Ruoansulatuselimistö

Ruoansulatuselimistö on sarja onttoja elimiä, jotka on yhdistetty pitkäksi, mutkittelevaksi putkeksi suusta peräaukkoon (ks. kuva 1). Tämän putken sisällä on limakalvoksi kutsuttu limakalvo. Suussa, mahalaukussa ja ohutsuolessa limakalvo sisältää pieniä rauhasia, jotka tuottavat mehuja, jotka auttavat ruoan sulatuksessa.

Kaksi kiinteää elintä, maksa ja haima, tuottavat ruoansulatusnesteitä, jotka päätyvät suolistoon pienten putkien kautta. Lisäksi muiden elinjärjestelmien osilla (esimerkiksi hermoilla ja verellä) on suuri merkitys ruoansulatusjärjestelmässä.

Miksi ruoansulatus on tärkeää

Kun syömme esimerkiksi leipää, lihaa ja vihanneksia, ne eivät ole sellaisessa muodossa, että elimistö voisi käyttää ne ravintona. Ruokamme ja juomamme on muutettava pienemmiksi ravintomolekyyleiksi, ennen kuin ne voivat imeytyä vereen ja kulkeutua soluihin kaikkialla kehossa. Ruuansulatus on prosessi, jossa ruoka ja juoma hajotetaan pienimpiin osiinsa, jotta elimistö voi käyttää niitä solujen rakentamiseen ja ravitsemiseen sekä energian tuottamiseen.

Miten ruoka sulatetaan

Ruuansulatus käsittää ruoan sekoittumisen, sen liikkumisen ruoansulatuskanavassa ja ruoan suurten molekyylien kemiallisen hajoamisen pienemmiksi molekyyleiksi. Ruuansulatus alkaa suussa, kun pureskelemme ja nielemme, ja päättyy ohutsuolessa. Kemiallinen prosessi vaihtelee jonkin verran eri ruokalajeilla.

Copyright 2015 IFFGD

Ruoan liikkuminen elimistössä

Ruuansulatuselimistön suurissa, onttoissa elimissä on lihaksia, jotka mahdollistavat niiden seinämien liikkumisen. Elinten seinämien liike voi liikuttaa ruokaa ja nestettä ja sekoittaa sisällön kussakin elimessä.

Tyypillistä ruokatorven, mahalaukun ja suoliston liikettä kutsutaan peristaltiikaksi. Peristaltiikan toiminta muistuttaa lihaksen läpi kulkevaa valtameren aaltoa.

Elimen lihakset tuottavat ahtauman ja kuljettavat sitten ahtautunutta osaa hitaasti elimen pituutta pitkin. Nämä kaventuma-aallot työntävät edessään olevaa ruokaa ja nestettä jokaisen onton elimen läpi.

Ensimmäinen suuri lihasliike tapahtuu, kun ruokaa tai nestettä niellään. Vaikka pystymme aloittamaan nielemisen vapaaehtoisesti, kun nieleminen alkaa, se muuttuu tahattomaksi ja etenee hermojen ohjaamana.

Esofagus on elin, johon nielty ruoka työnnetään. Se yhdistää yläpuolella olevan kurkun ja alapuolella olevan mahalaukun. Ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdassa on rengasmainen venttiili, joka sulkee näiden kahden elimen välisen kulun. Kun ruoka kuitenkin lähestyy suljettua rengasta, ympäröivät lihakset rentoutuvat ja päästävät ruoan läpi.

Ruoka siirtyy tämän jälkeen mahalaukkuun, jolla on kolme mekaanista tehtävää. Ensinnäkin mahalaukun on varastoitava nielty ruoka ja neste. Tämä edellyttää, että mahalaukun yläosan lihakset rentoutuvat ja ottavat vastaan suuria määriä nieltyä ainetta.

Toisena tehtävänä on sekoittaa ruoka, neste ja mahalaukun tuottama ruoansulatusmehu. Mahalaukun alaosa sekoittaa nämä aineet lihastoiminnallaan. (Seoksesta käytetään nimitystä chyme.)

Mahalaukun kolmas tehtävä on tyhjentää sen sisältö hitaasti ohutsuoleen.

Mahalaukun tyhjenemiseen vaikuttavat useat tekijät, muun muassa ruoan luonne (lähinnä sen rasva- ja valkuaisainepitoisuus) sekä tyhjenevän mahalaukun ja sisällön seuraavaksi vastaanottavan elimen (ohutsuolen) lihastoiminnan aste.

Kun ruoka sulatetaan ohutsuolessa ja liuotetaan haiman, maksan ja suoliston mehuihin, suolen sisältö sekoittuu ja työntyy eteenpäin, jotta ruoansulatusta voidaan jatkaa.

Viimein kaikki sulatetut ravintoaineet imeytyvät suolen seinämien läpi. Tämän prosessin jätetuotteita ovat ruoan sulamattomat osat, joita kutsutaan kuiduiksi, ja vanhemmat solut, jotka ovat irronneet limakalvolta. Nämä materiaalit kulkeutuvat paksusuoleen, jossa ne pysyvät yleensä vuorokauden tai kaksi, kunnes ulosteet poistuvat suolen liikkeellä.