Sabbatilla tarkoitetaan lepoon tai rukoukseen varattua päivää, yleensä joka viikko. Sana sapatti tulee heprean sanasta shabbat (שַׁבָּת). Tämä sana on muodostettu hepreankielisestä juuresta Sh-B-T, joka tarkoittaa lepoa.
Heprealaisessa Raamatussa eli Tanakhissa juurta Sh-B-T käytetään kuvaamaan Jumalan lepoa seitsemäntenä päivänä. Tämä on päivä sen jälkeen, kun Hän oli lopettanut maailmankaikkeuden luomisen. Raamatussa ajatus sapatista eli sapatista pyhänä lepopäivänä alkaa tästä.
Sabatin muistaminen ja pitäminen on myös yksi kymmenestä käskystä. Siitä lähtien abrahamilaisilla uskonnoilla (juutalaisuus, kristinusko ja islam) on kaikilla perinne pyhästä lepo- tai rukouspäivästä, joka on varattu joka viikko. Nämä päivät eroavat nykyään hyvin paljon toisistaan, mukaan lukien se, mille viikonpäivälle ne osuvat.
- Juutalaiset viettävät sapattia eli sapattia lauantaina.
- Kristinuskossa sapattia vietetään yleensä sunnuntaina, mutta muutamat kristilliset uskontokunnat viettävät sitä lauantaina (esim. Seitsemännen päivän adventtikirkko).
- Islamissa muslimit viettävät joka perjantai heti keskipäivän jälkeen yhteisen rukoushetken, niin sanotun Jumu’ah:n.
Perjantaina heti keskipäivän jälkeen.