Ranskan verbien hallitsemiseen liittyy salaisuus. Kaikki ranskalaiset lapset tekevät sen! Seuraa vinkkejäni ja ymmärrät, miten yksinkertaista ranskan verbien konjugointi voi olla!
Ei ole mikään salaisuus, että ranskan verbien konjugointi on tuskaa ranskan opiskelijoille. Jopa indikatiivin preesensissä on monta muotoa muistettavana, puhumattakaan kaikista epäsäännöllisistä verbien konjugaatioista.
Minulla on kuitenkin sinulle ratkaisu, joka tekee kaikesta yksinkertaisempaa!
Miten luulet ranskalaisten lasten muistavan kaikki nämä verbimuodot ?
Ensi silmäyksellä jopa ranskan preesens näyttää ylivoimaiselta
Useimmat ranskan verbimenetelmät aloittavat kertomalla, että ranskan kielessä verbin pääte muuttuu ranskalaisen subjektipronominin mukaan.
Katsotaanpa esimerkiksi verbiä ”parler” (puhua).
Huomaa, miten se kirjoitetaan lopussa. Perinteinen menetelmä korostaa usein oikeinkirjoitusta, kuten minä tein, korostamalla päätteet lihavoituna tai punaisella…
- Je parle
- Tu parles
- Il parle
- Elle parle
- On parle
- Nous parlons
- Vous parlez
- Ils parlent
- Elles parlent
Kun englannin opiskelija katsoo tätä, se on aika häkellyttävää… Englannissa kolmannen persoonan yksikköön (he, she, it) lisätään s-kirjain. Mutta muutamaa epäsäännöllistä verbiä, kuten olla, lukuun ottamatta verbi ei juuri muutu:
- I speak, you speak, we speak, they speak… ja sitten he speaks, she speaks, it speaks
Hyvin yksinkertaista, eikö olekin verrattuna ranskalaiseen verbien konjugointiin?
Säännöllisen ranskalaisen verbikonjugaation ymmärtäminen
Esimerkki verbistä ”parler” oli se, mitä kutsumme ranskan kielessä ”säännölliseksi verbiksi”, verbeiksi, jotka noudattavat täsmälleen samaa konjugaatiokaavaa.
Esimerkiksi ”parler”-verbin logiikka selitetään perinteisin metodein seuraavasti:
- Poistetaan ”er”-merkki – näin saadaan se, mitä kielioppijargonissa sanotaan ”kantasanaksi”.
Parler – er = parl - Vartaloon lisätään subjektipronominia vastaava pääte
Je = kanta + e = je parle
Tu = kanta + es = tu parles
Il, elle, on = kanta + e = il, elle, on parle
Nous = stem + ons = nous parlons
Vous = stem + ez = vous parlez
Ils, elles + stem + ent = ils, elles parlent
Tämä on tarpeeksi yksinkertaista, ja opiskelijat viettävät tuntikausia kirjoittamalla näitä verbien konjugaatioita ylös.
Grammatikoiden kirjoissa on sivutolkulla ranskan kielen konjugaatiotaulukoita, ranskan preesensin indikatiivia, mutta myös kaikkia muita ranskan kielen aikamuotoja ja tunnelmia varten, ja niissä luvataan, että kun harjoittelet tällä tavalla, hallitset ranskan kielen verbien konjugoinnit.
Olen eri mieltä!”
Ongelma piilee siinä, että kukaan ei opeta ranskan kielen verbejä opettelemaan oikein.
Katsotaanpa ensin nerokkaita aivojasi, jooko?
Katsotaanpa nerokkaita aivojasi
Aloitetaan siis alusta, ranskan kielen subjektipronomineista.
Viimeisimmin, kun konjugoit verbiä, käytät subjektipronominia.
Konjugoi verbi aina subjektipronominin kanssa
On tärkeää, että opit subjektipronominin YHDESSÄ verbin muodon kanssa. Toisin sanoen, jos menet: ”parle, parle, parle, parlons, parlez, parlent”, se ei tee mitään aivoille: toistat sanasarjoja, joilla ei ole merkitystä.
Lisäksi sekoittaisit ääntämyksen, koska pronominien ja verbin välillä on usein tärkeitä yhdyssanoja tai elisioita. Tutustu ilmaiseen ”être”-äänituntiini ja katso, miten ääntäminen eroaa nykyaikaisessa puhutussa ranskan kielessä esiintyvistä liaisoneista ja liukumista.
Aivan ensimmäinen askel on siis miettiä, mitä sanot! Kuvittele joku tekemässä jotain. Aivosi käsittelevät ja tallentavat verbimuotoja paljon pidempään, jos lisäät niihin merkityksen.
Harjoittele ranskalaisia verbikonjugaatioita kaikkien subjektipronominien kanssa
Ranskalaisia subjektipronomineja on 9. Je, tu, il, elle, on, nous, vous, ils, elles.
Useimmissa ranskan kielen taivutustaulukoissa näkyy vain 6: je, tu, il, nous, vous, ils. Paitsi että se on seksististä, se on myös todella huono asia ranskan opiskelijoille, jotka harjoittelevat silloin harvoin feminiinimuodon kanssa – ja eivät yleensä tiedä lähes mitään ranskan subjektipronominista on.
Älkää siis tehkö tätä virhettä. Harjoittele kaikilla 9 subjektipronominilla.
Konjugoi verbit epäjärjestyksessä
Huomasitko, ettet koskaan muista muotoa ”ils” (monikko)? Se johtuu siitä, että olet konjugoinut ranskalaiset verbit vain järjestyksessä, ”je”:stä ”ils:iin”. Ja superälykkäät aivosi sitten ajattelivat, että siihen on jokin syy. Se tarkoitti, että ”je” oli tärkeä (ja yleensä ”kuvittelet” tilanteen muutenkin paljon paremmin ”je”-verbillä) ja ”ils”… ei niinkään. Joten se priorisoi tiedon.
Puhutaanpa nyt jostain, mikä todella häiritsee minua…
Ranskalaisten verbien luokittelun järjettömyys
Ranskalaiset verbit luokitellaan kolmeen ryhmään, joiden konjugaatiomalli on ”ennustettavissa”.
- Ensimmäinen ryhmä = ranskankieliset verbit, jotka päättyvät ”ER”
- Kakkosryhmä = ranskankieliset verbit, jotka päättyvät ”IR”
- Kolmas ryhmä = ranskankieliset verbit, jotka päättyvät ”RE”
Niin pitkälti se näyttää loogiselta…
VÄLTTÄMÄTTÄ sitä, että ranskankielisessä kielessämme on myös läjäpäin ”epäsäännönmukaisia”
verbejä. Verbejä, joiden taivutusmalli ei joko ole lainkaan ennustettavissa, tai jopa alaryhmiä, useita verbejä, jotka noudattavat samaa epäsäännöllisyyttä ja muodostavat siten alaryhmän.
Ensimmäisessä ryhmässä, ”ER”-ryhmässä, on vain yksi epäsäännöllinen verbi: verbi, joka loppuu ”er”-loppuiseen, MUTTA se ei noudata samaa taivutusmallia kuin ”parler”. Sekin on iso, verbi ”aller”, joka on ranskan kielessä NIIN käyttökelpoinen… No, jo se ei ole tarkka, sillä on myös verbejä, jotka päättyvät ”ER”, ovat säännönmukaisia päätteeltään, mutta muuttavat varren kirjoitusasua… Kuten esimerkiksi ”jeter”. But I digress…
Ensimmäinen ranskan verbiryhmä, joka päättyy ”ER”, on siis jokseenkin kiinteä. Monet käyttökelpoiset verbit tosiaan konjugoidaan tämän mallin mukaan.
Kahdessa muussa ”ryhmässä” on kuitenkin nöyrän mielipiteeni mukaan niin paljon poikkeuksia, että niissä ei ole melkein mitään järkeä…
Joo, okei, sellaiset verbit kuin ”grossir” (lihoa), ”finir” (lopettaa), ”choisir” (valita)… ovat tavallisia ”IR”-verbejä…
Mutta moni, moni muu ”IR”-lukuun päättyvä verbi on epäsäännöllinen.
Ja ne ovat hyvin, hyvin yleisiä verbejä: ”venir” (tulla), ”tenir” (pitää), ”sortir” (poistua), ”dormir” (nukkua), ”partir” (lähteä) tai jopa ”dire” (sanoa – kyllä, tiedän, se kirjoitetaan IRE, mutta se kuulostaa IR:ltä) ja lista jatkuu ja jatkuu…
Miten siis opiskelija tietää, mikä ”IR”-verbi on säännönmukainen ja mikä ei?
Kun ryhmässä on niin paljon poikkeuksia, ja poikkeukset ovat hyödyllisimpiä/yleisimmin käytettyjä verbejä, pitäisikö ryhmää silti painottaa niin paljon?
Pitäisikö oppilaiden käyttää tuntikausia näiden ”IR”- ja ”RE”-ryhmien harjoitteluun vai käyttäisivätkö he mieluummin sen ajan yleisimpien epäsäännöllisten verbien harjoitteluun, joita he varmasti tulevat käyttämään päivittäin?
Juuri tätä logiikkaa sovelsin ainutlaatuisissa äänikirjoissani French Verb Conjugation Drills.
US$39.99US$31.99
Ranskan verbien konjugoinnin salaisuus
Miten luulet ranskalaisten lasten muistavan kaikki nämä ranskan verbien konjugoinnit?
Jos se olisi niin vaikeaa, he eivät osaisi puhua ollenkaan!
Salaisuus, se yksi asia, johon ranskalaisessa metodissa pitäisi oikeastaan keskittyä, on näiden verbien oikea ranskankielinen ääntäminen.
Ranskalaisten verbien ääntäminen on paljon yksinkertaisempaa kuin niiden oikeinkirjoitus. Usein ”je, tu, il, elle, on, ils, elles” -verbimuodot kuulostavat täsmälleen samalta! Kannattaa aina opetella ranskalaisia verbejä äänitallenteiden avulla. click to Tweet
Totea verbi ”parler” preesensissä.
- ”Je, tu, il, elle, on, ils, elles”-verbimuodot ääntyvät kaikki täsmälleen samoin = ”parl”. Aivan kuten kantasana.
- Muoto ”nous from” lausutaan ”on” (nasaali) = ”parlon”
- Muoto ”vous” lausutaan ”é”, aivan kuten verbin ”parler” infinitiivimuoto. Ääntämisessä siis ”parlez = parler = parlé”.
Ranska on elävä kieli. Ihmiset käyttävät sitä päivittäin kommunikoidakseen. En sano, että se on helppo kieli, mutta se on helpompi kuin perinteinen tapa opettaa sitä!
Sama täsmälleen sama logiikka voisi päteä ranskan passé composé -sopimuksiin:
- Parler, parlez, parlé, parlé, parlée, parlés, parlées = ”parlé” = ”parlé”
Ne lausutaan kaikki samalla tavalla.
Kun puhut ranskaa ja verbi päättyy äänteeseen, sinun ei pitäisi edes miettiä, miten se kirjoitetaan. Vain kirjoitettaessa sillä on merkitystä!
Sinun pitäisi ensin oppia puhumaan ranskaa. Lausu se oikein. Sitten (ja vain tarvittaessa) keskittyä kirjoittamaan verbin muoto ranskaksi! Juuri näin ranskalaiset lapset tekevät sen.
Kauhea – kuitenkin niin yleinen – ranskalaisen verbin virhe
Jos ranskalaisen verbin ääntämiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota, en kuulisi niin monien oppilaiden ääntävän ranskankielisten verbien ”ils/elles”-muotojen ääntämätöntä ”ent”-merkkiä.
Ja kuitenkin se on yksi yleisimmistä kuulemistani virheistä! Sinulla ei ole aavistustakaan, kuinka moni edistynyt ranskanopiskelija murskaa ranskalaiset verbit!”
Eikä edes aleta puhumaan yhdyssanoista ja äänettömistä kirjaimista. Tiesitkö, että ”nousin” ja ”vousin” S:ää EI KOSKAAN lausuta S:nä? Ei koskaan, ei koskaan!
Se on joko äänetön, tai se lausutaan kuin Z liaisonissa.
Se olisi siis paljon yksinkertaisempaa, jos olisit oppinut:
- Nous = noo
- Vous = voo
Ja sitten oppinut ranskankieliset verbit, jotka vaativat ranskankielessä ja liaisonissa elisiointia ja niiden oikeaa ääntämistä heti.
Suuri virhe = Ranskalaisten verbien konjugaatioiden oppiminen ilman ääntä
Voi siis sanoa, että ääni on tavallaan uusi juttu, että tähän asti useimmissa kirjoissa ei ollut ääntä ja siksi ne oli kirjoitettu näin.
Minusta nykyään on rikos kehittää ranskan kielen oppimismenetelmää ilman ääntä.
Katsokaa kuitenkin tätä nykyistä artikkelia. Toisin kuin kaikissa ladattavissa ranskan äänikirjoissani, tässä artikkelissa ei ole ääntä, eihän? Silti voisin saada asiani perille.
Kysymys on ajattelusta laatikon ulkopuolella.
Katsokaa nyt ilmaista ääniopastani, joka sisältää ranskan verbin être taivutukset ja ääntämisen. Lyön vetoa, ettet ole oppinut ääntämään kyseistä verbiä näin…
Tämän sanottuani jokaisella ranskan opiskelijalla pitäisi olla Bescherelles tai muu ranskan verbikirja, josta voi tarkistaa, miten ranskan verbi kirjoitetaan.
Se on hyvä sijoitus, koska jos aiot kirjoittaa ranskaa, tarvitset tällaista kirjaa: me kaikki tarvitsemme (se on vaatimus jokaiselle ranskankielisen koulun oppilaalle, jonka on lopulta opeteltava verbien oikeinkirjoitus)!
Valinta ranskan oppimiseen menestyksekkäästi = priorisoi
En sano, että kaikki muut ranskan oppimismenetelmät ovat vääriä. Niiden sisältö on oikea, tai tietysti. Vaan lähestymistapa on väärä.
Viisivuotias on puolet elämästään konjugoinut ”parler” ja sanonut ”tu parles” oikein… Sitten kun hän oppii kirjoittamaan, hän huomaa yllättyneenä, että ranskankielinen sinä, ”tu”-muoto kirjoitetaan yleensä äänettömällä s:llä. Se on uutinen hänellekin, ja suuri järkytys! Ja opettajat korjaavat tuon virheen vuosien ajan, uskokaa pois.
Perinteiset menetelmät opettavat ulkomaalaisille ranskalaisten verbien taivutukset täsmälleen samalla tavalla kuin me opetamme ranskalaislapsille ranskankielisessä kielioppikoulussa. Mutta ranskalaislapset osaavat sanoa verbimuodot jo paljon ennen kuin he oppivat kirjoittamaan niitä!Click to Tweet
Aikuisten mielemme ei siis tietenkään toimi kuten pikkulapsen mieli. Ja kieliopin tunteminen voi ja oikeasti auttaa sinua hallitsemaan ranskaa: Uskon vahvasti, että ranskan verbien kieliopin ymmärtäminen on itse asiassa välttämätöntä ranskan kielen hallitsemiseksi. Ja sen avulla voit säästää aikaa.
Jos kuitenkin opettelet ranskaa kommunikoidaksesi ranskaksi, etkä vain läpäistäksesi kirjallisia kokeita, sinun on todella opeteltava kaikki äänen avulla ja tutkittava käyttämäsi ranskan oppimismenetelmän logiikkaa.
US$99.99US$79.99
6 askelta ranskalaisten verbien konjugaatioiden hallintaan
Tässä on kuuden askeleen ratkaisuni ranskalaisten verbien konjugaatioiden hallintaan ja nopeuden hankkimiseen ranskan kielen puhumisessa:
1 – Opettele ääntämään verbejä oikein
Jos opettelet ranskan kieltä puhuaksesi ranskaksi, keskity ääntämiseen.
2 – Harjoittele ääneen
Harjoittele ääneen ja äänen kanssa hyödyllisimpiä verbejä (riippumatta siitä, ovatko ne säännöllisiä vai eivät).
3 – Sano verbi sen pronominin kanssa
Harjoittele aina ääneen verbi ja pronomini samanaikaisesti.
Pronominin ja verbin tulisi kuulua luontevasti yhteen oikealla elisaatiolla, yhdyssanalla tai liukusoinnulla.
Päässä harjoittelu ei myöskään toimi: sinun on kuultava se sellaisena kuin sanot sen.
4 – Harjoittele sattumanvaraisesti
Se on toinen typerä juttu, jota perinteiset menetelmät tekevät: ne käskevät sinua aina harjoittelemaan ”je”:stä ”ils”:iin.
Supertehokkaat aivosi siis priorisoivat verbien konjugoinnin tällä tavalla, ja sitten yllätyt, kun et koskaan muista ”ils”-muotoja…
5 – Priorisoi
Aloittelijan ei tarvitse opetella ranskan konjunktiivia. Sen ei pitäisi olla sen prioriteetti vielä.
Varmista, että osaat preesens indikatiivin läpikotaisin. Se on aikamuoto, jota käytämme useimmissa keskusteluissa. Se on myös aikamuoto, johon useimmat muut aikamuodot perustuvat (esimerkiksi ranskan imparfait:n perusta on preesens indikatiivin ”nous”-muoto)
6 – Harjoittele myöntöä ja kieltoa
Opiskelijat harjoittelevat ranskalaisia verbejä yleensä vain myöntöä.
Negatiivin harjoittelu on tärkeää, jotta sinun ei tarvitse ”rakentaa” negatiivista muotoa ja tuhlata aikaa.
Sama koskee myös kysymyksessä käytettyä inversiota.
Tietävätkö ranskalaiset, mitä verbin aikamuotoa käyttää?
Jos luulet, että kaikki ranskalaiset ymmärtävät ranskalaista konjugaatiota ja tietävät, milloin – tai miten – käyttää esimerkiksi konjunktiivia, olet väärässä.
Joo, opimme sen koulussa. Mutta siitä on jo kauan aikaa. Emmekä välttämättä kiinnittäneet huomiota (vaikka ranskan kielioppi ja konjugaatio ovat valtava osa ranskalaista kouluohjelmaa – paljon suurempi osa kuin englannin kielioppi englanninkielisissä maissa)
Sen sijaan luotimme ranskalaiseen korvaan. Koska osaamme puhua kieltä, osaamme kirjoittaa sen oikein.
Jos esimerkiksi kirjoitan :
- Il faut que tu aies du courage = Sinun täytyy olla rohkea.
Minulle tulee suuri kiusaus kirjoittaa ”il faut que tu es du courage”. Miksi? Koska ”tu es” on yleisesti käytössä, ja se kuulostaa samalta kuin ”tu aies”. Ok, se ei ole sama moodi (indikatiivi ≠ subjunktiivi). Se ei ole edes sama verbi! (être versus avoir), mutta on niin vahva tapa kirjoittaa ”tu es”, että se on itse asiassa hyvin yleinen virhe.
Miten tiedän, että se on subjunktiivi ? Vaihtaisin verbin epäsäännölliseen ranskan konjunktiiviin :
- Il faut que tu saches… esimerkiksi.
Vaikka lauseen loppuosa ei toimisikaan ”savoir”-verbillä, koska ”il faut que” laukaisee konjunktiivin, se riittää. Ranskalaisen pitäisi tuntea sääntö. Mutta useimmiten turvaudumme temppuihin, jotta saamme selville oikean aikamuodon.
Tämä ei tietenkään toimi ulkomaalaisille, sillä on epätodennäköistä, että voi luottaa ranskalaiseen korvaansa… Mutta itse asiassa voi luottaa, jos on oppinut ranskan kielen äänen avulla, kontekstissa, esimerkiksi äänikirjojeni avulla 😉
Jos se, mitä olen selittänyt tässä artikkelissa, kuulostaa tutulta, rohkaisen sinua kokeilemaan äänikirjojani ranskan kielen oppimiseen: napsauttamalla alla olevista linkeistä pääset kuuntelemaan ääninäytteen, lukemaan selostuksen ja tutustumaan sisällysluetteloon.
- A Moi Paris -sarja on eloisalla romaanilla havainnollistettu täydellinen ranskan oppimismenetelmä sekä perinteisen että puhutun nykyranskan hallitsemiseksi, joka on järjestetty tasoittain ja joka alkaa todellisesta alkeistasosta. Tässä sarjassa selitetään kaikki: sanasto, lauserakenne ja tietenkin myös ranskan aikamuodot, miten ne muodostetaan ja milloin niitä käytetään.
- Ranskan verbiharjoitukset ovat vallankumouksellinen menetelmä, jonka avulla voit opetella ulkoa ranskan verbimuodot, hallita niiden oikean ääntämisen ja saada nopeutta ja varmuutta ranskaa puhuessasi.
Onnea ranskan kielen opiskeluun ja muista, että toisto on avainasemassa!