Tavoite:
Arvioida selkärangan ”päätylevyn skleroosin” ja niskakivun välistä yhteyttä.
Suunnittelu:
Suoritettiin retrospektiivinen tutkimus kaularangan lateraalisista röntgenkuvista Picture Archive and Communication System (PACS) -järjestelmällä.
Potilaat:
Satunnaisotannalla arvioitiin kaksisataa potilasasiakirjaa, jotka muodostivat neljä yhtä suurta ryhmää, A-D. Potilaiden keski-ikä oli 62±7,4 vuotta, 61±7,5 vuotta, 40±5,6 vuotta ja 23±5,6 vuotta. Ryhmässä A kaikilla potilailla oli niskakipuoireita ja radiologinen diagnoosi oli ”kaularangan päätylevyn skleroosi”. Ryhmiin B-D valittiin oireettomia potilaita, joiden ikäryhmät olivat 50-69, 30-49 ja 10-29 vuotta. PACS-järjestelmän avulla mitattiin radiografinen tiheys sekä päätylevyjen sagittaalinen halkaisija, paksuus ja pinta-ala C5-tasolla.
Tulokset ja johtopäätökset:
Päätylevyjen radiografisessa tiheydessä ei havaittu merkitseviä eroja oireilevien ja oireettomien ryhmien välillä (ryhmät A ja B) eikä eri ikäryhmien välillä (ryhmät B, C ja D). Sekä ryhmässä B (P<0,005) että ryhmässä C (P<0,01) havaittiin kuitenkin merkitsevä loppulevyn pinta-alan ja paksuuden kasvu verrattuna ryhmään D. Tämä osoittaa, että loppulevyn skleroosin laajuus lisääntyy iän myötä. Tuloksemme viittaavat siihen, että kaularangan nikaman päätylevyjen radiografinen tiheys ei korreloi niskakivun eikä iän lisääntymisen kanssa. ”Päätylevyn skleroosin” radiologista merkkiä saatetaan raportoida liikaa, mikä rajoittaa entisestään sen arvoa arvioitaessa potilaita, joilla on kaularangan spondyloosi.