Kirjallisuudessa symboliikkaa käytetään vaikutuksen aikaansaamiseksi, minkä se saa aikaan liittämällä toimintaan, esineeseen tai nimeen lisämerkityksiä. Symboliikka ottaa jotain tavallisesti konkreettista ja liittää tai liittää sen johonkin muuhun antaakseen sille uuden ja merkittävämmän merkityksen.
Symboliikan avulla kirjailija voi toisin sanoen välittää yleisölleen jonkin asian runollisella tavalla sen sijaan, että se sanottaisiin suoraan. Tämä epäsuora lähestymistapa antaa kirjailijalle mahdollisuuden luoda vivahteita ja monimutkaisuutta. Varoitus kirjailijoille on, että koko tarinan kontekstin on tuettava symbolin merkitystä. Esimerkiksi Harper Leen Pulitzer-palkitussa vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassa ”To Kill a Mockingbird” lintu symboloi viattomuutta ja kauneutta. Lee valitsi pilkkulinnun, koska se on vilpitön. Pilkkulinnun ainoa tarkoitus elämässä on laulaa – se ei halua vahingoittaa ketään. Tämän vuoksi pilkkylinnun tappamista pidetään järjettömän julmana tekona.
5 erilaista symboliikkaa esimerkkeineen
Metafora
Metafora on implisiittinen vertailu yhdestä asiasta toiseen ilman yleisesti tunnettua merkkiä tai yhtälöä. Metaforassa ei esimerkiksi verrata jotakin asiaa käyttämällä sanaa ”yhtäläisyys”. Yksi tuttu esimerkki metaforasta on Edward Bulwer-Lyttonin ilmaus ”Kynä on miekkaa mahtavampi”. Englantilaisen näytelmäkirjailijan ja runoilijan Christopher Marlowen kuuluisa sitaatti ”Olivatko nämä kasvot ne, jotka laittoivat liikkeelle tuhat laivaa?” on toinen esimerkki.
Metaforien alaluokka on ”personifikaatio”, jolla eläimelle, esineelle tai käsitteelle liitetään inhimillisiä ominaisuuksia – tai tunteita. Esimerkki löytyy T.S. Eliotin teoksesta ”Preludi”, jossa hän sanoo: ”Talvi-ilta asettuu.”
Simila
Simila eroaa metaforasta siinä, että simila ei ole implisiittinen – se ilmaisee nimenomaisesti vertailun. Vertauksessa käytetään hyvin usein joko sanaa kuten tai kuin. Kaksi esimerkkiä vertauksista ovat: ”Rakkauteni on kuin punainen, punainen ruusu” ja ”Vahva kuin härkä.”
Allegoria
Allegoria on hyvin samankaltainen kuin metafora siinä mielessä, että jotakin – yleensä jotakin abstraktia tai uskonnollista – ilmaistaan implisiittisesti jonkun toisen konkreettisen asian kannalta. Allegoria eroaa metaforasta siinä, että kun käytetään allegoriaa, vertailu heijastaa koko teosta – tai suurta osaa teoksesta. Paras esimerkki on ”The Pilgrim’s Progress”. Tämä John Bunyanin kirjoittama kirja esittää hahmojen avulla universaalin kuvan kristityn elämästä, ja se on Raamatun jälkeen historian toiseksi myydyin kirja.
Arkkityyppi
Kirjallisen teoksen juonta – tai teoksen keskeistä elementtiä – joka toistuu kulttuurienvälisissä myyteissä, kutsutaan arkkityypiksi. Ehkä paras esimerkki arkkityypistä on eri teoksissa esiintyvä kirjallisuuden kuvaus paholaisesta sorkkajalkaisena ja sarvipäisenä humanoidina.
Myytti
Myytti on allegorian läheinen serkku siinä mielessä, että se on lähes aina symbolinen ja laaja-alainen. Myytit voivat käsittää kokonaisen teoksen. Vaikka myyttien luominen on kehittynyt ajan myötä – siinä mielessä, että ne eivät ole enää vain yhdelle kulttuurille ominaisia – niitä pidetään edelleen luonteeltaan yhteisöllisinä tai kulttuurisina. Yksi tunnetuimmista myyteistä on Ikaroksen myytti. Kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros yrittää paeta Kreetalta kiinnittämällä selkäänsä höyhenistä ja vahasta tehdyt siivet. Myytin mukaan Ikaros lensi tyhmänrohkeasti liian lähelle aurinkoa – ja putosi mereen. Tämä myytti sai aikaan sanonnan: ”Älä lennä liian lähelle aurinkoa.”
Orson Wellesin lähestymistapa symboliikkaan
Elokuvantekijät antavat usein esineille emotionaalisia merkityksiä. Nämä visuaaliset symbolit auttavat kiinnittämään huomiota hahmon motiiveihin, kuten Orson Wellesin elokuvaklassikossa ”Citizen Kane”. Kyseisessä elokuvassa kelkka toimii lopulta symbolina päähenkilön viattomuudelle ja idealismille, jonka hän jätti taakseen tavoitellessaan rahaa ja valtaa. Kelkka on yksi elokuvahistorian tunnetuimmista symboleista.
Miksi kirjailijat käyttävät mielellään symboliikkaa
On vaikea tunnistaa kirjallisuuden teosta – lyhyistä runoista eeppisiin näytelmiin – josta puuttuisi jonkinlaista symboliikkaa. Kirjailijat käyttävät mielellään symboliikkaa teoksissaan, koska sillä saavutetaan seuraavaa:
- Helpottaa lukijoita havainnollistamaan monimutkaisia käsitteitä ja seuraamaan keskeisiä teemoja
- Antaa kirjailijoille mahdollisuuden kertoa suuria ajatuksia tehokkaasti, taidokkaasti
- Edistää lukijoiden itsenäistä ajattelua, kun he käyvät läpi kirjailijan tekstin tulkintaprosessia
- Antaa tekstille emotionaalista painoarvoa
- Helppaa tekemään kätkemään teeman, joka saattaa olla liian kiistanalainen lähestyttäväksi avoimesti