Ja katso, oikolukija korjasi oikeinkirjoituksen ja kieliopin, ja hän erotti lauseet toisistaan oikeilla välimerkeillä. Kuusi päivää hän teki tätä, ja seitsemäntenä päivänä hän teki myös tätä, sillä hän teki freelance-työtä eikä hänellä ollut varaa levätä.”
Ei hätää, emme ole muuttaneet tyyliämme vastaamaan apokalyptisiä aikoja, joissa elämme. Olemme vain tänään raamatullisen tuntuisia, koska tarkastelemme eräitä uskonnollisia termejä ja sitä, miten niitä kannattaa lähestyä oikolukemisessa.
Helvetti ja taivas
Joidenkin uskonnollisten sanojen kohdalla suuraakkoset voivat olla hankalia. Ja vaikka useimmat ihmiset tietävät, että uskontojen nimet (esim. buddhalaisuus, islam, kristinusko) kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, muut termit eivät ole yhtä yksinkertaisia. Esimerkiksi taivas ja helvetti. Vai pitäisikö sen olla Taivas ja Helvetti?
Ah, kunpa se olisikin niin yksinkertaista.
Jotkut tyylioppaat antavat tästä neuvoja, mutta ne eivät ole kaikki samaa mieltä. Hyvä sääntö on, että Heaven ja Hell kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, kun niitä käytetään varsinaisina substantiiveina (eli tiettyjen paikkojen niminä). Esimerkiksi jotkut kirjoittavat ’taivas’ isolla alkukirjaimella, kun puhutaan kristityn Jumalan asuinpaikasta:
Jeesuksen sanotaan nousseen taivaaseen.
Tässä tapauksessa taivas on varsinainen substantiivi ja siksi se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Näin ei kuitenkaan aina ole. Joskus se kirjoitetaan pienellä h-kirjaimella, jopa Raamatussa:
Siunattuja ovat hengeltään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Joskus sitä käytetään yleisemmin, esimerkiksi kun sanomme:
Taivasta valaisivat miljardi tähteä.
Ja sitä voidaan käyttää kuvaannollisesti viittaamaan johonkin nautinnolliseen asiaan:
Suklaakakku oli absoluuttista taivasta.
Useimmissa tapauksissa on siis oikein kirjoittaa ’taivas’ pienellä h-kirjaimella.
Sama pätee helvettiin/helvettiin, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun sillä viitataan syntisten oletettuun asuinpaikkaan, mutta ei silloin, kun sillä viitataan kolmen tunnin työmatkaan raskaassa liikenteessä.
Jumala ja jumalat
Sanan Jumala/jumala kanssa on samanlainen ongelma. Kun sillä viitataan monoteistisen tai lähes monoteistisen uskonnon ainoaan tai tärkeimpään jumaluuteen, Jumala on kirjoitettava isolla alkukirjaimella. Tämä johtuu siitä, että se on tällaisissa tapauksissa varsinainen substantiivi (esim. Jeesuksen isä on jumala nimeltä Jumala).
Jumala on myös kirjoitettava isolla alkukirjaimella aina, kun se on osa kyseisen jumaluuden nimeä. Sama pätee jumalattareihin, kuten pakanuuden sarvijumalassa ja suuressa jumalattaressa.
Jos jumala tai jumalatar ei ole osa nimeä, sanoja ei kuitenkaan kirjoiteta suuraakkosin:
Hindulaisuus kunnioittaa monia jumalia ja jumalattaria.
Jupiter oli roomalainen taivaanjumala.
Passio ja omistushalu…
…on se, miksi me kutsuisimme uskonnollista eepostamme, jos se koskaan pääsisi alkuun. Se johtuu siitä, että tiedämme sen jännityksen vuoristoradan, joka seuraa aina, kun joku yrittää kirjoittaa oikein jostakin, joka kuuluu jollekin, jonka nimi päättyy s-kirjaimeen. Kyllä, puhumme possessiivisista apostrofeista ja siitä, jos/kun tarvitset ylimääräisen ’s:n’ perään.
Tämä voi olla hämmentävää monikon possessiivien säännön vuoksi, jossa laitamme myös apostrofin viimeisen ’s:n’ perään. Jos esimerkiksi haluamme sanoa, että luostari kuuluu joillekin nunnille, voisimme kutsua sitä nunnaluostariksi. Mutta päteekö sama, jos puhumme yhdestä henkilöstä? Sanotaan, että luostaria johtaa sisar Jones. Onko se sisar Jonesin luostari vai sisar Jonesin luostari?
Ratkaisu tähän ongelmaan on se, että usein (kuten koko vetten päällä kävelemisessä) on yksi sääntö Jeesukselle ja toinen meille muille. Tai ainakin ennen oli.
Aiemmin joissakin tyylioppaissa ehdotettiin, että s-kirjaimeen päättyviin klassisiin (kreikkalaisiin ja roomalaisiin) ja raamatullisiin nimiin tarvitaan vain apostrofi hallussapidon merkitsemiseksi, kun taas muihin s-kirjaimeen päättyviin varsinaisiin substantiiveihin (esim. Jaakob) pitäisi laittaa ylimääräinen s-kirjain apostrofin jälkeen. Voisimme siis viitata esimerkiksi Jaakobin paikallisseurakuntaan, mutta tehdä anomuksen Jeesuksen nimessä.
Tätä pidetään kuitenkin nykyään suurelta osin vanhanaikaisena. Esimerkiksi Chicago Manual of Style -käsikirja suosittelee käyttämään apostrofia + ’s’ kaikkien s-kirjaimeen päättyvien substantiivien jälkeen riippumatta niiden uskonnollisesta tai klassisesta asemasta. Tämä auttaa varmistamaan välimerkkien johdonmukaisuuden.
On kuitenkin tärkeää tarkistaa, noudattaako asiakkaasi tiettyä tyyliohjetta. Ja jos ei, johdonmukaisuus on, kuten aina, avainasemassa.