Subjektivismi on nimitys, jota käytetään tarkoittamaan filosofista opinkappaletta, jonka mukaan ”oma henkinen toimintamme on kokemuksemme ainoa kiistaton tosiasia”. Tämän kannan menestys on historiallisesti liitetty Descartesiin ja hänen metodiseen epäilyynsä. Subjektivismin ovat historiallisesti tuominneet kristilliset teologit, jotka asettavat sitä vastaan kirkon objektiivisen auktoriteetin, kristillisen dogmin ja Raamatun ilmoitetun totuuden. Kristityt teologit, ja erityisesti Karl Barth, ovat myös tuominneet antroposentrismin subjektivismin muotona.
Metafyysinen subjektivismi on teoria, jonka mukaan todellisuus on sitä, mitä havaitsemme todeksi, ja että ei ole olemassa mitään perimmäistä todellista todellisuutta, joka olisi olemassa havaitsemisesta riippumatta. Voidaan myös olla sitä mieltä, että todellisuus on tietoisuus eikä havainto (subjektiivinen idealismi). Tämä on vastakohta metafyysiselle objektivismille ja filosofiselle realismille, jotka väittävät, että on olemassa taustalla oleva ”objektiivinen” todellisuus, joka havaitaan eri tavoin.
Tätä näkökulmaa ei pidä sekoittaa kantaan, jonka mukaan ”kaikki on illuusiota” tai että ”sellaista asiaa kuin todellisuus ei ole olemassa”. Metafyysiset subjektivistit ovat sitä mieltä, että todellisuus on riittävän todellinen. He kuitenkin käsittävät, että todellisuuden luonne suhteessa tiettyyn tietoisuuteen on riippuvainen tästä tietoisuudesta. Tällä on filosofinen perusta Descartesin kirjoituksissa (ks. cogito ergo sum), ja se muodostaa Søren Kierkegaardin filosofian kulmakiven.
Nykyaikaiset versiotMuutos
Viime aikoina on tutkittu metafyysisen subjektivismin vaatimattomampia versioita. Saatan esimerkiksi olla sitä mieltä, että on tosiasia, että suklaa on maukasta, vaikka myönnänkin, että se ei maistu kaikille. Tämä tarkoittaisi, että on olemassa tosiasioita, jotka ovat subjektiivisia. (Vastaavasti voisi olla sitä mieltä, että on tosiasia, että pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, vaikka näin ei aina olekaan, mikä viittaa siihen, että jotkin tosiasiat ovat väliaikaisia). Giovanni Merlo on kehittänyt erityisen version metafyysisestä subjektivismista, jonka mukaan subjektiiviset tosiasiat koskevat aina mentaalisia ominaisuuksia. Giulia Pravaton kanssa hän on väittänyt, että hänen versionsa subjektivismista tarjoaa luonnollisen tavan olla sekä realisti että relativisti esimerkiksi lauseen suhteen, että suklaa on maukasta – on osa todellisuutta (subjektiivinen tosiasia), että suklaa on maukasta, mutta se ei tarkoita, että se on välttämättä totta toisen näkökulmasta. Caspar Haren teoria egosentrisestä presentismista on toinen, läheisesti siihen liittyvä esimerkki.
Subjektivismi ja panpsykismiEdit
Eräs mahdollinen subjektivistisen ajattelun laajennus on, että tietoinen kokemus on kaikkien objektiivisesti havaittavissa olevien substraattien käytettävissä. Tarkasteltaessa kuvia, jotka purkautuvan tulivuoren keinupuolella oleva kamera tuottaa, voisi olettaa, että niiden suhteellinen liike seuraa tulivuoren sisällä olevasta subjektiivisesta tietoisuudesta. Nämä ominaisuudet saattaisivat johtua myös kamerasta tai sen eri komponenteista.
Subjektivismi muuntuu tällä tavoin kuitenkin sukulaisopiksi, panpsykismiksi, uskomukseksi siitä, että jokaisella objektiivisella entiteetillä (tai tapahtumalla) on sisäinen tai subjektiivinen aspekti.