Yleisen vasemmisto-oikeisto -analyysin lisäksi liberalismi, konservatismi, libertarismi, libertarismi ja populismi ovat neljä yleisintä aatemaailmaa Yhdysvalloissa maltillisiksi itsensä identifioivien lisäksi. Yksilöt omaksuvat kutakin ideologiaa hyvin vaihtelevasti. Liberaalit ja edistysmieliset kannattavat perinteisesti vahvoja kansalaisvapauksia, sosiaalista edistyksellisyyttä, kulttuurista moniarvoisuutta ja sekataloutta, jossa valtio puuttuu talouteen ja yhteiskuntaelämään (kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon) enemmän kuin useimmat muut amerikkalaiset. Konservatiivit puolustavat yleisesti jonkin menneen ajan kuvitteellista nykytilaa ja uskovat, että Yhdysvallat on poikennut siitä merkittävästi, ja kannattavat perinteisempiä kantoja yhteiskunnallisissa kysymyksissä, aseoikeuksien suojelua ja vähemmän valtion puuttumista talouteen. Libertaristit eli klassiset liberaalit kannattavat yleensä vahvoja kansalaisvapauksia, rauhaa, suurempaa valinnanvapautta, taloudellinen vapaus mukaan lukien, ja suhtautuvat epäilevästi hallituksen kykyyn ratkaista ongelmia.
Moderaatit sisällyttävät henkilökohtaiseen näkökulmaansa erilaisia näkökohtia liberalismista ja konservatismista. Viimeaikaisten mielipidetutkimusten mukaan maltillisia pidetään yleisesti toiseksi suurimpana ryhmänä konservatiivien jälkeen, ja heidän osuutensa väestöstä on 36-39 prosenttia. Maltilliset määritellään yleensä rajoittamalla sitä, missä määrin he omaksuvat liberaaleja ja konservatiiveja. CNN:n exit poll -tutkimusten mukaan maltilliset ovat jakautuneet melko tasaisesti maan kahden pääpuolueen kesken.
Vaikka liberaalit kokonaisuudessaan ovat yleensä koulutetuin ideologinen väestöryhmä (kuten Pew Research Center osoittaa), maltillisilla on taipumus muuttua yhä konservatiivisemmiksi taloudellisen vaurauden lisääntyessä, jolloin ammattiluokka jakautuu republikaanien ja demokraattien kesken. Niistä, jotka määrittelevät itsensä joko liberaaliksi tai konservatiiviksi, vain harvat määrittelevät itsensä ”äärivasemmistolaisiksi” tai ”äärioikeistolaisiksi”. Useimmat amerikkalaiset identifioivat itsensä joko ”maltillisiksi” tai ”jokseenkin” liberaaleiksi tai konservatiiveiksi.
Vaikka heitä ei useinkaan mainita suurissa mielipidekyselyissä ja vaikka he ovat vähemmän järjestäytyneitä kuin liberaalit tai konservatiivit, libertaristit ovat merkittävä vähemmistö, joka muodostaa noin 13 prosenttia äänestäjäkunnasta. Libertaristeilla on yleisesti liberaalit näkemykset yhteiskunnallisissa kysymyksissä, mutta konservatiiviset näkemykset taloudellisissa kysymyksissä. 1980-luvulta lähtien libertaristien enemmistö on kannattanut republikaanista puoluetta, joskin viime vuosina republikaanien kannatus on alkanut pienentyä, koska libertaristit vastustavat monia viimeaikaisia republikaanien tukemia yhteiskunnallisia kysymyksiä.
KonservatismiMuokkaa
Yhdysvalloissa moderni konservatismi yhdistyi 1900-luvun jälkipuoliskolla vastaten ajan mittaan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka liittyivät tapahtumiin, kuten suureen lamaan, jännitteisiin Neuvostoliiton kanssa kylmässä sodassa, kansalaisoikeusliikkeeseen, 1960-luvun vastakulttuuriin, talouden sääntelyn purkamiseen 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla, New Deal -koalition kaatumiseen 1980-luvulla ja 2000-luvun terroriuhkaan. Joitakin konservatiivien eniten kannatusta saaneita poliittisia kysymyksiä ovat talousliberalismi, finanssipoliittinen konservatismi ja eräänlainen sosiaalinen konservatismi, joka vetoaa enemmän kristilliseen oikeistoon.
Sana ”konservatiivi” tulee sanasta ”konservoida”, joten se kuvaa niitä, jotka yleensä haluavat säilyttää vallitsevan tilanteen, säilyttää moraalin tai säilyttää rahaa. Näkemykset yksittäisistä politiikoista vaihtelevat eri alaryhmien välillä. Kaiken kaikkiaan konservatiivien enemmistö kannattaa veronalennuksia ja muuta laissez-faire-politiikkaa (valtion puuttumisen vähentäminen), vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa, vastustaa aborttia, vastustaa tiukempia asevalvontasäännöksiä toisen lisäyksen ja yleisen turvallisuuden perusteella ja kannattaa sotilasmenojen lisäämistä verrattuna muihin liittovaltion menoihin. Konservatiivit kannattavat yleensä rotusokeutta ja vastustavat positiivista toimintaa/positiivisen syrjinnän kiintiöitä. Kansallismieliset konservatiivit sallivat todennäköisemmin terroristiepäiltyjen kidutuksen kuulusteluja varten, kun taas jotkut sosiaaliset konservatiivit vastustavat maallistumista ja ateismia julkisissa kouluissa. Konservatiivit suosivat yleensä osavaltioiden hallituksia liittovaltion sijaan ja varaavat liittovaltion kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa.
Yli kolmasosa amerikkalaisista identifioi itsensä konservatiiviksi. Konservatiiveja on yleisesti enemmän kuin liberaaleja suuressa yleisössä, ja molempien ideologisten ryhmittymien joukossa on enemmän keskustalaisia. Erityisesti sotateollisuuskompleksi on edelleen konservatiivien linnake. Military Times -lehden vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että ”armeija pitää itseään selvästi konservatiivisempana ja republikaanisempana”. Joulukuussa 2006 tehdyssä kyselyssä 46 prosenttia aktiivihenkilöstöstä piti itseään republikaanisena, kun se vuonna 2004 oli 60 prosenttia. Vuosien 2000, 2004 ja 2006 vaaleissa CNN:n exit poll -kyselyissä havaittiin, että noin 80 prosenttia itseään konservatiiveiksi kuvaavista äänesti republikaaneja.
Pew Research Centerin tutkimuksessa, jossa tutkimus osoitti typologisia luokituksia poliittisiin ja ideologisiin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella, havaittiin, että merkittävä osa demokraattien äänestäjistä oli sosiaalikonservatiiveja, jotka äänestivät demokraattista puoluetta vain vasemmistolaisempien taloudellisten toimintatapojensa sekä pitkäaikaisen puoluekannatuksensa vuoksi, erityisesti dixiekraattien ja tummaihoisten keskuudessa. Tässä tutkimuksessa konservatiivit jaettiin neljään ryhmään: Yrittäjät, sosiaalikonservatiivit, hallitusmyönteiset konservatiivit ja konservatiiviset demokraatit. Konservatiiviryhmistä konservatiividemokraatit olivat yleisin typologinen ryhmä, johon kuului 14 prosenttia vastaajista, kun taas yrittäjät ja hallitusmyönteiset konservatiivit olivat konservatiiviryhmistä vähiten yleisiä, 9 prosenttia. Yrittäjien osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista oli toiseksi korkein (46 %) liberaalien jälkeen, ja he olivat liberaalien kanssa prosentuaalisesti tasoissa niiden osalta, joiden kotitalouden tulot ovat vähintään 75 000 dollaria (41 %), kun taas niiden osuus, joiden kotitalouden tulot ovat vähintään 50 000 dollaria (62 %), oli itse asiassa suurempi. Kaikki konservatiivien demografiset ryhmät olivat uskonnollisia, ja alle 10 prosenttia vastaajista määritteli itsensä ”maallisiksi”, kun taas liberaalien keskuudessa vastaava luku oli 22 prosenttia.
Gop-puolueen arvokuilut ovat ehkä yllättäen suurimmat hallituksen roolin suhteen. Republikaanien isompaan telttaan kuuluu nyt enemmän pienituloisia äänestäjiä kuin ennen, ja monet näistä äänestäjistä kannattavat aktivistista hallitusta työväenluokan ihmisten auttamiseksi. Ympäristönsuojeluun tähtäävä valtion sääntely on asia, joka voi erityisesti jakaa republikaanit. Tässä kysymyksessä on suuria erimielisyyksiä sekä GOP:n sisällä että oikeistokeskustan äänestäjien keskuudessa yleisemmin… Silti republikaaneilla on myös paljon yhteistä sen lisäksi, että he kannattavat ylivoimaisesti lihaksikasta ulkopolitiikkaa ja ovat laajasti samaa mieltä sosiaalisista kysymyksistä. – Pew Research Center, 2005
LiberalismiEdit
Liberalismia Yhdysvalloissa luonnehditaan tavallisimmin moderniksi sekoitukseksi sosiaaliliberalismia ja progressivismia, jossa on vahva (joskin usein tunnistamaton) ordoliberaalinen piirre. Harvemmin sillä voidaan kuvata myös klassisen ja uusliberalismin muotoja. Yhdysvalloissa liberaalit kannattavat vahvoja kansalaisvapauksia ja sosiaalista edistysmielisyyttä, jonka mukaan yhteiskunnallisia käytäntöjä on muutettava aina tarvittaessa yhteiskunnan parhaaksi tai niiden hyödyksi, jotka haluavat osallistua kyseisiin sosiaalisiin järjestelyihin. He uskovat, että hallituksen toimia tarvitaan, jotta ihmiset voisivat olla mahdollisimman vapaita. Hallituksen on siten varmistettava positiivisten oikeuksien tarjoaminen, suojeltava kansalaisvapauksia ja varmistettava tasa-arvo. Amerikkalaiset liberaalit hylkäävät yleisesti sekä laissez-faire-kapitalismin että sosialismin keinoina jakaa taloudellisia resursseja. Ideaalina pidetään sekataloutta eli kapitalistista vapaata markkinataloutta, jossa valtion sääntelyä ja väliintuloa on rajoitettu. Viime aikoina liberaalien keskuudessa on ollut voimakasta liikehdintää yritysten hyvinvointia vastaan, jota hallitusmieliset konservatiivit yleensä kannattavat. Kulttuurinen pluralismi on varsin yleistä amerikkalaisten liberaalien keskuudessa.
Liberalismi panostaa siihen, että valtio… voi olla vahva mutta rajoitettu – vahva koska rajoitettu… Oikeudet koulutukseen ja muut inhimillisen kehityksen ja turvallisuuden vaatimukset pyrkivät edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja ihmisarvoa ja edistämään luovaa ja tuottavaa yhteiskuntaa. Näiden oikeuksien takaamiseksi liberaalit ovat kannattaneet valtion laajempaa sosiaalista ja taloudellista roolia, jonka vastapainona on vahvemmat kansalaisvapauksien takeet ja laajempi sosiaalinen valvontajärjestelmä, joka perustuu riippumattomaan lehdistöön ja moniarvoiseen yhteiskuntaan. – Paul Starr, Princetonin yliopiston sosiologi, The New Republic, maaliskuu 2007
Pew Research Centerin mukaan liberaalit erottuvat kaikista muista tyyppiryhmistä erityisesti sosiaalisesti edistyksellisten näkemystensä perusteella. Vuonna 2004 liberaalit olivat ainoa ryhmä, joka kannatti samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja eutanasiaa, politiikkaa, jota pidetään demokraattisen puolueen vasemmalla puolella. Merkittävimpiä liberaaleja aikakauslehtiä ovat The Nation, The American Prospect ja The New Republic. The New Republic kuvaili poliittista asemaansa ja antoi lyhyen yleiskatsauksen nykypäivän amerikkalaisesta liberalismista kesäkuussa 2006 ilmestyneessä pääkirjoituksessaan, jossa se totesi, että se ”vastustaa voimakkaasti Bushin vero-ohjelmia, Bushin sosiaaliturva-”uudistusta”, perintöveron alentamista, radikaaleja terveydenhuoltomuutoksia, suhtautuu intohimoisesti Gore-tyyppiseen ympäristöystävällisyyteen, kannattaa naisten oikeutta aborttiin, homoavioliittojen solmimista, vähimmäispalkan korottamista ja pyrkii aggressiivisesti etsimään vaihtoehtoja nykyiselle riippuvaisuudellemme öljystä ja nykyisille verotuksellisille etuisuuksillemme, jotka kohdistuvat bensaa kuluttaviin autoihin”.
Pääosin valkoihoisia (83 %), korkeimmin koulutettu ryhmä (49 %:lla on korkeakoulututkinto tai enemmän) ja nuorin ryhmä Bystandersin jälkeen. Typologian vähiten uskonnollinen ryhmä: 43 % ilmoittaa käyvänsä harvoin tai ei koskaan uskonnollisissa tilaisuuksissa; lähes neljännes (22 %) on sekulaareja. Yli kolmannes ei ole koskaan ollut naimisissa (36 %). Suurin ryhmä asuu kaupunkialueilla (42 %) ja maan länsiosassa (34 %). Varakkain demokraattinen ryhmä (41 prosenttia ansaitsee vähintään 75 000 dollaria). – Pew Research Center
Tutkimuksesta ja menetelmästä riippuen noin 19-26 prosenttia amerikkalaisista on liberaaleja. Liberaalit äänestävät enimmäkseen demokraattista puoluetta, ja muodostavat noin 43 prosenttia demokraattien kannasta. Liberalismi on yleisimmin esillä akateemisissa piireissä ja korkeammin koulutettujen keskuudessa. Vuonna 2004 72 prosenttia nelivuotisten korkeakoulujen päätoimisista tiedekunnan jäsenistä piti itseään liberaaleina. Vuonna 2004 tehdyssä kyselytutkimuksessa, johon osallistui 1 000 taloustieteilijää, rekisteröityjen demokraattien määrä oli 2,5:1 suurempi kuin rekisteröityjen republikaanien. Taloustieteilijöiden enemmistö kannatti ”turvallisuussäännöksiä, asevalvontaa, uudelleenjakoa, julkista koulunkäyntiä ja syrjinnän vastaisia lakeja”, kun taas he vastustivat ”tiukempaa maahanmuuton valvontaa, valtion omistusta yrityksissä ja tulleja”. Sosiologien ja antropologien keskuudessa demokraatteja on enemmän kuin republikaaneja 20:1.
Viime vuosikymmeninä amerikkalaisten poliittiset näkemykset ovat muuttuneet edistyksellisemmiksi, ja alle kolmekymppiset ovat huomattavasti liberaalimpia kuin koko väestö. Viimeaikaisten mielipidetutkimusten mukaan 56 prosenttia 18-29-vuotiaista kannattaa homoavioliittoa, 68 prosenttia pitää ympäristönsuojelua yhtä tärkeänä kuin työpaikkojen luomista, 52 prosenttia on sitä mieltä, että maahanmuuttajat ”vahvistavat maata kovalla työllään ja lahjakkuudellaan”, 62 prosenttia kannattaa ”verorahoitteista, valtion hallinnoimaa yleistä terveydenhuolto-ohjelmaa”, ja 74 prosenttia sanoo, että ”kansan tahdon” pitäisi vaikuttaa enemmän EU:n päätöksentekoon.USA:n lakeihin kuin Raamattuun, verrattuna 37 %:iin, 49 %:iin, 38 %:iin, 47 %:iin ja 58 %:iin väestöstä.
Ylivoimaisesti valkoihoisia (91 %), miehiä (76 %) ja taloudellisesti hyvin toimeentulevia (62 %:lla kotitalouden tulot ovat vähintään 50 000 dollaria, verrattuna 40 %:iin koko maassa). Lähes puolella (46 %) on korkeakoulututkinto, ja 77 % on naimisissa. Lähes neljännes (23 %) on sotaveteraaneja. Vain 10 prosenttia on alle 30-vuotiaita. – Pew Research Center, 2005
Pääosin valkoihoisia (91 %), naisia (58 %) ja kaikista ryhmistä vanhimpia (keski-ikä 52 vuotta; 47 % on 50-vuotiaita tai vanhempia); lähes puolet asuu etelässä. Suurin osa (53 %) käy viikoittain kirkossa; 43 % on valkoisia evankelisia protestantteja (kaksinkertainen maan keskiarvoon (21 %) verrattuna). – Pew Research Center, 2005
Pääosin naisia (62 %) ja suhteellisen nuoria; republikaanien kannattajaryhmistä suurin vähemmistöjen osuus (10 % mustia, 12 % latinalaisamerikkalaisia). Useimmilla (59 %) on korkeintaan keskiasteen tutkinto. He ovat muita republikaaniryhmiä köyhempiä; lähes puolella (49 %) kotitalouksien tulot ovat alle 30 000 dollaria (suunnilleen samalla tasolla kuin epäedullisessa asemassa olevilla demokraateilla). Lähes puolet (47 %) on kotona asuvien lasten vanhempia; 42 prosenttia asuu etelässä. – Pew Research Center, 2005
Iäkkäiden naisten ja mustien osuus on huomattava (27 % ja 30 %). Hieman vähemmän koulutettuja ja köyhempiä kuin koko kansakunta. Sitoutuminen demokraattiseen puolueeseen on melko voimakasta (51 % kuvailee itseään ”vahvoiksi” demokraateiksi), mutta täydet 85 % kuvailee itseään ideologisesti joko konservatiiviseksi tai maltilliseksi. – Pew Research Center, 2005
Pew Research Center osoittaa myös, että konservatiivit uskovat yleensä vahvemmin henkilökohtaiseen voimaantumiseen kuin liberaalit. Konservatiivien varakkaimmasta ja koulutetuimmasta ryhmästä, yrittäjistä, 95 prosenttia uskoi, että useimmat ihmiset voivat päästä elämässä eteenpäin, jos he tekevät kovasti töitä. Vaikka liberaalien tulo- ja koulutustaso oli samankaltainen, vain 53 prosenttia liberaaleista oli asiasta samaa mieltä kuin enterprisaattorit, 39 prosenttia oli eri mieltä ja viisi prosenttia kieltäytyi vastaamasta. Jopa sekä konservatiivien (hallitusmyönteiset konservatiivit) että vasemmiston (epäedullisessa asemassa olevat demokraatit) köyhimpien ja vähiten koulutettujen ryhmien keskuudessa nämä mielipide-erot henkilökohtaisesta voimaantumisesta ovat ilmeisiä. Hallitusta kannattavista konservatiiveista 74 prosenttia uskoi, että ihmiset voivat päästä eteenpäin kovalla työllä, mutta vain 14 prosenttia epäedullisessa asemassa olevista demokraateista oli samaa mieltä, kun taas 79 prosenttia oli eri mieltä ja loput 7 prosenttia kieltäytyi vastaamasta.