Nimi tulee Pohjois-Carolinassa pääasiassa rannikkotasangon varrella sijaitsevasta Scuppernong-joesta. Se mainittiin ensimmäisen kerran ”valkoisena rypäleenä” firenzeläisen tutkimusmatkailija Giovanni de Verrazzanon kirjallisessa päiväkirjassa, kun hän tutki Cape Fear -joen laaksoa vuonna 1524. Hän kirjoitti: ”…Siellä kasvaa luonnostaan paljon viiniköynnöksiä…”. Sir Walter Raleighin tutkimusmatkailijat, kapteenit Philip Amadas ja Arthur Barlowe, kirjoittivat vuonna 1584, että Pohjois-Carolinan rannikko oli ”…niin täynnä viinirypäleitä, että itse meren paukuttelu ja aallokko tulvii niitä yli…koko maailmassa ei löydy vastaavaa runsautta.”. Hän saattoi viitata koralliriuttojen Sargasso-leviin, joita voi nähdä huuhtoutuneena rantaan suuren myrskyn jälkeen NC:n rannikolla. Merilevässä on marjamaisia, kaasulla täytettyjä rakkuloita, jotka muistuttavat viinirypäleitä ja pitävät lehdet pinnalla. Kuvernööri Ralph Lane totesi kuitenkin vuonna 1585 kuvaillessaan Pohjois-Carolinaa Raleighille, että ”olemme havainneet päämajan olevan parasta maaperää taivaankannen alla, joka on niin runsas makeista puista, jotka tuovat rikkaita ja miellyttäviä, niin hienoja, mutta villejä viinirypäleitä, ettei Ranskalla, Espanjalla eikä Italialla ole suurempaa…”.
Ensimmäistä kertaa sitä alettiin viljellä 1600-luvun aikana erityisesti Pohjois-Carolinan Tyrellin kreivikunnassa. Isaac Alexander löysi sen metsästäessään Scuppernong-järveen laskevan puron varrelta vuonna 1755; se mainitaan Pohjois-Carolinan osavaltion virallisessa maljassa. Nimi itsessään juontaa juurensa algonquian sanaan ascopo, joka tarkoittaa ”makeaa laakeripuuta”.