Sosiaalipsykologian perusteet – 1. kansainvälinen painos

Globalisaation ja maahanmuuton lisääntyminen nykyään johtaa monissa maissa kulttuurisesti monimuotoisempaan väestöön. Nämä muutokset luovat monia etuja yhteiskunnalle ja sen sisällä oleville yksilöille. Sukupuolinen, kulttuurinen, seksuaalisen suuntautumisen ja etninen monimuotoisuus voi parantaa luovuutta ja ryhmäsuorituskykyä, helpottaa ongelmien tarkastelua uusilla tavoilla ja mahdollistaa useiden näkökulmien käytön päätöksiin (Cunningham, 2011; Mannix & Neale, 2005; van Knippenberg & Schippers, 2007). Toisaalta, kuten olemme nähneet monin paikoin tässä kirjassa, koettu samankaltaisuus on erittäin tärkeä mieltymystä määrittävä tekijä. Kulttuurisesti erilaisten ryhmien jäsenet saattavat tuntea vähemmän vetoa toisiinsa kuin homogeenisempien ryhmien jäsenet, heillä voi olla vaikeuksia kommunikoida toistensa kanssa, ja joissakin tapauksissa he saattavat aktiivisesti inhota toisiaan ja jopa käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan.

Sosiaalipsykologian periaatteet, mukaan luettuna ABC-periaatteet – vaikutus, käyttäytyminen ja kognitio – soveltuvat stereotyyppien, ennakkoluulojen ja syrjinnän tutkimukseen, ja sosiaalipsykologit ovatkin kuluttaneet huomattavan määrän tutkimustyötä tutkimalla kyseisiä konsepteja (kuva 11.2). Ryhmän jäseniä koskevien käsitystemme kognitiivinen komponentti on stereotypia – positiiviset tai negatiiviset uskomukset, joita meillä on sosiaalisen ryhmän ominaisuuksista. Saatamme päättää, että ”ranskalaiset ovat romanttisia”, että ”vanhat ihmiset ovat epäpäteviä” tai että ”yliopiston professorit ovat hajamielisiä”. Ja saatamme käyttää näitä uskomuksia ohjaamaan toimintaamme kyseisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Stereotypioidemme lisäksi voimme myös kehittää ennakkoluuloja – perusteettomia kielteisiä asenteita ulkopuolista ryhmää tai sen jäseniä kohtaan. Ennakkoluulot voivat ilmetä vastenmielisyytenä, vihana, pelkona, vastenmielisyytenä, epämukavuutena ja jopa vihana – sellaisina affektiivisina tiloina, jotka voivat johtaa sellaiseen käyttäytymiseen kuin homojen haukkuminen, josta juuri luit. Stereotypiamme ja ennakkoluulomme ovat ongelmallisia, koska ne voivat synnyttää syrjintää – perustelematonta kielteistä käyttäytymistä ulkopuolisiin ryhmiin kuuluvia kohtaan heidän ryhmäänsä kuulumisensa perusteella.

Vaikka ulkopuolisiin ryhmiin kuuluviin kohdistuva väkivalta on onneksi harvinaista, stereotypiat, ennakkoluulot ja syrjintä vaikuttavat kuitenkin ihmisten elämään monin eri tavoin. Stereotypiat vaikuttavat akateemiseen suoritukseemme (Shapiro & Neuberg, 2007), valitsemaamme uraan (Zhang, Schmader, & Forbes, 2009), työkokemuksiimme (Fiske & Lee, 2008) ja siihen, kuinka paljon saamme palkkaa tekemästämme työstä (Jackson, 2011; Wood & Eagly, 2010).

Stereotypioilla ja ennakkoluuloilla on läpitunkeva ja usein vahingollinen vaikutus reaktioihimme muita kohtaan ja joissakin tapauksissa myös omaan käyttäytymiseemme. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että stereotypiamme voivat joissakin tapauksissa johtaa stereotypiauhkaan – suorituskyvyn heikkenemiseen, joka johtuu kulttuuristen stereotypioiden tuntemisesta. Spencer, Steele ja Quinn (1999) havaitsivat, että kun naisia muistutettiin (epätodellisesta) stereotypiasta, jonka mukaan ”naiset ovat huonoja matematiikassa”, he suoriutuivat matematiikan kokeista huonommin kuin silloin, kun heitä ei muistutettu stereotypiasta, ja muissakin tutkimuksissa on havaittu stereotyyppistä uhkaa monilla muillakin aloilla. Tarkastelemme stereotypiauhan roolia tarkemmin myöhemmin tässä luvussa.

Eräässä erityisen huolestuttavassa tutkimuksessa ennakkoluulojen vaikutuksesta käyttäytymiseen Joshua Correll ja hänen kollegansa saivat valkoihoiset osallistujat kokeeseen, jossa he katselivat tietokoneen näytöltä valokuvia valkoisista ja mustista ihmisistä. Koko kokeen ajan valokuvissa näkyi, että ihmiset pitelivät kädessään joko asetta tai jotain harmitonta, kuten kännykkää. Osallistujia pyydettiin päättämään mahdollisimman nopeasti painamalla nappia ”ampua”, jos kohteella oli ase, mutta ”olla ampumatta”, jos henkilöllä ei ollut asetta. Kaiken kaikkiaan valkoihoisilla osallistujilla oli taipumus ampua useammin silloin, kun kohdehenkilö oli musta kuin silloin, kun kohdehenkilö oli valkoinen, ja näin tapahtui myös silloin, kun ase ei ollut esillä (Correll, Park, Judd, & Wittenbrink, 2007; Correll ym., 2007).

Syrjintä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, koska se on niin laajalle levinnyttä, sillä on niin monia ilmenemismuotoja ja sillä on niin kielteisiä vaikutuksia niin moniin ihmisiin. Jopa ihmiset, joille maksetaan puolueettomuudesta, saattavat syrjiä. Price ja Wolfers (2007) havaitsivat, että National Basketball Associationin otteluissa valkoiset pelaajat saivat vähemmän virheitä, kun useampi ottelun tuomareista oli valkoinen, ja mustat pelaajat saivat vähemmän virheitä, kun useampi ottelun tuomareista oli musta. Tästä seuraa, että – tiesivät he sitä tai eivät – erotuomarit syrjivät rodun perusteella.

Sinulla on ehkä ollut kokemuksia, joissa olet huomannut reagoivasi toiseen ihmiseen stereotypian tai ennakkoluulon perusteella, ja ehkä se, että reagoit näin, on yllättänyt sinut. Ehkä sitten yritit päästä näiden uskomusten yli ja reagoida henkilöön enemmän hänen yksilöllisten ominaisuuksiensa perusteella. Pidämme joistakin ihmisistä ja inhoamme toisia – tämä on luonnollista – mutta meidän ei pitäisi antaa henkilön ihonvärin, sukupuolen, iän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisen taustan tehdä näitä päätöksiä puolestamme. Silti parhaista aikomuksistamme huolimatta saatamme päätyä ystävystymään vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisia kuin me, ja ehkä jopa välttelemään ihmisiä, joita pidämme erilaisina.

Tässä luvussa tarkastelemme prosesseja, joiden avulla kehitämme, ylläpidämme ja käytämme stereotypioitamme ja ennakkoluulojamme. Tarkastelemme näiden uskomusten kielteisiä vaikutuksia käsitystemme kohteisiin ja pohdimme tapoja, joilla voisimme muuttaa näitä uskomuksia tai ainakin auttaa meitä lopettamaan niiden mukaan toimimisen. Aloitetaan tarkastelemalla ryhmäuskomustemme kognitiivista puolta – keskitytään ensisijaisesti stereotypioihin – ennen kuin siirrytään tunteiden tärkeään rooliin ennakkoluuloissa.