Seitsemän vinkkiä teinipoikien vanhemmuuteen: 'Heidän nalkuttaminen on kuin huutaisi tyhjyyteen'

Teinipojat ovat yleisesti parjattu ryhmä, jota pidetään usein järjestäytyneen yhteiskunnan vitsauksena. Silti usein vaikeasti puhuttelevan, nälkäisen, unohtavan, levottoman ja onnettomuuksiin taipuvaisen pojan alla on suuri sydän, joka kaipaa tulla ymmärretyksi ja arvostetuksi.

Kuka tahansa teini-ikäinen voi kamppailla ihmissuhteidensa kanssa uskaltautuessaan murrosikään, ja eräät keskeiset biologiset tekijät tekevät tästä kamppailusta todellista. On itsenäisyyden ja riippumattomuuden tarve, nälkä kuulua ystävien ja ikätovereiden joukkoon ja identiteetin etsintä, jota kaikki teini-ikäiset kokevat lapsesta aikuiseksi muuttumisen aikana. Nämä osuvat samaan aikaan aivojen, hormonaalisten, fyysisten, psykologisten ja emotionaalisten muutosten kanssa. Murrosikä on täydellinen myrsky haastaville suhteille vanhempiin.

Teini-ikäisillä pojilla on joitakin erityisiä haasteita, jotka voivat nostaa heidän stressitasoaan ja tehdä heistä alttiimpia tunne-elämän ailahtelevaisuudelle, erityisesti suuttumukselle.

Ollessani yläkoulunopettajana ja -ohjaajana todistin irrationaalisia purkauksia, kun teinipoika heitteli pulpettia, potkaisi reppua huoneen poikki tai tönäisi toista oppilasta aggressiivisesti. Vaikka nämä ovat täysin tuomittavaa käytöstä, niiden taustalla oli usein syvän hämmennyksen, epäonnistumisen pelon, häpeän, häpeän ja mikä pahinta, voimakkaan haavoittuvuuden tunteita.

Poikamme ehdollistetaan jo varhain tuntemaan näin. Tutkimukset osoittavat, että vanhemmat kohtelevat poikia ja tyttöjä eri tavoin jo pikkulapsuudesta lähtien ja kohtelevat poikia kovakouraisemmin. Myös fyysistä rangaistusta sovelletaan poikiin merkittävämmin monissa länsimaissa. Pikkupojille puhutaan ankarammin ja heitä kehotetaan usein kovistelemaan, kun he ovat loukkaantuneita tai ahdistuneita. Poikien onkin edelleen tavallista kokea sarkasmia, huutamista, naurunalaiseksi tekemistä ja avointa häpäisemistä koko koulunkäynnin ajan.

Kätketyt tunteet jäävät varastoitumaan hermojärjestelmäämme, ja limbisten aivojen kasvaessa varhaisnuoruudessa pienet asiat voivat laukaista suuria tunteita purkautumaan usein spontaanisti. Niin monet teinipojat ovat kertoneet minulle olevansa ”tyhmiä”, tuntevat väistämättömyyttä siitä, että he tekevät pahoja asioita ja että he ovat pahoja. Tällainen on lapsuudesta peräisin oleva ehdollistuminen, joka luo uskomusjärjestelmiä ja ajattelutapoja, jotka vaikuttavat murrosikäisiin poikiin syvästi.

Aivojen varhainen karsiminen, joka tapahtuu murrosiässä uuden kasvun tieltä, voi vaikuttaa tuntuvasti teini-ikäisen muistikapasiteettiin ja organisointikykyyn. Tämä lisää entisestään heidän turhautumistaan. Myös teinipojat kokevat testosteronipyrähdyksiä, jotka luovat suuria energiatasoja, jotka on purettava riippumatta siitä, tehdäänkö se terveellä vai epäterveellä tavalla.

Pojilla ja miehillä on taipumus löytää hyväksyntää ja itsetuntoa, kun he onnistuvat jossakin, jota he pitävät arvokkaana. Tämä selittää osittain teini-ikäisten herkkyyden epäonnistua, hävitä tai näyttää ”luuserilta” ystäviensä tai muiden ikäistensä edessä. Kun testosteroni yhdistyy kokeilunhaluun kehossa, jota ohjaavat kypsymättömät aivot, tuloksena on usein huonoja valintoja ja riskikäyttäytymistä.

Teinipojan kieltäminen tekemästä valintaa, jota hän pitää hauskana tai mahdollisuutena menestyä, harvoin muuttaa lopputulosta, sillä hän pyrkii itsenäisyyteen, ja useimpien teini-ikäisten tavoin hän vastustaa sitä, että hänelle käsketään, mitä tehdä tai olla tekemättä.

Luokkahuoneissani, erityisesti niissä, joissa oli 14-vuotiaita poikia, oli loputtomia tempauksia, jotka saivat minut usein luulemaan, että opetin nelivuotiaiden luokkaa isommissa kehoissa. Läpsyttelyä, näennäispainia, kiusaamista ja pilailua on melkein pakko nähdä uskoakseen. Suuri osa tästä käytöksestä on yritystä saada kaverit nauramaan, jotta he tuntisivat olevansa yhteydessä toisiinsa ja että heitä arvostetaan. Mikään ei ole tässä ikäryhmässä niin sitovaa kuin odottamaton erektio tai kovaääninen pieru, joka saa aikaan hetken hilpeyttä.

Älkää häpäiskö heitä

Havaitsin jo varhain opettajanurallani ja sittemmin neljän pojan äitinä, ettei tässä käytöksessä ollut mitään pahansuopaisuutta, ja vaikka muistutin heitä lujasti mutta lämpimästi heidän valintojensa sopimattomuudesta, kieltäydyin häpäisemästä heitä. Tämä on vaihe ja se menee ohi.

Anna heidän tietää, etteivät he ole tyhmiä, he vain kehittyvät

Jos kasvatat poikaa tässä ikkunassa, on tärkeää muistaa tämä linssi, jonka läpi hän katsoo maailmaa. Meidän tulisi puhua nuorillemme hormonaalisista, aivojen ja fyysisistä muutoksista, jotka vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä ja siihen, miten he kokevat elämän. Heille on vapauttavaa tietää, etteivät he ole tyhmiä, he vain kehittyvät. Heille ja meille voi olla hyödyllistä muistuttaa, että asiat helpottuvat, kun he ovat parikymppisiä.

Älkää unohtako rakastavia nimiä

Niin turhauttavaa ja haastavaa kuin tämä vaihe voikin olla, voimme katkaista poikiemme häpeän kierteen yksinkertaisilla asioilla, kuten sillä, että muistamme, miten voimakasta on käyttää hellyyttä osoittavia termejä hänen kanssaan ja kutsua häntä rakastavilla nimillä, ja muistuttamalla häntä siitä, että rakastat häntä raivokkaasti, tapahtui mitä hyvänsä.”

>

Heidän nalkuttamisensa on kuin huutaisi tyhjyyteen

Poikieni kanssa opin vuosien varrella, että teini-ikäisen pojan läksyttäminen ja nalkuttaminen on kuin huutaisi tyhjyyteen. Poikien tehokkaan viestinnän salaisuuksien oppiminen kiinnittämällä huomiota yhteisymmärryksen rakentamiseen, ajoitukseen, äänensävyyn ja suoran katsekontaktin välttämiseen ovat paljon tehokkaampia tapoja kommunikoida.

Tehdä kodistasi turvallinen paikka kavereille

Kotini ja sydämeni olivat aina avoimia heidän kavereilleen. Oli tiukat, rakastavat rajat, mutta poikani ja heidän ystävänsä tiesivät, että kotimme oli turvallinen paikka. Emme elä enää heimoissa, mutta teinimme tarvitsevat silti ympärilleen hyvää väkeä ja perhettä, jotka välittävät heistä ja toimivat ”majakoina”, jotka opastavat heitä.

Marinoita heidät tarinoilla hyvistä miehistä

Heidätkin on marinoitava tarinoilla hyvistä miehistä, miehistä, jotka ovat tehneet virheitä ja epäonnistuivat julkisesti, mutta jotka ovat toipuneet ottamalla vastuun ja olemalla tilivelvollisia omasta toiminnastaan. Tarvitsemme muitakin kuin vanhempia kasvattamaan poikia terveeseen mieheyteen.

Rakastakaa heitä sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin heidän mielestänne pitäisi olla

Jokainen teinipoika kaipaa sitä, että hänet nähdään, että häntä todella kuunnellaan ja että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin hänen mielestämme pitäisi olla. He ovat paljon haavoittuvampia kuin mihin meidät on ehdollistettu uskomaan. Meidän on rakastettava ja kunnioitettava poikiamme erityisesti silloin, kun he eivät osaa rakastaa tai kunnioittaa itseään – vielä.”

• Maggie Dent on vanhemmuutta käsittelevä kirjailija, kouluttaja ja ABC-podcastin, Parental As Anything, isäntä. Hänen uusi kirjansa From Boys to Men (Pan Macmillan) on nyt ilmestynyt.