitenkin joiltakin tärkeiltä mentoreilta, miten yhdistää henkinen kasvu ja yhteiskunnallinen muutos.
Historioitsijana, joka on tutkinut, miten Amerikan historian henkilöt kamppailivat samankaltaisten kysymysten kanssa, uskon, että yksi merkittävä vaikutus Kingin ajatteluun oli afroamerikkalainen pappi, teologi ja mystikko Howard Thurman.
Howard Thurmanin vaikutus
Syntynyt vuonna 1899, Thurman oli 30 vuotta Kingiä vanhempi, itse asiassa samanikäinen kuin Kingin isä. Saarnoillaan ja opetuksellaan Howardin yliopistossa ja Bostonin yliopistossa hän vaikutti älyllisesti ja hengellisesti kokonaiseen sukupolveen, josta tuli kansalaisoikeusliikkeen johto.
Hänen merkittävimpiin panoksiinsa kuului väkivallattomuuden ajatusten tuominen liikkeeseen. Juuri Thurmanin matka Intiaan vuonna 1935, jossa hän tapasi Mahatma Gandhin, vaikutti suuresti siihen, että väkivallattomuuden periaatteet sisällytettiin afroamerikkalaisten vapaustaisteluun.
Tapaamisen päätteeksi, jota Thurman pitkään korosti elämänsä keskeisenä tapahtumana, Gandhi tiettävästi kertoi Thurmanille, että ”neekerien kautta saatetaan toimittaa maailmalle väkivallattomuuden väärentämätön sanoma”. King ja muut muistivat ja toistivat tätä lausetta kansalaisoikeusliikkeen alkuvuosina 1950-luvulla.
Thurman ja King olivat molemmat läpikotaisin mustien baptistien perinteessä. Molemmat pohtivat pitkään, miten he voisivat soveltaa kirkkokokemuksiaan ja teologista koulutustaan valkoisen ylivallan ideologian, segregaation, haastamiseen. Aluksi heidän kohtaamisensa olivat kuitenkin lyhyitä.
Thurman oli toiminut Bostonin yliopiston Marsh Chapelin dekaanina vuosina 1953-1965. King oli siellä opiskelijana, kun Thurman aloitti tehtävässään Bostonissa, ja hän kuuli maineikkaan papin pitävän joitakin puheita. Muutamaa vuotta myöhemmin King kutsui Thurmanin puhumaan ensimmäiseen saarnastuoliinsa Dexter Avenuen baptistikirkkoon Montgomeryssä, Alabamassa.
Heidän vakavin henkilökohtainen kohtaamisensa – se, joka antoi Thurmanille tilaisuuden vaikuttaa Kingiin henkilökohtaisesti ja auttaa häntä valmistautumaan tuleviin kamppailuihin – tapahtui tragedian seurauksena.
Kriittinen tapaaminen sairaalassa
Syyskuun 20. päivänä 1958 mielenterveydeltään häiriintynyt afroamerikkalainen nainen nimeltä Izola Ware Curry tuli kirjojen signeeraustilaisuuteen Manhattanin yläosassa. Siellä King oli jakamassa nimikirjoituksia uuteen kirjaansa Stride Toward Freedom: Montgomeryn tarina”. Curry siirtyi signeerausjonon etupäähän, otti esiin teräväkärkisen kirjeveitsen ja puukotti 29-vuotiasta ministeriä, joka oli juuri noussut kansalliseen julkisuuteen johtamalla Montgomeryn bussiboikottia.
King selvisi juuri ja juuri hengissä. Lääkärit kertoivat Kingille myöhemmin, että jos hän olisi aivastanut, hän olisi helposti voinut kuolla. King sai toki myöhemmin kuolettavan ampumahaavan huhtikuussa 1968. Curry eli päivänsä mielisairaalassa 97-vuotiaaksi.
Sairaalassa toipuessaan King sai sen jälkeen vierailun Thurmanilta. Siellä ollessaan Thurman antoi saman neuvon, jonka hän antoi lukemattomille muille vuosikymmenien ajan: Kingin tulisi käyttää odottamaton, joskin traaginen, tilaisuus hyväkseen pohdiskellakseen elämäänsä ja sen tarkoitusperiä ja vasta sitten siirtyä eteenpäin.
Thurman kehotti Kingiä pidentämään lepoaikaansa kahdella viikolla. Se antaisi Kingille, kuten hän sanoi, ”aikaa pois liikkeen välittömästä paineesta” ja ”lepuuttaa kehoaan ja mieltään parantavalla irtiotolla”. Thurman oli huolissaan siitä, että ”liikkeestä oli tullut enemmän kuin organisaatio; siitä oli tullut organismi, jolla oli oma elämänsä” ja joka saattoi nielaista Kingin.
King kirjoitti Thurmanille: ”Noudatan neuvoasi tässä kysymyksessä.”
Kingin henkinen yhteys Thurmaniin
King ja Thurman eivät koskaan olleet henkilökohtaisesti läheisiä. Thurman jätti kuitenkin Kingiin syvän älyllisen ja hengellisen vaikutuksen. Kingin kerrotaan esimerkiksi kantaneen taskussaan Montgomeryn bussiboikotin pitkän ja eeppisen kamppailun aikana omaa, hyvin sormeen painettua kappalettaan Thurmanin tunnetuimmasta kirjasta ”Jesus and the Disinherited”.
1950- ja 1960-luvuilla pitämissään saarnoissa King lainasi ja parafrasioi Thurmania laajasti. Thurmanin näkemyksistä ammentaen King ymmärsi Jeesuksen riistettyjen ystävänä ja liittolaisena – juutalaisten seuraajien ryhmälle antiikin Palestiinassa ja afroamerikkalaisille orjuuden ja erottelun alla. Juuri siksi Jeesus oli niin keskeinen afroamerikkalaisten uskonnollisessa historiassa.
Mystikko
Thurman ei ollut aktivisti, kuten King oli, eikä myöskään sellainen, joka ryhtyisi erityisiin sosiaalisiin ja poliittisiin asioihin maan muuttamiseksi. Hän oli yksityinen ihminen ja intellektuelli. Hän piti hengellistä sivistystä sosiaalisen aktivismin välttämättömänä seurana.
Kuten Howard Thurman Papers Projectin päätoimittaja Walter Fluker on selittänyt, yksityinen mystikko ja julkinen aktivisti löysivät yhteisen sävelen ymmärtäessään, että hengellisyys liittyy välttämättä yhteiskunnalliseen muutokseen. Yksityinen hengellinen kultivointi saattoi valmistella tietä syvemmälle julkiselle sitoutumiselle yhteiskunnalliseen muutokseen. Erään elämäkertakirjoittajan mukaan King itse alkoi tuntea, että puukotus ja pakollinen toipuminen olivat ”osa Jumalan suunnitelmaa valmistaa hänet johonkin suurempaan työhön” taistelussa etelän segregaatiota ja amerikkalaista valkoista ylivaltaa vastaan.
Väkivallattomuuden kurinalaisuus vaati laajemmassa mielessä hengellistä sitoutumista ja kurinalaisuutta, joka monille tuli itsetutkiskelun, mietiskelyn ja rukouksen kautta. Tämän viestin Thurman välitti laajemmalle kansalaisoikeusliikkeelle. Thurman yhdisti historioitsija Martin Martyn sanoin ”sisäisen elämän, intohimon elämän, tulen elämän, ulkoiseen elämään, politiikan elämään”.
Hengellinen vetäytyminen ja aktivismi
Kingin puukotus oli outo ja traaginen tapahtuma, mutta jossakin mielessä se antoi hänelle pohdinta-ajan ja sisäisen viljelyn, jota hän tarvitsi kansalaisoikeustaistelun tulevina kaoottisina päivinä. Vankilaselli Birminghamissa, Alabamassa, jossa King kirjoitti vuoden 1963 puolivälissä klassisen ”Kirjeen Birminghamin vankilasta”, tarjosi myös vahingossa mutta kriittisesti pitkälti samanlaisen hengellisen retriitin pohdinnoille, jotka auttoivat muuttamaan Amerikkaa.
Thurmanin mystiikan ja Kingin aktivismin suhde tarjoaa kiehtovan mallin siitä, miten hengellinen ja yhteiskunnallinen transformaatio voivat toimia yhdessä ihmisen elämässä. Ja yhteiskunnassa yleisemmin.
Tämä on päivitetty versio artikkelista, joka julkaistiin alun perin 11.1.2018.