”Vuonna 2012 olin 18-vuotias ja olin juuri valmistunut 12. luokalta.
Tässä hän kertoo tarinansa.
Kun odotin kuulla, olinko päässyt fysioterapiakurssille yliopistoon, työskentelin kahvilassa. Kuuden viikon aikana minulla oli vakioasiakas: pitkä, hoikka mies, jolla oli paksu tumma tukka ja hätkähdyttävän kirkkaansiniset silmät. Juttelimme usein vähän, ja sitten hän katosi taas, jättäen minut haluamaan tietää hänestä enemmän.
Ensimmäisenä päivänä hän kutsui minut tiskin toiselle puolelle ja kysyi hermostuneesti, lähtisinkö treffeille hänen kanssaan. Suostuin mielelläni. Menimme kahville, ja keskustelu sujui. John oli 25-vuotias ja opiskeli yliopistossa luonnontieteitä. Hän oli ulkoilmatyyppi, joka rakasti liikuntaa. Seitsemän vuoden ikäerosta huolimatta meistä tuli välittömästi erottamattomat ja rakastuimme. Minulla oli ollut teini-iässä joitakin seksikohtaamisia ja satunnaisia poikaystäviä, mutta minulla ei ollut koskaan ollut kunnon suhdetta.
Pari kuukautta myöhemmin John aloitti keskustelun siitä, mikä meitä molempia viehätti fyysisesti. ”Kai tiedät, että pidän kurvikkaista tytöistä?” hän sanoi. Olin tuolloin 65 kiloinen ja 173cm pitkä. En kuitenkaan ollut laiha. Minulla oli aina ollut pyöreä peppu ja kohtuullisen kokoiset C-kupin rinnat. Sitten hän selitti, että hän ei ainoastaan pitänyt kurvikkaista naisista, vaan myös siitä, että hän teki heistä kurvikkaampia. Hän sanoi, että oli aina halunnut itsekin olla paksumpi, mutta teki mitä tahansa, hän ei vain pystynyt lihomaan.
En ymmärtänyt tuolloin, mitä hän tarkoitti tai mitä oli luvassa. Minulla ei koskaan ollut mitään vartalo-ongelmia, vaikka kuten useimmat teinitytöt olin halunnut olla hoikempi. Tein paljon istumaannousuja tavoitellessani litteää vatsaa. Tietyllä tavalla tuntui vapauttavalta olla miehen kanssa, joka piti hieman kurvikkaammista naisista. Ajattelin: ”Hienoa, voin syödä mitä haluan, ja hän pitää minua silti viehättävänä.”
Sekuntia ja suklaata
Aluksi hän teki pieniä muutoksia. Jos menimme ulos syömään, hän rohkaisi minua syömään jälkiruokaa. Jos hän laittoi ruokaa, hän kutsui minut syömään lisukkeita. Tai hän osti ison suklaalevyn nimenomaan minua varten. Sitten hän kertoi minulle, että hänen mielestään olisi erittäin seksikästä kasvattaa vatsaani. Hän vaikutti niin innostuneelta mahdollisuudesta, että suostuin siihen. Jos olisin lihonut muutaman kilon, minua ei haittaisi, koska hän pitäisi minua viehättävämpänä. Ajattelin, että laihtuminen olisi helppoa, ja mikä tärkeintä, se tekisi hänet onnelliseksi. Joten suostuin.
John teki kaiken ruoanlaiton. Söimme aika terveellisesti, paljon kasviksia, lihaa ja vähän hiilareita. Iso juttu oli kuitenkin annoskoko ja jälkiruoka. Hän söi kohtuullisen kokoisen annoksen, kun taas minun annokseni oli massiivinen. Aluksi se oli vaikeaa, mutta sitten runsaasta syömisestä tuli tapa.
John säilytti valokuvia vatsani kasvusta. Jokaiseen kuvaan oli otsikoitu kasvava painoni. Hän kehui minua jokaisesta lisääntyneestä kilosta. Jos olimme syöneet ison illallisen, hän hieroi vatsaani syödessäni. Joskus hän jopa punnitsi minut ennen ja jälkeen aterian nähdäkseen, olinko lihonut. Kun punnitsin 75 kiloa, erään ystäväni äiti sanoi, että näytin paremmalta, kun olin painanut hieman enemmän. Hän käytti ilmaisua ”naisellinen”, joten en pitänyt sitä ongelmana.”
”Olet niin kuuma ja seksikäs”
Mitä isommaksi vatsani kasvoi, sitä enemmän hän kiihottui. Seksin aikana hän heilutti vatsaani ja heilutti reisiäni. ”Katsokaa, miten suureksi olet kasvanut!” hän huudahti. ”Luoja, olet niin kuuma ja seksikäs.” Minut oli opetettu rinnastamaan täysi olo kiimaiseen oloon ja lihominen viehättävämpään oloon. John piti siitä, että käytin superkireitä vaatteita. Minulla oli punavalkoinen paita, jota käytin kuusitoistavuotiaana. Hän halusi, että pidän sitä seksin aikana. Se oli niin tiukka, että tissini pullistuivat sen yli. Sitten hän tarttui levällään oleviin rintakahvoihini ja taputti vatsaani. Aloin nauttia tiukkojen vaatteiden paineesta ja kiihotuin siitä myös.
Vuoden kuluttua muutimme yhteen. Olimme usein alasti kotona, koska olimme molemmat niin sinut toistemme kanssa. Hän oli täynnä ihailua vartaloani kohtaan. Hän laittoi ruokaa, ja söimme television ääressä. Sitten hän taas täytti lautaseni pyytämättä.
Kun yliopisto muuttui stressaavammaksi, aloin lohduttautua syömisellä. Koska John kuitenkin antoi minulle niin paljon positiivista vahvistusta, se ei ollut ongelma. ”Ketä kiinnostaa, miltä näytän”, ajattelin itsekseni, ”ihminen, jota rakastan, rakastaa vartaloani.”
Huolimatta siitä, että vaihdoin vaatteitani isompiin kokoihin, en koskaan tajunnut, että olin teknisesti ylipainoinen. Asuin kaukana kotoa, eivätkä ystävät sano: ”Voi pyhä jysäys, olet lihonut siitä, kun viimeksi näin sinut.”
Todellisuus astuu kuvaan
Silloin alkoi masennus. En ole varma liittyikö se suoraan asiaan, mutta aloin tuntea itseni rumaksi. Kolmessa vuodessa vuodesta 2012 olin noussut 65 kilosta 95 kiloon. John alkoi tuntea syyllisyyttä ja kannusti minua harrastamaan liikuntaa. Mutta sitten minulla oli stressaava jakso yliopistossa, ja söin liikaa.”
Sitten menimme tapaamaan hänen perhettään Pohjois-New South Walesiin. Perhe päätti kiivetä yhdessä vuorelle. Jouduin kuitenkin pysähtymään muutaman askeleen välein, koska olin niin ylipainoinen ja huonokuntoinen. Tunsin itseni noloksi. Kaikki ohittivat minut, myös hänen kuusikymppinen äitinsä. Sitten John kertoi minulle, että hänen isänsä oli sanonut hänelle: ”Ai, näköjään pidät isoista tytöistä”. Minua ärsytti, etteivät he kommentoineet persoonallisuuttani.
Jälkikäteen ajateltuna John kontrolloi muillakin tavoin, minun piti tiskata tiskit tietyllä tavalla tai hän ohjeisti minua, miten hän halusi minun käyvän suihkussa. Se vaikutti entisestään mielenterveyteeni. Kun olin stressaantunut, itsevarmuuteni julkisivu kehoani kohtaan murtui, eikä sitä voinut korjata sillä, että hän sanoi minun näyttävän kauniilta. Niissä tilanteissa en halunnut olla viehättävä hänelle, vaan halusin olla viehättävä kaikille muille.
Tinder ja uusi kaupunki
Silloin minut lähetettiin yliopistoharjoitteluun pieneen maalaiskaupunkiin. Olin tullut kateelliseksi ystävieni kyvyistä tutustua kaupunkiin ilman, että olisin puffannut. Tajusin, että minun oli muututtava. En kuitenkaan ollut varma, ettei John olisi pystynyt muuttamaan fetissiään. Ennen kotikäyntiä kerroin hänelle, että minun oli tehtävä muutoksia; aioin laihtua ja aloittaa kunnon liikuntaohjelman. Kun palasin, hän oli töissä, mutta oli jättänyt viestin, jossa luki. ”Toin sinulle yllätyksen!” Katselin ympäri asuntoa, mutta en nähnyt hänen lahjaansa. Sitten avasin jääkaapin, ja siellä oli kaksi täysikokoista juustokakkua, omenapiirakka ja kolme suklaarasiaa. Silloin tajusin, ettei hän tukenut sitä, mitä oikeasti halusin, kuten hän oli antanut minun uskoa.
Mahdollisesti se oli merkki, mutta sovimme yhteisesti avoimesta suhteesta. Asuessani pikkukaupungissa sain paljon matcheja Tinderissä, vaikka olin 85-kiloinen. Keskustelut olivat flirttailevia ja sain kehuja huumorintajustani ja vartalostani. Treffeillämme kukaan ei kertaakaan heiluttanut reisiäni tai hieronut vatsaani. He halusivat harrastaa seksiä vartaloni kanssa sellaisena kuin se oli sillä hetkellä. Vaikka olin 10 kiloa painavampi kuin halusin olla, olin silti helvetin seksikäs. Tiesin silloin, että voisin pysyä nykyisessä painossani tai laihduttaa, ja pystyisin silti houkuttelemaan miehiä.
Syyskuussa 2016, vaikka rakastin Johnia, eromme johtui erosta persoonallisuuksissamme ja siinä, mitä pidimme kauniina, mikä aiheutti eromme. En kuitenkaan kadu suhdetta. Se auttoi minua ymmärtämään, että se on minun kehoni ja teen sillä mitä haluan. Mutta mikä tärkeämpää, yhteiskunta on pinnallinen. Halut muuttuvat ja luonnollisesti myös paino muuttuu. Mutta sen ei pitäisi koskaan määrittää omaa arvontunnettasi.”