Josif Stalin karkotti 1930-luvulla tuhansia vastustajia ja vankeja karuun, eristettyyn paikkaan, joka tuli tunnetuksi nimellä ”Kannibaalisaari”.
YouTubeNazinon saari, joka tunnetaan myös nimellä ”Kannibaalisaari.”
Nazinon saari on eristyksissä oleva maapilkku, joka sijaitsee keskellä jokea Siperiassa. Nazinon saari on suunnilleen niin kaukana sivilisaatiosta kuin vain voi olla, joten siellä ei nykyään tapahdu juuri mitään. Nazinolla on kuitenkin synkkä menneisyys. Siihen viittaa saaren epävirallinen nimi: ”Kannibaalisaari.”
Tarina siitä, miten Nazinon saari sai tuon kammottavan assosiaation, alkaa 1930-luvulla pahamaineisesta diktaattorista Josif Stalinista. Tuona vuonna Neuvostoliitto oli keskellä brutaalien puhdistusten sarjaa, kun Stalin eliminoi häikäilemättömästi kaikki, joita hän piti uhkana hallinnolle.
Usein tämä tarkoitti poliittisia vastustajia armeijassa tai itse kommunistisessa puolueessa. Mutta Stalin halusi eliminoida myös kaikki, jotka saattoivat kyseenalaistaa yhteiskuntajärjestyksen, jonka hän halusi rakentaa. Niinpä Stalin alkoi etsiä keinoa eliminoida uhkana pitämänsä ihmisluokat.
Vaihtoehtoon, johon hän päätyi, oli joukkokarkotus Siperian karuun taigaan. Tuhansien kilometrien päässä sivilisaatiosta näillä poliittisesti ei-toivotuilla henkilöillä ei olisi juurikaan mahdollisuuksia uhata Stalinin hallintoa. Heillä olisi liian kiire yrittää selvitä hengissä.
Wikimedia CommonsJoseph Stalin.
Miljoonia ihmisiä karkotettiin lopulta Siperiaan, tavallisesti vähäpätöisten rikkomusten vuoksi, kuten siksi, ettei heillä ollut henkilöllisyystodistuksia mukanaan, kun poliisi pysäytti heidät.
Toukokuussa 1933 5000 karkotettua löysi itsensä Nasinon saaren rannalta. Paikallisilla viranomaisilla ei ollut resursseja eikä kokemusta käsitellä näin suurta määrää karkotettuja, ja 27 ihmistä kuoli matkalla saarelle.
Saaren piti olla työleiri, jossa karkotettuja voitaisiin pitää, kun he auttoivat leikkaamaan viljelysmaata saarta ympäröiviin metsiin. Työleiristä vastaaville viranomaisille ei kuitenkaan ollut annettu työkaluja, mikä tarkoitti sitä, että saarella olevat vangit oli käytännössä heitetty saarelle, kunnes heidän vangitsijansa keksivät, mitä tehdä heidän kanssaan.
Saari itsessään oli asumaton suo, jossa ei ollut rakennuksia. Tämä tarkoitti sitä, että 5 000 vangilla, jotka oli pakattu saarelle, joka oli vain 1800 jalkaa leveä ja alle kaksi mailia pitkä, ei ollut paikkaa, jossa he olisivat voineet suojautua säältä. Tilannetta pahensi entisestään se, että 27. toukokuuta saarelle tuotiin lisäksi 1 200 vankia.
Nizinon saarella ei ollut mitään syötävää, joten viranomaiset alkoivat kuljettaa sinne jauhoja. Mutta ensimmäisenä aamuna, kun jauhoja yritettiin tuoda, nälkäiset vangit parveilivat jauhoja tuovia sotilaita, jotka alkoivat ampua väkijoukkoa. Seuraavana päivänä prosessi toistui, ja viranomaiset päättivät, että vangit valitsivat kapteenit, jotka keräsivät jauhot joen rannalta.
Wikimedia CommonsGulagin vangit työskentelevät Siperiassa.
Mutta nämä kapteenit olivat usein pikkurikollisia, jotka hamstrasivat ruokaa ja vaativat siitä maksua. Koska leivän tekemiseen ei ollut uuneja, vangit, jotka saivat käsiinsä jauhoja, sekoittivat ne jokiveteen ja söivät ne raakana, mikä johti punatautiin. Muutamassa viikossa ihmisiä kuoli joukoittain.
Saari vajosi nopeasti kaaokseen. Koska ruokaa oli vähän eikä laki suojellut heikkoja, vangit alkoivat murhata toisiaan. Monet siirtyivät jopa kannibalismiin. Silminnäkijän kertomana Nazinon saarelta:
Saarella oli vartija nimeltä Kostia Venikov, nuori kaveri. Hän kosiskeli sinne lähetettyä kaunista tyttöä. Hän suojeli tyttöä. Eräänä päivänä hänen piti olla poissa jonkin aikaa. Ihmiset nappasivat tytön kiinni, sitoivat hänet poppelipuuhun, leikkasivat hänen rintansa, lihaksensa, kaiken mitä he pystyivät syömään, kaiken,…. Heillä oli nälkä, heidän oli pakko syödä. Kun Kostia tuli takaisin, tyttö oli yhä elossa. Hän yritti pelastaa tytön, mutta tyttö oli menettänyt liikaa verta.
Epätoivoiset karkotetut alkoivat rakentaa raakoja lauttoja paetakseen hulluutta. Mutta nämä lautat upposivat lähes välittömästi. Aluksella olleet yleensä hukkuivat, ja satoja ruumiita alkoi huuhtoutua Nazinon rannoille. Kaikki joen yli päässeet menehtyivät Siperian armottomaan erämaahan tai joutuivat vartijoiden metsästämiksi.
Nazinon saarelle lopulta lähetetyistä 6 000 ihmisestä vain 2 000 selvisi kesäkuuhun asti. Samassa kuussa eloonjääneet lähetettiin läheiselle työleirille, jossa monet muutkin menehtyivät ankariin olosuhteisiin. Lopulta he olivat vain pieni osa siitä valtavasta määrästä, joka kuoli Stalinin puhdistusten aikana. ”Kannibaalisaarella” olleiden kokemus on kauhistuttava muistutus diktatuurin vaaroista.
Nyt kun olet lukenut Kannibaalisaaresta, opi 21 hämmästyttävää Joosef Stalinin faktaa, joita edes historian harrastajat eivät tiedä. Lue sitten Issei Sagawasta, tappaja-kannibaalista, joka kulkee vapaana.