Joitakin kasveja, jotka reagoivat mekaanisiin ärsykkeisiin:
- Dionaea muscipula
’Venus’kärpäsloukku (Dionaea muscipula) suorittaa yhden näyttävimmistä thigmonastisista liikkeistä, joka johtaa saalistajan roolin vaihtamiseen eläinten kanssa (Simons, 1992). Darwin kutsuikin sitä ”yhdeksi maailman ihmeellisimmistä” (Darwin, 1893). Erikoistuneet kaksilohkoiset lehdet, joissa on neulanmuotoiset piikit lehtien reunoilla, levitetään yleensä auki kutsuviksi vierailijoille. Kun pahaa-aavistamaton hyönteinen ryömii pitkin lehtien ventraalipintoja ja törmää kolmeen pieneen laukaisukarvaan (Curtis, 1834), syntyy solujen välisiä sähköisiä signaaleja (Burdon-Sanderson, 1873; Jacobs, 1954; Jacobson, 1965; Simons, 1981), ja niiden uskotaan laukaisevan lehtilohkorakkuloiden solujen differentiaalisen laajentumisen (Fagerberg & Allain, 1991), jonka tuloksena ansa sulkeutuu alle sekunnissa. Yleensä vasteeseen tarvitaan yhden tai useamman laukaisukarvan useita stimulaatioita.1
- Drosera rotundifolia
Erottelevaa kosketuksen aiheuttamaa lihansyöjäkäyttäytymistä osoittaa Drosera rotundifolia, laji, jota Darwin tutki yksityiskohtaisesti (Darwin, 1893). Droseran lonkeroiden päissä oleva lima kiiltää auringonvalossa (kuva 2a,b), ja se on antanut kasville yleisnimen ”aurinkokastike”. Yli 100 lonkeroa voi peittää sen muunneltujen lehtien pinnat. Tämä näyttävä ulkonäkö houkuttelee hyönteisiä, jotka laskeutuessaan lonkeroiden pinnoille jäävät kiinni liimamaiseen aineeseen. Tuntoherkät lonkerot havaitsevat hyönteisen läsnäolon ja sen liikkeet, kun se kamppailee vapautuakseen. Vastauksena viereiset lonkerot taipuvat kohti niitä lonkeroita, joita saaliin läsnäolo suoraan stimuloi.1
- Utricularia (rakkolehti)
Utricularia-loukku, joka on kiinnittynyt varren välityksellä juurevattomaan kasvinrunkoon (kuvio 3a), on ohutseinäinen ontto säkki, jossa on vesitiivis luukku. Kun ansa on asetettu, sen ulkoseinät ovat koverat ja kammiossa on negatiivinen hydrostaattinen paine. Erilaiset lisäkkeet, joista joissakin on limaa erittäviä rauhasia, houkuttelevat saalista ansaluukun sisäänkäynnille, ja muut lähellä luukun pohjaa olevat lisäkkeet ovat kosketusherkkiä laukaisimia. Pienet otukset, kuten vesikirput, ovat esimerkkejä Utricularia-ansojen saaliiksi joutuvista.1
- Mimosa pudica
Herkkäkasvina tunnettu Mimosa pudica ja eräät sen sukulaislajit ovat muita tunnettuja piikkikasveja. Kosketusärsytys saa aikaan hyvin nopean taittumisen kaksoiskompleksiset lehdet muodostavissa pienissä lehtilapuissa. Huomionarvoista on, että kosketusreaktio ei rajoitu vain stimuloituun lehteen, vaan se voi levitä kaikkiin lehden naapurilehtiin (Simons, 1981; Malone, 1994). Voimakkaampi ärsyke, joka johtaa haavoittumiseen, voi saada aikaan taittumiskäyttäytymisen kaukana sijaitsevissa lehtien petioleissa (Simons, 1981; Malone, 1994).1
- Bryonia dioica
Elmar Weiler ja kollegat ovat havainneet, että lisääntynyt oktadekanoidien, erityisesti 12-okso-fytodienihapon (OPDA), määrä korreloi kosketuksen aikaansaaman Bryonia dioica -lehden jänteiden kietoutumisen kanssa (Stelmach et al., 1998; Blechert et al., 1999) ja että OPDA ja siihen liittyvät analogit, joita ei voida muuntaa jasmonihapoksi (JA), riittävät aiheuttamaan jänteiden kietoutumisen fysiologisesti merkityksellisellä kinetiikalla ilman mekaanista ärsykettä (Weiler et al., 1993, 1994; Blechert et al., 1999).1
- Monstera (viiniköynnös)
Monstera-köynnöksellä on epätavallinen tekniikka löytää isäntäpuu kiipeämistä varten. Se kulkee kasvamalla maata pitkin etsien puun varjon pimeyttä; tätä liikkumista kohti pimeyttä kutsutaan skototropismiksi (Strong & Ray, 1975). Köynnös saa matkansa päätökseen, kun köynnöksen kärki aistii saapumisen isäntäpuuhun siitä johtuvasta kosketuskohtaamisesta. Tällöin tapahtuu dramaattinen muutos kasvun suunnassa. Monstera-köynnös alkaa kiivetä ylöspäin isäntäpuuhunsa (Strong & Ray, 1975), ja lehtien ja varren kehitys muuttuu lisääntynyttä valoa ja tuottavaa fotosynteesiä odotellessaan.1
-
Ficus costaricensis (Kuristajaviikuna)
Kuristajaviikunalla (Ficus costaricensis) on synkempi vuorovaikutus isäntäpuiden kanssa (Putz & Holbrook, 1986; Putz & Holbrook, 1989). Epifyyttimuodon juuret kasvavat isäntäpuusta alaspäin, ja sen lisäksi, että ne kietoutuvat rungon ympärille, toisiaan koskettavat juuret sulautuvat yhteen (kuva 5). Kun juuret jatkavat kasvuaan ja sulautuvat toisiinsa, ne lopulta ympäröivät isäntäkasvin rungon ja estävät sen kasvun. Viikunan juurten erilaistuminen edelleen johtaa niin suureen puristavaan paineeseen, että se vahingoittaa ja lopulta tappaa isäntäkasvin nimensä mukaisesti. Näin kuristajaköynnös jää yksin ilman kilpailua entisen isäntänsä kanssa.1
-
Catasetum (Kukka)
Miehiset kukat ovat valmistautuneet vastaamaan kävijöihin, jotka ottavat kosketuksen kukan keskellä oleviin antenneihin vapauttamalla terälehdet jännittyneinä pitämiään olleita heteiden säikeitä. Voima, jolla siitepölypusseja sisältävä tahmea kiekko osuu valittuun pölyttäjään, voi olla riittävän voimakas työntämään mehiläisen pois kukasta (Simons, 1992). Tämä kokemus ja siihen kiinnitetyn suuren siitepölypussin aiheuttama taakka voivat olla niin traumaattisia, että mehiläinen arvioi huolellisesti mahdollisia tulevia vierailukohteita ja suosii voimakkaasti naaraskukkia räjähtävien uroskukkien sijaan (Romero & Nelson, 1986). Tällä tavoin Catasetumin uroskukat ovat saattaneet kehittyä kilpailemaan naaraskukkien yksinoikeudesta pölytykseen (Romero & Nelson, 1986). 1
- Arabidopsis
Kun Arabidopsiksen juuret törmäävät lasiesteisiin, gravitropismi näyttäisi vaarantuvan ja sen sijaan tapahtuu thigmotropismia. Kosketuksen stimuloimat juuret laiminlyövät taipumuksensa kasvaa kohti painovoimavektoria ja sen sijaan kasvavat poispäin mekaanisen kosketuksen havaitusta pisteestä. Kosketuksen ja gravitaation vuorovaikutus voi tapahtua alisolutasolla; kosketus voi viivästyttää yhtä varhaisimmista tunnetuista gravitaatiovasteista, tärkkelysrakeiden putoamista juuren columella-soluissa (Massa & Gilroy, 2003).1