SARS-CoV-2:n tarttuminen kotikissoilla

Toimittajalle:

Ilmoitukset vakavan akuutin hengitystieoireyhtymän koronaviruksen 2 (SARS-CoV-2)1 tarttumisesta ihmisestä kissaeläimiin ja rajallisesta tarttumisesta ilmateitse kissojen välityksellä2 saivat meidät arvioimaan SARS-CoV-2:n nenäperäistä irtoamista tartunnan saaneista kissoista ja viruksen myöhempää tarttumista viruksen saaneiden kissojen ja sellaisten kissojen suorassa kosketuksessa toisiinsa nähden, joilla ei ole aiempaa tartuntaa. Kolme kotikissaa rokotettiin SARS-CoV-2:lla päivänä 0. Yhden päivän kuluttua inokulaatiosta kissa, jolla ei ollut aiempaa SARS-CoV-2-tartuntaa, asetettiin parisuhteeseen kunkin inokuloidun kissan kanssa, jotta voitiin arvioida, tapahtuuko viruksen siirtyminen suorassa kosketuksessa kissojen välillä kussakin kolmessa parissa (taulukko S1 lisäliitteessä, joka on saatavissa tämän kirjeen koko tekstin kanssa osoitteessa NEJM.org). Nenän ja peräsuolen pyyhkäisynäytteet otettiin päivittäin, ja ne arvioitiin välittömästi infektiivisen viruksen varalta VeroE6/TMPRSS2-soluissa.3

Kuva 1. Nenän ja peräsuolen pyyhkäisynäytteet.Kuva 1. Virustitterit nenän huuhtelunäytteistä.

Kolme inokuloitua kissaa sai vakavan akuutin hengitystieoireyhtymän koronaviruksen 2 (SARS-CoV-2) tartunnan päivänä 0. Kolmea kissaa, joilla ei ollut aiempaa SARS-CoV-2-infektiota (suora kontakti), pidettiin pareittain (parit 1, 2 ja 3) yhdessä rokotettujen kissojen kanssa päivänä 1. Nenä- ja peräsuolen pyyhkäisynäytteet otettiin päivinä 1-10. PFU tarkoittaa plakkia muodostavia yksiköitä.

Päivänä 1 havaitsimme viruksen kahdesta rokotetusta kissasta. Päivään 3 mennessä virus oli havaittavissa kaikissa kolmessa rokotetussa kissassa, ja viruksen havaitseminen jatkui päivään 5 asti kaikissa kissoissa ja päivään 6 asti kahdessa kolmesta kissasta (kuva 1).

Kissat, joilla ei ollut aiempaa infektiota, elivät yhdessä rokotettujen kissojen kanssa päivänä 1. Kaksi päivää myöhemmin (3. päivä) yhdellä niistä kissoista, joilla ei ollut aiempaa tartuntaa, todettiin tartuntatautia aiheuttava virus nenän pyyhkäisynäytteessä, ja 5 päivää myöhemmin virus todettiin kaikissa kolmessa kissassa, jotka olivat yhteistaloudessa rokotettujen kissojen kanssa (kuva 1). Virustitterit olivat korkeimmillaan 4,5 log10 plakkia muodostavaa yksikköä millilitrassa niillä kissoilla, jotka asuivat yhdessä rokotettujen kissojen kanssa, ja viruksen irtoaminen kesti 4-5 päivää (kuva 1). Virusta ei havaittu yhdessäkään testatussa peräsuolen pyyhkäisynäytteessä. Vaikka on raportoitu oireilevista tartunnan saaneista kissoista, yhdelläkään tutkimuksemme kissalla ei ollut oireita, kuten epänormaalia ruumiinlämpöä, merkittävää painonlaskua (kuva S1) tai sidekalvotulehdusta. Kaikkien eläinten IgG-vasta-ainetitterit olivat välillä 1:5120-1:20 480 24. päivänä alkuperäisen inokulaation jälkeen.

Koska on raportoitu SARS-CoV-2:n siirtymisestä ihmisistä kotikissoihin1 ja tiikereihin ja leijoniin Bronxin eläintarhassa4 , ja meidän tietojemme mukaan SARS-CoV-2:n siirtyminen kotikissojen välillä on helppoa, kansanterveyden kannalta on tarpeen tunnustaa ja tutkia tarkemmin ihmisen ja kissan välistä siirtymisketjua. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon SARS-CoV-2:n mahdollinen tarttuminen perheenjäsenten välillä kotitalouksissa, joissa on kissoja ja jotka asuvat ”suojapaikka”-määräyksen alaisina. Vuonna 2016 New Yorkin kissojen turvakodeissa puhjennut H7N2-influenssaepidemia5 toi esiin kissojen ja ihmisten välisen tartunnan kansanterveydelliset vaikutukset eläinsuojien työntekijöille. Lisäksi kissat voivat olla SARS-CoV-2:n hiljainen väli-isäntä, koska tartunnan saaneilla kissoilla ei välttämättä ole merkittäviä oireita, jotka niiden omistajat voisivat tunnistaa. Centers for Disease Control and Prevention on antanut lemmikkieläinten omistajille SARS-CoV-2:ta koskevia ohjeita (www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/daily-life-coping/animals.html). Kun otetaan huomioon tarve pysäyttää vuoden 2019 koronavirustautipandemia eri mekanismeilla, mukaan lukien siirtoketjujen katkaiseminen, tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, mikä rooli kissoilla voi olla SARS-CoV-2:n siirtymisessä ihmisiin.

Peter J. Halfmann, Ph.D.
Masato Hatta, D.V.M., Ph.D.
Shiho Chiba, Ph.D.
Tadashi Maemura, D.V.M., Ph.D.
Shufang Fan, Ph.D.
University of Wisconsin, Madison, WI

Makoto Takeda, M.D., Ph.D.
National Institute of Infectious Diseases, Tokio, Japani

Noriko Kinoshita, M.D.
Shin-ichiro Hattori, Ph.D.
National Center for Global Health and Medicine, Tokio, Japani

Yuko Sakai-Tagawa, Ph.D.
Kiyoko Iwatsuki-Horimoto, D.V.M., Filosofian tohtori
Masaki Imai, D.V.M., Filosofian tohtori
Yoshihiro Kawaoka, D.V.M., Ph.D.
University of Tokyo, Tokio, Japani

Tämä kirje julkaistiin 13. toukokuuta 2020 osoitteessa NEJM.org.

.