Vuonna 1857 Waterloo Distillery perustettiin Waterlooon, Ontarioon, Kanadaan. Joseph E. Seagramista tuli yhtiökumppani George Randallin, William Roosin ja William Hespelerin kanssa vuonna 1869 ja ainoa omistaja vuonna 1883, ja yrityksestä tuli Joseph E. Seagram & Sons. Monta vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1924, Samuel Bronfman ja hänen veljensä perustivat Montrealissa Distillers Corporation Limited -yhtiön, joka nautti huomattavasta kasvusta 1920-luvulla, mikä johtui osittain kieltolaista Yhdysvalloissa. (Distillers Corporation Limited -nimi oli peräisin Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivasta Distillers Company Limited -nimisestä yrityksestä, joka hallitsi johtavia viskimerkkejä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joka teki liiketoimintaa Bronfmanien kanssa.)
Vuonna 1923 Bronfmanit ostivat Greenbrierin tislaamon Yhdysvalloista, purkivat sen, kuljettivat sen Kanadaan ja kokosivat sen uudelleen LaSallessa, Quebecissä. Bronfmanit kuljettivat Kanadasta viinaa Ranskan hallinnassa olevaan merentakaiseen Saint Pierre ja Miqueloniin silloisen Newfoundlandin hallintoalueen edustalle, josta salakuljettajat kuljettivat viinaa New Yorkin, New Jerseyn ja muiden osavaltioiden rommirivistöihin.
Vuonna 1928, muutama vuosi Joseph E. Seagramin kuoleman (1919) jälkeen, tislaamoyhtiö Distillers Corporation osti Joseph E. Seagram & Sons -yhtiön perilliseltä ja toimitusjohtajalta Edward F. Seagramilta; sulautunut yhtiö säilytti Seagram-nimen. Yhtiö oli hyvin valmistautunut kieltolain päättymiseen vuonna 1933, sillä sillä oli runsaasti vanhentuneita viskeitä varastossaan valmiina myytäväksi vastikään avatuille Yhdysvaltain markkinoille, ja se menestyi sen mukaisesti.
Vaikka häntä ei koskaan tuomittu rikollisesta toiminnasta, useat historioitsijat ovat tutkineet Samuel Bronfmanin suhteita salakuljettajien kanssa kieltolain aikakaudella Yhdysvalloissa, ja ne on dokumentoitu useissa vertaisarvioiduissa aikakirjoissa.
1930-luvulla, kun Seagram aloitti toimintansa Yhdysvalloissa, se maksoi Yhdysvaltain hallitukselle 1,5 miljoonan dollarin sakon maksamatta jääneiden valmisteverojen maksamiseksi kieltolain aikana laittomasti Yhdysvaltoihin viedystä viinasta. Yhdysvaltain hallitus oli alun perin vaatinut 60 miljoonaa dollaria.
Original Seagram Distillery buildings in Waterloo, now converted to residential condominiums
Samuel Bronfmanin kuoltua vuonna 1971 Edgar M. Bronfman nimitettiin hallituksen puheenjohtajaksi (Chairman) ja toimitusjohtajaksi (Chief Executive Officer, CEO) kesäkuuhun 1994 asti, jolloin hänen poikansa, Edgar Bronfman Jr, nimitettiin toimitusjohtajaksi.
50-luvulta lähtien suurimman osan Distillers-Seagramista omistivat Samuel Bronfmanin neljä lasta holdingyhtiö Cemp Investmentsin kautta. Kolme suosituinta Seagramin tislattua tuotetta 1960-luvulta 1990-luvulle olivat Seven Crown, VO ja Crown Royal.
Vuonna 1978 Seagram’s osti Dalgety Australialta Stonyfellin viinitilan Adelaiden itäisillä kukkuloilla, ja samoihin aikoihin Stonyfellin viininvalmistusosasto lakkautettiin.
Vuonna 1981 käteisvaroja rikastuneena ja monipuolistamisenhaluisena yhdysvaltalainenSeagram Company Ltd:n tytäryhtiö Seagram Company Ltd. suunnitteli Conoco Inc:n, merkittävän amerikkalaisen öljy- ja kaasuntuotantoyhtiön, haltuunottoa. Vaikka Seagram hankki 32,2 prosentin osuuden Conocosta, öljy-yhtiö kutsui DuPontin valkoisena ritarina mukaan tarjouskilpailuun. Lopulta Seagram hävisi Conocon tarjouskilpailun, mutta vastineeksi osuudestaan Conocossa siitä tuli DuPontin 24,3 prosentin omistaja. Vuoteen 1995 mennessä Seagram oli DuPontin suurin yksittäinen osakkeenomistaja, ja sillä oli neljä paikkaa DuPontin hallituksessa.
Yhtiö aloitti vuonna 1986 ikimuistoisen televisiomainoskampanjan, jossa se mainosti Golden-viinijäähdytystuotteitaan. Nousevan tähden Bruce Willisin toimiessa mainosmiehenä Seagram nousi tislaajien joukossa viidenneltä sijalta ensimmäiselle sijalle vain kahdessa vuodessa.
Trukki, joka mainosti Seagram’s Escapes -tuotemerkkiä, joka sisälsi valmiita alkoholijuomia.
Vuonna 1987 Seagram suunnitteli 1 dollarin.2 miljardin euron arvosta ranskalaisen konjakkivalmistaja Martell & Cie.
Vuonna 1995 Edgar Bronfman Jr. halusi päästä mukaan elokuva- ja sähköisen median liiketoimintaan. Bronfmanin lähestyttyä DuPont ilmoitti 6. huhtikuuta 1995 kaupasta, jossa yhtiö ostaisi Seagram-yhtiön osakkeet takaisin 9 miljardilla dollarilla. Sijoitusyhteisö arvosteli Seagramia voimakkaasti – 24,3 prosentin osuus DuPontista vastasi 70 prosenttia Seagramin tuloksesta. Standard & Poor’s ryhtyi epätavalliseen toimenpiteeseen ja totesi, että DuPontin osuuden myynti saattaisi johtaa Seagramin yli 4,2 miljardin dollarin pitkäaikaisten velkojen alentamiseen. Bronfman käytti myyntitulot hankkiakseen Matsushitalta määräysvallan MCA:ssa, jonka omaisuuteen kuuluivat Universal Pictures ja sen teemapuistot. Myöhemmin Seagram osti PolyGramin ja Deutsche Grammophonin.
Vuonna 2000 Edgar Bronfman Jr. myi määräysvallan Seagramin viihdeosastossa Vivendille ja juomaosastossa Pernod Ricardille ja Diageolle. Kun Vivendi alkoi huutokaupata Seagramin juomaliiketoimintaa, aikoinaan maineikkaaseen toimintaan kuului alkuperäisten korkean profiilin tuotemerkkien lisäksi noin 250 juomabrändiä ja brändilaajennusta.
Vuonna 2002 The Coca-Cola Company osti Pernod Ricardilta ja Diageolta Seagram’s-juomasekoitinlinjan (inkiväärijuoma, tonic-vesi, klubisooda ja soodavesi) sekä allekirjoitti pitkäaikaisen sopimuksen Seagram-nimen käyttämisestä Pernod Ricardilta. Lisäksi North American Breweries (entinen KPS) on vuodesta 2009 lähtien pitänyt hallussaan Pernod Ricardin lisenssiä Seagram’s Cooler Escapes- ja Seagram’s-mallasjuomamerkkien valmistukseen.
Pernod Ricard ilmoitti 19. huhtikuuta 2006 sulkevansa Seagramin entisen tislaamon Lawrenceburgissa Indianassa. Sen sijaan tislaamo myytiin vuonna 2007 Trinidadiin ja Tobagoon sijoittautuneelle holdingyhtiölle CL Financialille, joka sitten romahti ja vaati valtion väliintuloa. Se pyöritti tislaamoa nimellä Lawrenceburg Distillers Indiana. Joulukuussa 2011 tislaamon osti MGP Ingredients, jonka pääkonttori sijaitsee Atchisonissa, Kansasissa. Se tunnetaan nyt nimellä MGP of Indiana, ja siitä valmistetaan edelleen komponentteja Seagram’s Seven Crowniin, jonka nykyään omistaa Diageo.
The Globe and Mail -lehden haastattelussa vuonna 2013 Charles Bronfman (Edgar Jr:n setä) totesi Seagramin tuhoon johtaneista päätöksistä: ”Se oli katastrofi, se on katastrofi, siitä tulee katastrofi. Se oli perhetragedia.”
Vuonna 1997 Seagram-museo, entinen alkuperäinen Seagram-tislaamo Waterloossa, Ontariossa, joutui sulkemaan ovensa varojen puutteen vuoksi. Rakennuksessa toimii nyt Centre for International Governance Innovation sekä Shopify. Kaksi alkuperäistä tynnyrirakennusta ovat nyt Seagram Lofts -asuntoja. Paikalla oli lähes 5 hehtaaria (2,0 ha) avointa maata, jolle sittemmin rakennettiin Balsillie School of International Affairs; rakennustyöt aloitettiin vuonna 2009, ja ne valmistuivat vuonna 2010.