Rikosoikeudellisten järjestelmien on liittovaltion, osavaltioiden ja paikallisella tasolla noudatettava sääntöjä, jotka ohjaavat rikosasian vaiheita poliisitutkinnasta alkaen aina oikeudenkäyntiin ja muutoksenhakuun asti. Liittovaltion rikosprosessia säätelevät aineelliset rikoslait, jotka löytyvät Yhdysvaltain rikoslain 18 osastosta ja liittovaltion rikosoikeudellisista menettelysäännöistä (Federal Rules of Criminal Procedure). Jokaisella osavaltiolla on oma rikoslainsäädäntönsä. Menettelysäännöt auttavat varmistamaan, että hallitus soveltaa lakia mahdollisimman johdonmukaisesti, ja ne auttavat myös turvaamaan yksilöiden perustuslailliset oikeudet. Näitä menettelyjä sovelletaan kaikissa rikosoikeudellisissa asioissa sekä joissakin näennäisrikosoikeudellisissa menettelyissä, kuten karkotuskäsittelyissä.
Neljännen lisäyksen oikeudet
Yhdysvaltojen perustuslain neljäs lisäys suojaa ihmisiä poliisin suorittamilta ”kohtuuttomilta etsinnöiltä ja takavarikoilta”. Tämän oikeuden loukkausten estämiseksi poliisin on hankittava tuomarilta etsintälupa sen jälkeen, kun hän on osoittanut todennäköiset syyt uskoa, että etsintä todennäköisesti tuottaa rikokseen liittyviä todisteita. Vastaaja, joka väittää, että poliisi on takavarikoinut todistusaineistoa hänen neljännen lisäyksen oikeuksiensa vastaisesti, voi hakea todistusaineiston hävittämistä poissulkemissäännön nojalla.
viides ja kuudes lisäysoikeudet
Sarja perustuslaillisia oikeuksia, jotka tunnetaan yleisesti Miranda-oikeuksina, suojaavat ihmisiä poliisitutkinnan aikana ja oikeudenkäynnissä. Oikeus pysyä vaiti, joka on tuttu kaikille, jotka katsovat poliisisarjoja televisiosta, tarkoittaa sitä, että poliisi ei voi pakottaa ihmisiä syyttämään itseään, eivätkä syyttäjät voi kutsua vastaajaa todistajaksi hänen omassa oikeudenkäynnissään.
Henkilöllä on oikeus itse valitsemaansa asianajajaan sen jälkeen, kun hänet on pidätetty, ja poliisin suorittamien vapaudenmenetyksen alaisten kuulustelujen aikana. Joissakin tilanteissa henkilöllä, jolla ei ole varaa asianajajaan, on oikeus julkiseen puolustajaan tai tuomioistuimen määräämään asianajajaan. Kun henkilö on vedonnut oikeuteensa vaitioloon tai asianajajaan, kaikki kuulustelut on lopetettava.
Muita viidennessä ja kuudennessa lisäyksessä taattuja oikeuksia ovat muun muassa oikeus kohdata syyttäjä oikeudessa, jota kutsutaan vastakkainasettelulausekkeeksi (Confrontation Clause); oikeus siihen, ettei häntä voida syyttää samasta rikoksesta useammin kuin kerran, jota kutsutaan kaksoisrangaistavuudeksi (Double Jeopardy); oikeus oikeudenkäyntiin puolueettomassa valamiehistössä ja oikeus nopeaan oikeudenkäyntiin ilman aiheetonta viivytystä.
Kahdeksannen lisäyksen oikeudet
Kahdeksas lisäys suojaa ihmisiä pidätyksen jälkeen, joka voi tapahtua rikosasian alkuvaiheessa, ja tuomion jälkeen. Se kieltää ”kohtuuttoman takuusumman”, mikä tarkoittaa, että vaikka tuomari ei ole velvollinen myöntämään takuita henkilölle tämän pidätyksen jälkeen, takuusumman määrä ei saa olla kohtuuton tai kohtuuton.
Kahdeksas lisäys kieltää myös ”kohtuuttomat sakot” ja ”julman ja epätavallisen rangaistuksen”. Korkeimman oikeuden tuomari William Brennan määritteli neljä periaatetta, jotka on otettava huomioon määritettäessä, rikkooko rangaistus kahdeksatta lisäystä: (1) onko sen ”ankaruus” ”ihmisarvoa alentavaa”, (2) arvioidaanko se ”täysin mielivaltaisesti”, (3) onko yhteiskunta yleisesti hylännyt sen rangaistuksena ja (4) onko se ”ilmeisen tarpeeton”. Furman v. Georgia, 408 U.S. 238 (1972). Tuossa päätöksessä todettiin, että kuolemanrangaistus rikkoi kahdeksatta lisäystä, mutta tuomioistuin kumosi tämän päätöksen neljä vuotta myöhemmin tuomiossa Gregg v. Georgia, 428 U.S. 153 (1976).
Rikosprosessin vaiheet
Sen jälkeen kun henkilö on pidätetty, osavaltion on nostettava virallisesti syyte joko tekemällä asiasta rikosilmoitus tai hankkimalla syyte valamiehistöltä. Tuomioistuin ilmoittaa syytteistä vastaajalle ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, jota kutsutaan syytteen nostamiseksi. Oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä vastaaja voi pyytää todisteiden hylkäämistä poissulkemissäännön nojalla ja ratkaista muita asioita.
Rikosoikeudenkäyntiprosessi alkaa valamiehistön koolle kutsumisella, paitsi jos vastaaja valitsee istuntokäsittelyn. Syyttäjä, jolla on todistustaakka syyllisyyden osoittamisesta, esittää ensin todisteet ja todistajat. Tämän jälkeen vastaajalla on tilaisuus kumota osavaltion väitteet tai todistaa puolustuksensa. Tuomari tai valamiehistö päättää tuomiosta. Jos valamiehistö ei pääse yksimieliseen tuomioon, tuomioistuin voi julistaa oikeudenkäynnin virheelliseksi. Jos vastaaja todetaan syylliseksi, tuomioistuin määrää tuomion.
Päivitetty viimeksi huhtikuussa 2018