Rural Health Information Hub

Katso lisää

Terveydenhuoltopalvelujen saatavuus on ratkaisevan tärkeää hyvän terveyden kannalta, mutta maaseudun asukkaat kohtaavat monenlaisia esteitä. Kansallisten akatemioiden vuonna 1993 julkaisemassa raportissa ”Access to Healthcare in America” (Terveydenhuollon saatavuus Amerikassa) määriteltiin saatavuus henkilökohtaisten terveyspalvelujen oikea-aikaisena käyttönä parhaiden mahdollisten terveystulosten saavuttamiseksi. RUPRI:n terveyspaneelin vuonna 2014 laatimassa maaseudun terveydenhuollon saatavuutta koskevassa raportissa esitetään yhteenveto saatavuuden lisämääritelmistä ja esimerkkejä toimenpiteistä, joita voidaan käyttää saatavuuden määrittämiseen.

Ihannetapauksessa asukkaiden olisi voitava kätevästi ja luottavaisesti käyttää palveluja, kuten perusterveydenhuoltoa, hammashoitoa, käyttäytymisterveydenhuoltoa, ensihoitoa ja kansanterveyspalveluja. Healthy People 2020 -ohjelman mukaan terveydenhuollon saatavuus on tärkeää, jotta:

• Kokonaisvaltainen fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen terveydentila
• Sairauksien ennaltaehkäisy
• Sairauksien toteaminen, diagnosointi ja hoito
• Elämänlaatu
• Vältettävissä oleva kuolemantapaus
• Eliniän odotettavissa oleva kesto

Maaseutualueiden asukkaat törmäävät usein terveydenhuoltoon liittyviin esteisiin, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiansa saada tarvitsemansa hoito. Jotta maaseudun asukkailla olisi riittävät mahdollisuudet saada hoitoa, tarvittavien ja asianmukaisten terveydenhuoltopalvelujen on oltava saatavilla ja saatavissa oikea-aikaisesti. Vaikka terveydenhuoltopalvelujen tarjonta olisi kunnassa riittävä, terveydenhuollon saatavuuden kannalta on otettava huomioon muitakin tekijöitä. Jotta maaseudulla asuvalla olisi hyvät mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja, hänellä on myös oltava esimerkiksi seuraavat edellytykset

• Taloudellisia keinoja maksaa palveluista, kuten sairaus- tai hammaslääkärivakuutus, jonka palveluntarjoaja hyväksyy
• Keinoja päästä palveluihin ja käyttää niitä, kuten kuljetus palveluihin, jotka voivat sijaita kaukana, ja kyky ottaa palkallinen vapaa-aika töistä tällaisten palveluiden käyttämiseksi
• Luottamus kykyynsä kommunikoida terveydenhuollon tarjoajien kanssa, erityisesti, jos potilas ei puhu sujuvasti englantia tai hänen lukutaitonsa on heikko
• Luottamus siihen, että he voivat käyttää palveluja vaarantamatta yksityisyyttä
• Usko siihen, että he saavat laadukasta hoitoa

Tässä oppaassa luodaan yleiskatsaus terveydenhuoltopalveluiden saatavuuteen Amerikan maaseudulla, ja siinä keskustellaan terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden tärkeydestä ja hyödyistä sekä maaseudulla asuvien asukkaiden kohtaamista esteistä. Opas sisältää tietoa seuraavista aiheista:

• Hoidon esteet, mukaan lukien työvoimapula ja sairausvakuutustilanne
• Kuljetukset
• Terveyden lukutaito
• Maaseutuyhteisöissä vallitseviin olosuhteisiin, kuten mielenterveyteen tai päihteiden väärinkäyttöön, liittyvä leimautuminen

Usein kysytyt kysymykset

• Miten terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden puute vaikuttaa väestön terveyteen ja potilaiden hyvinvointiin yhteisössä?
• Mitkä ovat terveydenhuollon saatavuuden esteet maaseudulla?
• Miksi perusterveydenhuollon saatavuus on tärkeää maaseudun asukkaille?
• Minkälaisia terveydenhuoltopalveluja on usein vaikea saada maaseudulla?
• Miten maaseudun terveydenhuollon laitosten ja palvelujen sulkeminen vaikuttaa hoitoon pääsyyn?
• Mitkä ovat joitakin strategioita hoidon saatavuuden parantamiseksi maaseutuyhteisöissä?
• Mitä voidaan tehdä maaseudun veteraanien terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi?
• Mikä on erilaista Amerikan intiaanien, Alaskan alkuperäiskansojen ja Havaijin alkuperäiskansojen terveydenhuollon saatavuudessa?
• Mitkä organisaatiot työskentelevät maaseudun terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi?
• Miten yksityiset säätiöt työskentelevät terveydenhuollon saatavuuden ja siihen liittyvien korvauskysymysten parantamiseksi?

Miten terveydenhuollon saatavuuden puute vaikuttaa väestön terveyteen ja potilaiden hyvinvointiin yhteisössä?

Health Status and Health Care Access of Farm and Rural Populations (Maatilojen ja maaseutuväestön terveydentila ja terveydenhuollon saatavuus) -kirjassa todetaan, että sekä maatiloilla että maaseudulla asuvilla väestöillä on heikommat mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja kohtuuhintaisen hinnan, läheisyyden ja laadun suhteen kuin muilla kuin maatiloilla asuvilla ja kaupunkilaisilla väestöillä. Kaupunkien ulkopuoliset kotitaloudet ilmoittavat todennäköisemmin, että terveydenhuollon kustannukset rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan saada hoitoa. Matkat perusterveydenhuollon tarjoajalle voivat olla kalliita ja rasittavia syrjäisillä maaseutualueilla asuville potilaille, ja erikoissairaanhoito on usein vielä kauempana. Nämä potilaat saattavat korvata paikalliset perusterveydenhuollon tarjoajat erikoislääkäreillä tai he voivat päättää lykätä hoitoa tai luopua siitä.

RUPRI:n terveyspaneelin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Access to Rural Health Care – A Literature Review and New Synthesis” (Maaseudun terveydenhuollon saatavuus – kirjallisuuskatsaus ja uusi synteesi) mukaan terveydenhuollon esteet johtavat tyydyttämättömiin terveydenhuoltotarpeisiin, mukaan lukien ennaltaehkäisy- ja seulontapalvelujen sekä sairauksien hoidon puute. Elinvoimainen maaseutuyhteisö on riippuvainen väestönsä terveydestä. Terveydenhuollon saatavuus ei takaa hyvää terveyttä, mutta terveydenhuollon saatavuus on ratkaisevan tärkeää väestön hyvinvoinnin ja optimaalisen terveyden kannalta.

Haasteet, joita maaseudun asukkaat kohtaavat terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa, edistävät terveyseroja. Jos haluat lisätietoja terveyseroista, katso RHIhubin Rural Health Disparities -aiheopas.

Mitkä ovat terveydenhuollon saatavuuden esteet maaseudulla?

Etäisyys ja kuljetus

Maaseutuväestö joutuu todennäköisemmin matkustamaan pitkiä matkoja saadakseen terveydenhuoltopalveluja, erityisesti erikoislääkäripalveluja. Tämä voi olla merkittävä taakka matka-ajan, kustannusten ja työpaikalta poissaolon kannalta. Lisäksi luotettavan kuljetuspalvelun puute on hoidon este. Kaupunkialueilla julkiset liikennevälineet tarjoavat potilaille yleensä mahdollisuuden päästä lääkärin vastaanotolle, mutta maaseudulla nämä kuljetuspalvelut puuttuvat usein. Maaseutuyhteisöissä on usein enemmän iäkkäitä asukkaita, joilla on kroonisia sairauksia, jotka edellyttävät useita käyntejä avohoitolaitoksissa. Tämä on haastavaa ilman julkista tai yksityistä liikennettä. RHIhubin Transportation to Support Rural Healthcare -teemaopas tarjoaa resursseja ja tietoa maaseutuyhteisöjen kuljetuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä.

Sairausvakuutuksen kattavuus

Henkilöt, joilla ei ole sairausvakuutusta, pääsevät huonommin terveydenhuoltopalveluihin. U.S. Census Bureaun raportissa, Health Insurance Coverage in the United States, 2018, todettiin, että suurkaupunkien tilastoalueiden (Metropolitan Statistical Areas, MSA) ulkopuolella asuva väestö, jolla ei ole minkäänlaista sairausvakuutusta, oli 9,1 % vuonna 2018, kun taas MSA-alueiden sisällä asuva väestö oli 8,4 %.

Suunnittelusta ja arvioinnista vastaavan apulaissihteerin toimiston kesäkuussa 2016 julkaisemassa selvityksessä ”Impact of the Affordable Care Act Coverage Expansion on Rural and Urban Populations” (Affordable Care Act Coverage Expansion vaikutuksista maaseutu- ja kaupunkiväestöön) todettiin, että 43,4 prosenttia maaseudulla asuvista, joilla ei ole vakuutusta, ilmoitti, että heillä ei ole tavanomaista hoitolähdettä, mikä oli vähemmän kuin kaupunkien asukkaista, joilla ei ole vakuutusta ja joilla ei ole tavanomaista hoitolähdettä, vastaava luku, joka oli pienempi kuin kaupunkien asukkaista, joilla oli vakuutusta. Raportissa kerrotaan, että 26,5 prosenttia vakuuttamattomista maaseudun asukkaista lykkäsi terveydenhuollon saamista viime vuonna kustannussyistä. The Affordable Care Act and Insurance Coverage in Rural Areas (Affordable Care Act ja vakuutusturva maaseutualueilla), Kaiser Family Foundationin vuonna 2014 julkaisemassa aiheeseen liittyvässä tiedotteessa huomautetaan, että vakuuttamattomilla maaseutualueiden asukkailla on suurempia vaikeuksia saada hoitoa, koska maaseutualueiden terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien tarjonta on vähäisempää kuin kaupunkilaisilla, jotka tarjoavat terveydenhuoltopalveluja edullisin kustannuksin tai hyväntekeväisyyteen.

Sairausvakuutuksen kohtuuhintaisuus on huolenaihe maaseudulla. RUPRI Center for Rural Health Policy Analysis -yksikön raportti, Health Insurance Marketplaces: Issuer Participation and Premium Trends in Rural Places, 2018, arvioi muutoksia keskimääräisissä sairausvakuutusmarkkinoiden (HIM) suunnitelmamaksuissa vuodesta 2014 vuoteen 2018. Keskimääräiset vakuutusmaksut olivat maaseutumaisissa maakunnissa korkeammat kuin kaupunkimaisissa maakunnissa. Lisäksi maaseutumaisissa maakunnissa oli todennäköisemmin vain yksi HIMiin osallistuva vakuutuksenantaja.

Heikko terveyden lukutaito

Terveyden lukutaito voi myös olla este terveydenhuollon saamiselle. Terveyden lukutaito vaikuttaa potilaan kykyyn ymmärtää terveystietoja ja ohjeita terveydenhuollon tarjoajilta. Tämä voi olla erityisen huolestuttavaa maaseutuyhteisöissä, joiden asukkailla on usein alhaisempi koulutustaso ja suurempi köyhyys. Heikko terveyden lukutaito voi saada asukkaat haluttomiksi hakeutumaan terveydenhuoltoon, koska he pelkäävät tai turhautuvat kommunikoidessaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmissä liikkuminen voi olla vaikeaa ilman terveyslukutaitoa. Jos haluat lisätietoja alhaisesta terveyden lukutaidosta Amerikan maaseudulla, katso RHIhubin Social Determinants of Health for Rural People -teemaoppaasta kohta What are the roles of literacy, health literacy, and education attainment in the health of rural residents (Mitkä ovat lukutaidon, terveyden lukutaidon ja koulutustason roolit maaseudun asukkaiden terveydentilassa). Rural Monitorin kaksiosaisessa sarjassa maaseudun terveyslukutaidosta, Understanding Skills and Demands is Key to Improvement ja Who’s Delivering Health Information? (Taitojen ja vaatimusten ymmärtäminen on avain parannuksiin ja kuka toimittaa terveystietoa?), tarjotaan näkemyksiä, terveyden ja terveyslukutaidon välisiä yhteyksiä ja käsitellään sitä, miten terveystietoa toimitetaan maaseutuväestölle.

Sosiaalinen leimautuminen ja yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset

Maaseudulla anonymiteetti on vähäistä; sosiaalinen leimautuminen ja yksityisyyden suojaan liittyvät huolenaiheet toimivat todennäköisemmin terveydenhuollon saatavuuden esteenä. Maaseudun asukkaat voivat olla huolissaan hakeutumisesta hoitoon mielenterveyteen, päihteiden väärinkäyttöön, seksuaaliterveyteen, raskauteen tai jopa tavallisiin kroonisiin sairauksiin levottomuuden tai yksityisyyteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi. Potilaiden tunteet voivat johtua henkilökohtaisista suhteista terveydenhuollon tarjoajaan tai muihin terveydenhuoltolaitoksessa työskenteleviin henkilöihin. Lisäksi potilaat voivat tuntea pelkoa tai huolta muista asukkaista, jotka ovat usein ystäviä, perheenjäseniä tai työtovereita, jotka saattavat huomata heidän käyttävän palveluita, jotka liittyvät terveysongelmiin, joista ei yleensä puhuta avoimesti, kuten neuvonta- tai hiv-testauspalveluista. Käyttäytymisterveyspalveluiden ja perusterveydenhuollon terveydenhuoltopalveluiden rinnakkain sijoittaminen tai yhdistäminen samassa rakennuksessa voi auttaa lievittämään potilaiden huolia. Understanding Rural Communities, Hogg Foundation for Mental Healthin podcast vuodelta 2018, sisältää haastattelun Dennis Mohattin kanssa, joka on Western Interstate Commission for Higher Educationin (WICHE) käyttäytymisterveydenhuollon varapuheenjohtaja ja joka käsittelee maaseudun terveydenhuoltoa ja mielenterveydenhuoltoon liittyvää leimautumista maaseutuyhteisöissä.

Työvoimapula

Terveydenhuollon työvoimapula vaikuttaa terveydenhuollon saatavuuteen maaseutuyhteisöissä. Yksi terveydenhuollon saatavuuden mittari on säännöllinen hoitopaikka, joka riippuu terveydenhuollon työvoiman riittävyydestä. Jotkut terveyspalvelujen tutkijat väittävät, että terveydenhuollon saatavuuden määrittäminen pelkästään palveluntarjoajien saatavuutta mittaamalla ei ole riittävä mittari terveydenhuollon saatavuuden täydelliseen ymmärtämiseen. Käyttämättömyyden mittaaminen, kuten sellaisten maaseudun asukkaiden laskeminen, jotka eivät löytäneet sopivaa palveluntarjoajaa, voi auttaa saamaan kattavamman kuvan siitä, onko maaseudun asukkailla riittävästi terveydenhuoltohenkilöstöä.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden puute Yhdysvaltojen maaseutualueilla voi rajoittaa terveydenhuollon saatavuutta rajoittamalla saatavilla olevien palvelujen tarjontaa. Joulukuussa 2019 62,93 prosenttia perusterveydenhuollon terveydenhuollon ammattihenkilöiden puutealueista (HPSA) sijaitsi maaseudulla. Ajantasaisimmat luvut löytyvät HRSA:n nimetyistä terveydenhuollon ammattihenkilöiden puutealueiden tilastoista.

Perusterveydenhuollon HPSA-alueet pisteytetään 0-25, ja korkeammat pisteet merkitsevät suurempaa tarvetta perusterveydenhuollon tarjoajille. Tässä tammikuun 2020 kartassa korostetaan muita kuin suurkaupunkialueita, joilla on perusterveydenhuollon työvoimapulaa, ja tummemman vihreän väriset alueet osoittavat korkeampia HPSA-pistemääriä muissa kuin suurkaupungeissa:

Lisätietoja terveydenhuollon työvoiman haasteista maaseutualueilla, resursseista ja strategioista, joita käytetään maaseudun terveydenhuollon työvoimapulaan vastaamiseksi, on RHIhubin Rural Healthcare Workforce -aiheoppaassa.

Miksi perusterveydenhuollon saatavuus on tärkeää maaseudun asukkaille?

Perusterveydenhuolto on perusterveydenhuolto ja hätä- ja kansanterveyspalvelujen ohella elintärkein maaseutuyhteisöissä tarvittava palvelu. Perusterveydenhuollon tarjoajat tarjoavat monenlaisia palveluja ja hoitavat monenlaisia lääketieteellisiä ongelmia. American Academy of Family Physicians luonnehtii perusterveydenhuoltoa seuraavasti:

Perusterveydenhuollon vastaanotto toimii potilaan ensimmäisenä sisäänkäyntinä terveydenhuoltojärjestelmään ja kaikkien tarvittavien terveydenhuoltopalvelujen jatkuvana keskipisteenä… Perusterveydenhuollon vastaanotot tarjoavat terveyden edistämistä, sairauksien ennaltaehkäisyä, terveyden ylläpitoa, neuvontaa, potilasvalistusta, akuuttien ja kroonisten sairauksien diagnosointia ja hoitoa erilaisissa terveydenhuollon ympäristöissä.

Milbank Quarterly -lehden vuonna 2005 ilmestyneessä artikkelissa Contribution of Primary Care to Health Systems and Health (Perusterveydenhuollon panos terveydenhuoltojärjestelmiin ja terveyteen) yksilöidään perusterveydenhuoltopalvelujen saatavuuden keskeiset roolit sairauksien ehkäisemisessä ja terveyden parantamisessa. Perusterveydenhuolto toimii ensimmäisenä sisäänkäyntinä terveydenhuoltojärjestelmään, mikä voi olla erityisen tärkeää sellaisille ryhmille, kuten maaseudun asukkaille ja rodullisille/etnisille vähemmistöille, jotka muutoin saattaisivat kohdata esteitä terveydenhuoltoon pääsyssä. Perusterveydenhuoltoon pääsyn etuja ovat mm:

• Preventiiviset palvelut, mukaan lukien sairauksien varhainen havaitseminen
• Hoidon koordinointi
• Alhaisemmat kuolleisuusluvut kaikkiin syihin, syöpään ja sydänsairauksiin
• Alhaisen syntymäpainon väheneminen
• Terveyskäyttäytymisen parantuminen

Laadukkaiden terveydenhuoltopalvelujen saatavuus maaseudulla – Perusterveydenhuolto: A Literature Review (kirjallisuuskatsaus), joka on osa vuoden 2015 raporttia Rural Healthy People 2020: A Companion Document to Healthy People 2020, Volume 1, sisältää yleiskatsauksen perusterveydenhuollon saatavuuden vaikutuksesta maaseudun terveyteen. Maaseudun asukkaat, joilla on rajallinen pääsy perusterveydenhuoltoon, eivät välttämättä saa ennaltaehkäiseviä seulontatutkimuksia, jotka voivat johtaa sairauksien varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon. Pohjois-Carolinan maaseututerveystutkimusohjelman (Rural Health Research Program) vuoden 2018 tulostiedote, Access to Care: Populations in Counties with No FQHC, RHC, or Acute Care Hospital, kuvaa perusterveydenhuollon rajallisen saatavuuden laajuutta Yhdysvaltojen maaseutualueilla ja kattaa kolme laitostyyppiä, jotka tarjoavat perusterveydenhuoltopalveluja maaseutuyhteisöille, mukaan lukien Federally Qualified Health Centers (FQHC), Rural Health Clinics (RHC) ja Acute Care Hospitalin avohoitoyksiköt. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että 660 893 Yhdysvaltain asukasta asuu maaseutukunnissa, joissa ei ole FQHC:tä, RHC:tä tai akuuttisairaalaa. He asuvat pääasiassa Etelä-Atlantin (34 %), Itä- ja Pohjoiskeskisen (21 %) ja Länsi- ja Pohjoiskeskisen (20 %) väestölaskenta-alueilla.

Jos haluat lisätietoja FQHC:istä, katso RHIhubin Federal Qualified Health Centers (FQHC) -aiheopas. Lisäksi RHIhubin Rural Health Clinics (RHCs) -teemaoppaassa on tietoja ja resursseja sekä vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin tämäntyyppisistä laitoksista.

Minkälaisia terveydenhuoltopalveluja on usein vaikea saada maaseudulla?

Kotisairaanhoito

Kotisairaanhoitopalvelut ovat kasvava tarve Amerikan maaseudulla. Home is Where the Heart Is: Insights on the Coordination and Delivery of Home Health Services in Rural America, elokuussa 2017 Rural Health Reform Policy Research Centerin Policy Brief, kattaa monia esteitä ja haasteita, joita maaseudun kotisairaanhoitolaitokset kohtaavat ja jotka vaikuttavat niiden kykyyn tarjota saatavuutta maaseutualueilla, mukaan lukien:

• Korvaus ja vakuutusturva
• Kohtaamisvaatimus
• Kotirauhan statusvaatimus
• Muuttuvat politiikat
• Työvoima
• Palvelualueet
• Kotiutus- ja lähetteenantoprosessi

Ks. kohta Missä määrin kotisairaanhoitopalveluja on saatavissa maaseutualueilla? maaseutualueiden kotisairaanhoitopalvelut -aiheoppaassa lisätietoja.

Hospice ja palliatiivinen hoito

Hospice- ja palliatiivisen hoidon toimistot kohtaavat usein samanlaisia esteitä ja haasteita kuin muutkin terveydenhuoltopalvelut maaseudulla. Näitä haasteita voivat olla muun muassa työvoimapula, rekrytointi- ja sitouttamisohjelmat, korvauskysymykset, laajakaistan rajallinen saatavuus ja muut. Maaseudun terveys- ja terveyspalveluiden kansallisen neuvoa-antavan komitean vuonna 2013 laatimassa selvityksessä Rural Implications of Changes to the Medicare Hospice Benefit (Maaseudun vaikutukset Medicare Hospice Benefitin muutoksiin) todetaan, että maaseudulla asuvilla Medicare-sairaanhoitopalvelujen edunsaajilla voi olla rajalliset mahdollisuudet saada saattohoitoa.

RHIhubin Rural Hospice and Palliative Care -teemaopas vastaa usein esitettyihin kysymyksiin ja tarjoaa resursseja saattohoidosta ja palliatiivisesta hoidosta maaseudulla. Yhteisöpohjainen palliatiivinen hoito: Scaling Access for Rural Populations, lokakuun 2018 Rural Monitor -artikkelissa kuvataan palliatiivisen hoidon merkitystä kroonisesti ja vakavasti sairaiden potilaiden tarpeisiin vastaamisessa ja käsitellään palliatiivisen hoidon saatavuuden haasteita maaseutualueilla.

Mielenterveyspalvelut

Mielenterveyspalvelujen tarjoajien ja palvelujen saatavuus on haaste maaseudulla. Tämän vuoksi perusterveydenhuollon lääkärit täyttävät usein aukon ja tarjoavat mielenterveyspalveluja, mutta kohtaavat samalla omia esteitään, kuten ajan puutetta potilaiden kanssa tai riittävää taloudellista korvausta. Joulukuussa 2019 60,98 prosenttia mielenterveysalan ammattihenkilöiden puutealueista sijaitsi maaseutualueilla. Ajantasaisimmat luvut löytyvät HRSA:n Designated Health Professional Shortage Areas Statistics -julkaisusta.

Mielenterveysalan HPSA-alueet pisteytetään 0-25, ja korkeammat pisteet merkitsevät suurempaa tarvetta mielenterveyspalvelujen tarjoajille. Alla olevassa tammikuun 2020 kartassa korostetaan mielenterveyden HPSA-alueet sekä metropolialueilla (useita violetin sävyjä) että muilla kuin metropolialueilla (vihreän eri sävyjä).

Maaseutuyhteisöjen mielenterveyspalvelujen tarjoajien puutteen vuoksi etälääketieteen käyttö mielenterveyspalvelujen tarjoamisessa on lisääntymässä. Kesäkuussa 2016 julkaistussa Agency for Healthcare Research and Qualityn teknisessä tiedotteessa Telehealth: Mapping the Evidence for Patient Outcomes from Systematic Reviews, todettiin, että etälääketieteen kautta tarjottavat mielenterveyspalvelut ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Etäterveydenhuollon toimitusjärjestelmiä käyttämällä mielenterveyspalveluja voidaan tarjota erilaisissa maaseutuympäristöissä, kuten maaseutuklinikoilla, kouluissa, asumisohjelmissa ja pitkäaikaishoitolaitoksissa. RHIhubin Telehealth Use in Rural Healthcare -teemaoppaassa on monia muita resursseja siitä, miten etälääketiede voi parantaa hoidon saatavuutta. Lisäresursseja mielenterveyspalvelujen saatavuudesta maaseudulla on RHIhubin Rural Mental Health -teemaoppaassa.

Mielenterveys- ja päihdeklinikoiden lääkärivaje maaseutuyhteisöissä johti uusien mallien kehittämiseen kuilun kuromiseksi umpeen ja tarvittavien mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarjoamiseksi käyttämällä apuna liitännäisiä käyttäytymisterveydenhuollon työntekijöitä, kuten:

• Nurse Navigator and Recovery Specialist Outreach Program
• ASPIN Network’s Community Health Worker Program

Lisätietoja on WWAMI Rural Health Research Centerin vuonna 2016 julkaisemassa tiedonannossa Supply and Distribution of the Behavioral Health Workforce in Rural America. Tiedotteessa käsitellään ja vertaillaan käyttäytymisterveydenhuollon työvoiman palveluntarjoajien ja väestön suhdetta suurkaupunkialueiden ja muiden kuin suurkaupunkialueiden Yhdysvaltojen maakunnissa, mukaan lukien mikrokaupunkialueet ja muut kuin ydinalueet. Tutkimuksesta on saatavilla myös osavaltiotason analyysi, jossa on tietoja kaikista osavaltioista.

Päihteiden väärinkäyttöpalvelut

Kasvavasta tarpeesta huolimatta monissa maaseutuyhteisöissä eri puolilla Amerikkaa on selvä puute tarjolla olevista päihdepalveluista.

Vuonna 2015 julkaistussa American Journal of Drug and Alcohol Abuse -lehden artikkelissa Rural Substance Use Treatment Centers in the United States: An Assessment of Treatment Quality by Location, raportoi, että maaseudun päihdehoitokeskuksissa oli kaupunkikeskuksiin verrattuna vähemmän korkeasti koulutettuja ohjaajia. Maaseudun hoitokeskusten todettiin tarjoavan vähemmän kokonaisvaltaisia palveluja ja erikoistuneita hoitomuotoja.

Detoksifikaatio on päihdehoidon ensimmäinen vaihe, johon kuuluu akuutin myrkytyksen ja vieroituksen hallinta sekä lääketieteellisten komplikaatioiden minimointi. Maine Rural Health Research Centerin vuonna 2009 julkaisemassa tutkimus- ja toimintapoliittisessa selvityksessä Few and Far Away: Detoxification Services in Rural Areas, todettiin, että 82 prosenttia maaseudun asukkaista asuu piirikunnassa, jossa ei ole vieroitushoitopalveluja. Vieroitushoitopalvelujen tarjoajien puute maaseutualueilla muodostaa hoidon esteen, joka voi johtaa siihen, että potilaat luopuvat tarvittavasta hoidosta tai lykkäävät sitä. Jos maaseutuyhteisössä ei ole vieroitushoitopalveluja tarjoavaa tahoa, paikallinen päivystyspoliklinikka tai piirikunnan vankila on usein korvaava paikka, vaikka se ei olekaan sopivin paikka vieroitushoitopalveluille.

Myös lääkehoidon saatavuus on maaseutuyhteisöissä rajallista. Miten MAT liittyy asiaan? Medication-Assisted Treatment for Opioid Use Disorder in Rural America (Opioidien käyttöhäiriön lääkitysavusteinen hoito maaseutumaisessa Amerikassa) tarjoaa yleiskatsauksen MAT:stä, opioidien käyttöhäiriön näyttöön perustuvasta hoidosta, sekä tietoa häiriön taustalla olevasta tieteestä ja siitä, miten kolme MAT-lääkettä toimii.

RHIhubin Substance Use and Misuse in Rural Areas -teemaopas tarjoaa tietoa ja resursseja, vastaa usein kysyttyihin kysymyksiin ja luettelee maaseutualueiden päihdehoitoon liittyviä malliohjelmia.

Synnytyspalvelut

Sairaaloiden synnytyspalveluiden sulkeminen vaikuttaa suhteettomasti harvemmin asuttuihin maaseutumaakuntiin, Minnesotan yliopiston maaseudun terveystutkimuskeskuksen huhtikuussa 2017 julkaisemassa poliittisessa tiedotteessa tuodaan esiin kasvavat haasteet, joita maaseutualueiden naiset kohtaavat synnytyspalveluiden (OB-palveluiden) saatavuudessa. Vuosina 2004-2014 179 maaseutumaakuntaa menetti sairaalapohjaisia synnytyspalveluja joko sairaalan tai synnytysyksikön sulkemisen vuoksi. Näin ollen vain 45,7 prosentilla kaikista maaseutumaakunnista on sairaalapohjaisia synnytyspalveluja. Näistä 179:stä maaseutumaakunnasta, jotka menettivät synnytyspalveluja kymmenen vuoden aikana, 150 oli muita kuin ydinmaakuntia, joten vain 30,2 prosentissa näistä maakunnista oli synnytyspalveluja.

American College of Obstetricians and Gynecologists (ACOG) -järjestön vuonna 2014 julkaisemassa komitean lausunnossa Health Disparities in Rural Women (Maaseudun naisten terveyserot) kerrotaan, että raskaudenaikaisen hoidon aloittaminen ensimmäisellä raskauskolmanneksella oli vähäisempää maaseutualueilla asuvilla äideillä verrattuna esikaupunkialueisiin. ACOG:n mukaan alle puolet maaseudun naisista asuu 30 minuutin ajomatkan päässä lähimmästä synnytyspalveluja tarjoavasta sairaalasta.

Synnytyspalvelut ja niiden laatu Critical Access-, maaseutu- ja kaupunkisairaaloissa yhdeksässä osavaltiossa, Minnesotan yliopiston maaseututerveystutkimuskeskuksen vuonna 2013 julkaisemassa toimintapoliittisessa tiedotteessa raportoidaan synnytykseen liittyvän hoidon laatua eri sairaalaympäristöissä arvioivan tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksessa todettiin, että Critical Access Hospitals (CAH) -sairaalat suoriutuivat synnytyssairaanhoidon laatumittareista suotuisammin kuin kaupunkisairaalat, joskin yhdeksässä osavaltiossa oli jonkin verran vaihtelua.

National Rural Health Associationin (NRHA) vuoden 2019 toimintapoliittisessa tiedotteessa ”Access to Rural Maternity Care” (Maaseudun äitiyshuollon saatavuus) esitetään yleiskatsaus äitiyshuollon saatavuuden heikkenemiseen maaseutualueilla ja saatavuuden heikkenemiseen vaikuttaviin tekijöihin. Brief tarjoaa poliittisia näkökohtia, joilla tuetaan äitiyshuoltopalveluja ja puututaan saatavuuden esteisiin Yhdysvaltain maaseudulla, kuten tutkimusrahoituksen lisäämiseen, maaseudun synnytyskäytäntöjen haasteisiin, työvoimakysymyksiin ja synnytyshuollon laatuun.

Suun terveydenhuoltopalvelut

Suun terveys vaikuttaa fyysiseen ja emotionaaliseen terveyteen, ja sillä on monia muitakin terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia vaikutuksia elämässämme, kuten työpaikan saaminen. Suun terveyden tärkeydestä huolimatta suun terveydenhuoltopalvelujen saatavuus on joko hyvin rajallista tai vaikeasti saavutettavissa monissa maaseutu- ja syrjäseutuyhteisöissä.

Perinteisesti lääkäri- tai sairausvakuutukset eivät ole kattaneet suun terveydenhuoltopalveluja. Suun terveydenhuollon palvelujen ja toimenpiteiden kattamiseksi tarvitaan erillinen suun terveydenhuolto- tai hammaslääkärivakuutus. Vuonna 2011 julkaistussa National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine -raportissa Advancing Oral Health in America todetaan, että harvemmilla maaseudun asukkailla on hammashoitovakuutus verrattuna kaupunkien asukkaisiin.

Toinen hammaslääkäripalvelujen saatavuutta rajoittava tekijä on hammaslääketieteen ammattilaisten puute maaseudulla ja heikossa asemassa olevilla alueilla. WWAMI Rural Health Research Centerin kesäkuussa 2015 julkaisemassa raportissa Dentist Supply, Dental Care Utilization, and Oral Health Among Rural and Urban U.S. Residents (Hammaslääkärien tarjonta, hammashoidon käyttö ja suun terveys maaseudulla ja kaupungeissa asuvien Yhdysvaltain asukkaiden keskuudessa) todettiin, että maaseudulla asuvat aikuiset käyttivät hammaslääkäripalveluja vähemmän ja heillä oli enemmän pysyviä hampaiden menetyksiä kuin kaupunkialueilla asuvilla aikuisilla. Yleishammaslääkäreiden tarjonta henkeä kohti 100 000 asukasta kohti oli vuoden 2008 tietojen perusteella 30,1 suurkaupunkialueilla, kun taas muilla kuin suurkaupunkialueilla se oli 21,9 100 000 asukasta kohti.

Toukokuussa 2018 julkaistussa NRHA:n poliittisessa tiedotteessa Improving Rural Oral Healthcare Access (Maaseudun suun terveydenhuollon saatavuuden parantaminen) annetaan suosituksia hammaslääkärityövoiman puutteen ratkaisemiseksi ja viime kädessä suun terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden parantamiseksi, mukaan lukien:

• Maaseudun harjoitteluratojen tarjoaminen hammaslääkärikoulutuksen aikana
• Maaseutualueiden hammaslääketieteen opiskelijoiden hyväksyminen, jotka todennäköisemmin harjoittaisivat hammaslääkärin ammattia maaseutualueella
• Hammaslääketieteen opiskelijoille on tarjottava tilaisuuksia hankkia monenlaisia hammaslääketieteellisiä taitoja, joita maaseutualueilla tarvitaan.
• Autetaan maaseutuyhteisöjä rekrytoimaan ja säilyttämään suun terveydenhuollon tarjoajia paikallisten yhteisöjen kehittämisohjelmien avulla

RHIhubin Oral Health in Rural Communities -teemaoppaassa on lisätietoa suun terveyteen liittyvistä eroista Amerikan maaseudulla ja strategioista, joita käytetään näiden erojen poistamiseksi.

Miten maaseudun terveydenhuollon laitosten ja palvelujen sulkemiset vaikuttavat hoitoon pääsyyn?

Maaseudun terveydenhuollon laitosten sulkemisella tai palvelujen lakkauttamisella voi olla kielteinen vaikutus terveydenhuollon saatavuuteen maaseutuyhteisössä.

Paikalliset maaseudun terveydenhuoltojärjestelmät ovat hauraita; kun yksi laitos suljetaan tai palveluntarjoaja lähtee, se voi vaikuttaa hoitoon ja palvelujen saatavuuteen koko yhteisössä. Jos esimerkiksi kirurgi lähtee, keisarileikkausten saatavuus heikkenee ja synnytysten hoito vaarantuu. Jos sairaala sulkeutuu, lääkäreitä voi olla vaikeampi rekrytoida.

Sairaalan tai terveydenhuoltolaitoksen sulkemisen vakavuuteen ja vaikutuksiin voi vaikuttaa useita tekijöitä, kuten mm:

• Matka seuraavaksi lähimpään palveluntarjoajaan
• Vaihtoehtoisten palvelujen saatavuus
• Kuljetuspalvelut
• Yhteisön jäsenten sosioekonominen ja terveydentila

Matkustaminen terveydenhuoltopalveluiden saamiseksi kuormittaa potilaita. Henkilöillä, joilla on pienet tulot, joilla ei ole palkattua vapaata työstään, fyysisiä rajoitteita, akuutteja sairauksia tai joilla ei ole henkilökohtaista kulkuneuvoa, nämä rasitteet voivat vaikuttaa merkittävästi heidän mahdollisuuksiinsa saada terveydenhuoltopalveluja.

Maaseudun sairaaloiden, erityisesti CAH-sairaaloiden, sulkemiset nousevat usein uutisiin, ja artikkeleissa käsitellään niiden kielteisiä vaikutuksia erityisesti maaseutuyhteisöihin, kuten esim:

• Tennesseen suistossa köyhä yhteisö menettää sairaalansa – ja turvallisuudentunteensa
• Tässä kartta siitä, missä maaseudulla sijaitsevia sairaaloita suljetaan Yhdysvalloissa.
• Consequences ’Deadly,’ As More TN Hospitals Close
• A Rural Kansas Hospital Owned by a Kansas City-Based Company Closes Abruptly

Merkittävä huolenaihe maaseutuyhteisöille, jotka menettävät sairaalansa, on päivystyspalvelujen menetys. Hätätilanteissa hoidon viivästymisellä voi olla vakavia haitallisia seurauksia potilaiden tuloksiin.

Pohjois-Carolinan maaseudun terveystutkimusohjelman vuonna 2015 julkaisemassa selvityksessä A Comparison of Closed Rural Hospitals and Perceived Impact (Vertailu suljettujen maaseutusairaaloiden ja niiden havaittujen vaikutusten välillä) yksilöidään seuraavat sairaalan sulkemisesta johtuvat mahdolliset vaikutukset terveydenhuollon saatavuuteen:

• Epävakaat terveyspalvelut, erityisesti diagnostiikka- ja laboratoriotestit, synnytykset, kuntoutus ja ensihoito
• Nousevat EMS-kustannukset
• Asukkaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa tai palveluja kuljetusten puutteen vuoksi
• Suuremmat vaikutukset iäkkäiden saatavuuteen, rodulliset/etniset vähemmistöt, köyhät ja vammaiset

Pohjois-Carolinan maaseudun terveystutkimusohjelma ylläpitää maaseudun sairaaloiden sulkemisen seurantakarttaa. Maaseudun terveydenhuoltoasiantuntijat uskovat, että sairaaloiden sulkemiset maaseudulla todennäköisesti jatkuvat, koska monien maaseudun sairaaloiden toimintamarginaalit ovat minimaaliset, eikä niillä ole juurikaan varaa taloudellisiin tappioihin.

Medicare Payment Advisory Commissionin vuoden 2016 esityksessä Improving Efficiency and Preserving Access to Emergency Care in Rural Areas (Tehokkuuden parantaminen ja päivystyspalveluiden saatavuuden säilyttäminen maaseudulla) kuvataan toimintatapoja ja strategioita, joilla varmistetaan päivystyspalveluiden saatavuus maaseudulla. Esityksessä keskustellaan vaihtoehtoisista terveydenhuollon toimitusmalleista. Katso RHIhubin Rural Hospitals -aiheoppaasta kohta What alternative hospital models have been proposed to serve rural communities? ja tutustu innovatiivisiin sairaalamalleihin, joilla varmistetaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuus maaseudun asukkaille.

Apteekkipalvelujen ylläpitäminen maaseutukaupungeissa voi olla myös haaste, etenkin kun kaupungin ainoa apteekkari lähestyy eläkeikää. Kun yhteisön ainoa apteekki sulkeutuu, syntyy tyhjiö, ja asukkaiden on sopeuduttava etsimään uusia tapoja täyttää lääkitystarpeensa. Causes and Consequences of Rural Pharmacy Closures: A Multi-Case Study:

Maaseudun asukkaat tukeutuvat paikallisiin apteekkeihin, jotka tarjoavat lääkehoidon ja kliinisen hoidon hallintaa ja koordinointia. Apteekin puuttuminen voi tuntua suhteettoman paljon maaseudun vanhuksille, joilla on usein suurempi tarve saada lääkkeitä ja lääkehallintapalveluja.

RUPRI Center for Rural Health Policy Analysisin vuonna 2015 julkaisemassa maaseutupoliittisessa tiedotteessa Characteristics of Rural Communities with a Sole, Independently Owned Pharmacy (Maaseutuyhteisöjen ominaispiirteet, joissa on ainoa, itsenäisesti omistettu apteekki) analysoitiin tietoja kuvaamaan sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien maaseutuyhteisöjen ominaispiirteitä, joita palvelee ainoa, itsenäisesti omistettu maaseutuapteekki. Yhteisöjen keskimääräisiä ominaisuuksia ovat mm:

• 19 % väestöstä oli 65-vuotiaita tai vanhempia
• Työttömyysaste oli 8 %
• Vakuuttamattomien osuus oli 15 %
• 28 %:lla oli tulot alle 150 % liittovaltion köyhyysrajasta

Jos haluat lisätietoja maaseutuapteekkien saatavuudesta maaseudulla tai maaseutuapteekkien kohtaamista haasteista, tutustu RHIhubin maaseutuapteekkien apteekkipalveluja ja reseptilääkkeitä koskevaan aihepiirin ohjeeseen.

Millä strategioilla voidaan parantaa hoitoon pääsyä maaseutuyhteisöissä?

Terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi maaseudulla käytetään useita strategioita. Esimerkkejä ovat mm:

Toimitusmallit

American College of Emergency Physicians (ACEP) määrittelee itsenäiset päivystysosastot (Freestanding Emergency Departments, FSED) ”laitokseksi, joka on rakenteellisesti erillinen ja erillinen sairaalasta ja joka tarjoaa ensihoitoa”. ACEP antaa FSED:n toiminta- ja henkilöstösuosituksia. Marraskuussa 2016 julkaistussa Rural Monitorin artikkelissa Freestanding Emergency Departments: An Alternative Model for Rural Communities (Vaihtoehtoinen malli maaseutuyhteisöille) määrittelee FSED:n tarkemmin ja kuvaa kahta eri tyyppiä sekä käsittelee mallin taloudellista kestävyyttä.

Community Paramedicine on hoitomalli, jossa ensihoitajat ja ensihoitoteknikot (EMT) toimivat laajennetuissa rooleissa auttaakseen terveydenhuoltopalveluissa niitä tarvitsevia henkilöitä päällekkäistämättä yhteisössä jo olemassa olevia palveluja. RHIhubin Community Paramedicine -teemaoppaassa kuvataan, miten tämä hoitomalli voi hyödyttää maaseutuyhteisöjä, ja kerrotaan vaiheista, jotka liittyvät maaseutualueiden ensihoito-ohjelman käynnistämiseen.

Frontier Community Health Integration Program (FCHIP) tutkii ja testaa uusia malleja, joilla parannetaan laadukkaiden terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta raja-alueilla.

Community Health Worker (CHW) -malli helpottaa terveydenhuollon saatavuutta käyttämällä CHW:tä yhteyshenkilönä terveydenhuollon tarjoajien ja maaseudun asukkaiden välillä ja auttamalla varmistamaan, että heidän terveydenhuollon tarpeisiinsa vastataan. RHIhubin Community Health Workers in Rural Settings -teemaopas tarjoaa tietoa ja resursseja CHW:stä ja kattaa CHW-koulutuksen, -koulutuksen ja -sertifioinnin.

Tiimipohjaiset hoitomallit, kuten potilaskeskeiset hoitokodit (PCMH), voivat myös laajentaa perusterveydenhuoltopalvelujen saatavuutta maaseutuyhteisöissä. RHIhubin Rural Health Models and Innovations (Maaseudun terveysmallit ja innovaatiot) -osiossa tuodaan esiin erilaisia maaseudun hoitokoti- ja hoidon koordinointiohjelmia.

Sairaalan sulkemisen jälkeen: Pursuing High Performance Rural Health Systems without Inpatient Care, kesäkuussa 2017 julkaistussa RUPRI Health Panel -raportissa käsitellään tapaustutkimuksia kolmesta maaseutuyhteisöstä, jotka ovat siirtyneet uusiin hoitomalleihin. Raportissa kuvataan myös erilaisia toimitusvaihtoehtoja yhteisöille, joissa ei ole sairaalahoitoa.

Liittyminen suurempiin järjestelmiin tai verkostoihin

Paikalliset maaseudun terveydenhuoltolaitokset voivat päättää liittyä terveydenhuoltoverkostoihin tai liittyä suurempiin terveydenhuoltojärjestelmiin strategisena siirtona terveydenhuollon saatavuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi yhteisöissään. Tällaiset liittymiset tai terveydenhuoltoverkostoihin liittyminen voivat parantaa maaseudun terveydenhuoltolaitoksen taloudellista elinkelpoisuutta, tarjota laitokselle lisäresursseja ja -infrastruktuuria ja antaa maaseudun terveydenhuoltolaitokselle mahdollisuuden tarjota uusia tai laajennettuja terveydenhuoltopalveluja, joita se ei muuten voisi tarjota. Suurempaan terveydenhuoltoverkostoon liittymisestä saatava hyöty voi kuitenkin tapahtua paikallisen valvonnan kustannuksella.

Vuonna 2018 julkaistussa RUPRI Center for Rural Health Policy Analysis -julkaisussa Trends in Hospital System Affiliation, 2007-2016 todetaan, että maaseudun sairaalat noudattavat yleistä suuntausta ja osoittavat sairaalajärjestelmien liittymisen lisääntyvän. Selvityksessä todettiin, että muiden kuin suurkaupunkien CAH-sairaaloissa sairaalajärjestelmien liittymisaste kasvoi vähiten. RUPRI Center for Rural Health Policy Analysis -yksikön vuonna 2018 julkaisemassa raportissa The Rural Hospital and Health System Affiliation Landscape – A Brief Review (Maaseudun sairaaloiden ja terveydenhuoltojärjestelmien liittymismaisema – lyhyt katsaus) käsitellään erityyppisiä sairaalaliittymiä, joita maaseudun sairaalat voivat harkita, sekä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen, minkä vaihtoehdon maaseudun sairaalat valitsevat, kuten paikallisen päätöksentekovallan säilyttäminen ja sairaalajärjestelmän liittymisen asettamien vaatimusten täyttäminen. Raportissa käsitellään joitakin etuja, joita sairaalajärjestelmän liittyminen voi tarjota maaseutusairaalalle, mukaan lukien seuraavat:

• Teknologia
• Henkilöstön rekrytointi ja sitouttaminen
• Konsernihankinnat
• Lisääntynyt pääsy terveydenhuolto- ja toimintapalveluihin

Ponnistelut työvoiman parantamiseksi

Riittävä työvoima on välttämätön, jotta voidaan ylläpitää terveydenhuollon saatavuutta yhteisössä. Terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi maaseutuyhteisöjen olisi käytettävä terveydenhuollon ammattilaisiaan mahdollisimman tehokkaasti ja strategisesti. Tähän voi kuulua se, että kukin ammattilainen voi työskennellä lisenssinsä ylärajoilla, että käytetään uudenlaisia palveluntarjoajia, että työskennellään ammattiryhmien välisissä tiimeissä ja että luodaan luovia aikatauluja, jotta voidaan tarjota klinikka-aikaa tavanomaisen työajan ulkopuolella.

RHIhubin Rural Healthcare Workforce -teemaoppaassa käsitellään sitä, miten maaseutualueet voivat puuttua työvoimapulaan, esimerkiksi tekemällä kumppanuuksia muiden terveydenhuollon laitosten kanssa, korottamalla henkilökunnan palkkausta, lisäämällä joustavuutta ja kannustimia, joilla parannetaan terveydenhuollon tarjoajien rekrytointia ja sitouttamista, sekä käyttämällä etälääkintäpalveluja. Oppaassa käsitellään myös osavaltioiden ja liittovaltion politiikkoja ja ohjelmia, joilla parannetaan maaseudun terveydenhuollon ammattilaisten tarjontaa, kuten lainojen takaisinmaksuohjelmia ja viisumivapauksia.

Etäterveydenhuolto

Etäterveydenhuoltoa pidetään edelleen keskeisenä ratkaisuna maaseudun terveydenhuollon saatavuusongelmien ratkaisemisessa. Etälääketieteen avulla maaseutupotilaat voivat tavata erikoislääkäreitä hyvissä ajoin ja pysyä mukavasti kotonaan tai paikallisessa laitoksessa. Paikalliset terveydenhuollon tarjoajat voivat myös hyötyä erikoislääkäreiden asiantuntemuksesta, jota tarjotaan etälääketieteen välityksellä. RHIhubin Telehealth Use in Rural Healthcare -teemaopas tarjoaa laajan yleiskatsauksen siitä, miten etälääketiedettä käytetään maaseutuyhteisöissä terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi. Oppaassa käsitellään maaseutualueilla tällä hetkellä käytössä olevia erityisohjelmia sekä annetaan resursseja ja luetellaan rahoitusta ja mahdollisuuksia, joita voidaan käyttää etälääkeratkaisujen tukemiseen.

Mitä voidaan tehdä maaseudun veteraanien terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi?

Yksi tärkeimmistä esteistä, joita maaseutuveteraanit kohtaavat terveydenhuoltopalvelujen saannissa, on huomattava matkan pituus lähimpään veteraanien terveydenhuoltolaitokseen (Veterans Affairs, VA). Maaseudun veteraanien hoitoonpääsyongelmien ratkaisemiseksi VA on perustanut monille maaseutualueille yhteisöllisiä poliklinikoita sekä käyttänyt liikkuvia klinikoita ja etälääkäripalveluja. Jos haluat lisätietoja VA:n palveluista maaseutuveteraaneille tai VA:n toimista veteraanien terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi, tutustu RHIhubin Rural Veterans and Access to Healthcare -aiheoppaaseen.

Mikä on erilaista Amerikan intiaanien, Alaskan alkuperäiskansojen ja Havaijin alkuperäiskansojen terveydenhuollon saatavuudessa?

Amerikan intiaanien ja Alaskan alkuperäiskansojen (AI/AN) terveys ja terveydenhuolto, Kaiser Family Foundationin julkaisu vuodelta 2018, raportoi, että ei-ikäiset AI/AN-aikuiset ovat todennäköisemmin vakuuttamattomia kuin ei-ikäiset valkoiset, 25 % ja 8 %, ja että AI/AN-lapsilla on korkeampi vakuuttamattomuusaste (14 %) verrattuna valkoisiin lapsiin (4 %). Health and Health Care for Asian Americans, Native Hawaiians and other Pacific Islanders (NHOPIs) in the United States (Aasian amerikkalaisten, Havaijin alkuperäiskansojen ja muiden Tyynenmeren saarten asukkaiden terveys ja terveydenhuolto Yhdysvalloissa), toinen Kaiser Family Foundationin julkaisu vuodelta 2018, osoitti, että 11 prosenttia ei-ikäisistä Havaijin alkuperäiskansojen ja muiden Tyynenmeren saarten asukkaiden aikuisista oli vakuuttamattomia vuonna 2016 verrattuna 7 prosenttiin ei-ikäisistä valkoisista aikuisista.

Intiaanien terveyspalvelu (Indian Health Service, IHS) tarjoaa terveydenhuolto- ja ennaltaehkäisypalveluja AI/ANeille. Rikkinäiset lupaukset: Continuing Federal Funding Shortfall for Native Americans, vuonna 2018 julkaistu raportti, kertoo, että liittovaltion rahoitus intiaaniohjelmille on ollut viimeisten 15 vuoden aikana erittäin riittämätöntä eikä se vastaa perustarpeita ja -palveluita, joita liittovaltion hallitus on velvoittanut palvelemalleen väestölle, mikä jo itsessään on este terveydenhuollon saannille AI/ANeille. IHS tarjoaa suoria terveydenhuoltopalveluja IHS:n laitoksessa tai osto-/siirtohoitoa (Purchase/Referred Care, PRC), jonka tarjoaa muu kuin IHS:n laitos tai palveluntarjoaja sopimussuhteen kautta, eikä se ole terveydenhuollon vakuutusturva. Tätä selitetään tarkemmin RHIhubin Rural Tribal Health -oppaan kysymyksessä Is access to Indian Health Service (IHS) resources regarded health insurance?

RHIhubin Rural Tribal Health -teemaoppaassa vastataan usein kysyttyihin kysymyksiin heimojen terveydestä ja annetaan resursseja maaseudun AI/AN-väestöstä.

Mitkä organisaatiot työskentelevät maaseudun terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi?

Monet järjestöt työskentelevät maaseutuyhteisöjen tarpeiden täyttämiseksi ja auttavat varmistamaan keskeisten terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden.

• Federal Office of Rural Health Policy (FORHP) keskittyy maaseudun terveydenhuollon kysymyksiin, ja se on osa HRSA:ta.
• Maaseudun terveyspolitiikan liittovaltion toimisto rahoittaa maaseudun terveystutkimuskeskuksia, jotka tuottavat politiikkaan liittyvää tutkimusta ja analyysiä terveydenhuollosta ja asioista, jotka vaikuttavat terveydenhuoltoon maaseutualueilla.
• National Rural Health Association (NRHA) tarjoaa johtajuutta ja resursseja maaseudun terveyskysymyksissä terveydenhuollon tarjoajille ja organisaatioille, jotka työskentelevät maaseutuyhteisöjen terveyden parantamiseksi.
• The National Association of Rural Health Clinics (NARHC) työskentelee parantaakseen laadukkaan ja kustannustehokkaan terveydenhuollon tarjontaa maaseudulla alihoidetuilla alueilla RHC-ohjelman avulla.
• American Hospital Association (AHA) Section for Rural Health Services edustaa pienten ja maaseudun sairaaloiden etuja ja työskentelee sen varmistamiseksi, että AHA:n jäsenistön tämän segmentin ainutlaatuiset tarpeet ovat kansallinen prioriteetti.
• State Offices of Rural Health (SORHs) ja State Rural Health Associations auttavat maaseutuyhteisöjä rakentamaan terveydenhuollon jakelujärjestelmiä koordinoimalla maaseudun terveydenhuoltotoimia osavaltiossa, keräämällä ja levittämällä tietoa sekä antamalla teknistä apua julkisille ja voittoa tavoittelemattomille yhteisöille.
• National Organization of State Offices of Rural Health (NOSORH) työskentelee edistääkseen ja edistääkseen lainsäädäntöä, resursseja ja koulutusta SORH:ien, liittovaltion maaseututerveyspoliittisen toimiston, NRHA:n ja muiden organisaatioiden kanssa, jotka edistävät ja tukevat maaseudun terveydenhuollon saatavuutta.
• Kansallinen maaseudun rekrytointi- ja säilyttämisverkosto (National Rural Recruitment and Retention Network, 3RNet) on kansallinen rekrytointiorganisaatio terveydenhuollon ammattihenkilöstön työpaikkoja varten maaseudulla ja heikossa asemassa olevissa yhteisöissä.

Miten yksityiset säätiöt työskentelevät terveydenhuollon saatavuuden ja siihen liittyvien korvauskysymysten parantamiseksi?

Monet yksityiset säätiöt pyrkivät parantamaan terveydenhuollon saatavuutta rahoittamalla kuljetuspalveluja, parantamalla työvoimaa ja puuttumalla muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat maaseudun terveydenhuollon saatavuuteen. Sijoittaminen nykyisiin turvaverkon tarjoajiin ja ohjelmiin, avustusten tarjoaminen innovatiivisten terveydenhuollon toimitusmallien kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä tutkimuksen rahoittaminen poliittisten vaikutusten tutkimiseksi maaseudun terveydenhuollon saatavuuden osalta ovat kaikki esimerkkejä toimista, joilla säätiöt voivat tukea maaseudun terveydenhuollon saatavuutta.

Marraskuussa 2017 Health Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa Foundations’ Efforts to Improve Rural Health Care käsitellään yksityisten säätiöiden hankkeita, joissa keskitytään maaseudun terveydenhuollon saatavuuden parantamiseen.

Grantmakers in Health tarjoaa useita resursseja, jotka tarjoavat koulutusta ja opastusta maaseudun terveydenhuollon saatavuuden parantamisesta kiinnostuneille säätiöille, kuten Improving Health Care Access: Grantmakers Share Their Experiences tai Improving Health Access in Communities, Lessons for Effective Grantmaking.