Dekslansopratsoli gastroesofageaalisen refluksitaudin hoidossa
Dekslansopratsolin perusindikaatio on tällä hetkellä gastroesofageaalinen refluksitauti kaikissa muodoissaan, ts.eli ei-erosiivinen refluksitauti (NERD), jonka oireet esiintyvät päivällä tai yöllä aiheuttaen unihäiriöitä, ja erosiivinen ruokatorvitulehdus kaikissa vaikeusasteissa. Erityisen intensiivinen mahahapon eritystä hillitsevä hoito on tarpeen potilailla, joilla on vaikea erosiivinen ruokatorvitulehdus (Los Angelesin luokituksen mukaiset C- ja D-luokat, joissa yhteenliittyvät epiteelin eroosiot käsittävät huomattavan osan tai koko ruokatorven ympärysmitan). Tällaisten vaikeiden vaurioiden paraneminen edellyttää voimakasta happaman mahamehun eritystä hillitsevää vaikutusta kiinteillä terapeuttisilla annoksilla ylläpitohoidossa, koska erosiivisen ruokatorvitulehduksen uusiutumisen ilmaantuvuus tässä GERD:n muodossa on yli 90 % kuuden kuukauden aikana .
Tiedetään, että jotkut omepratsolilla tai muilla protonipumpun estäjillä hoidetut GERD-potilaat (17-35 %) jatkavat taudin oireiden esiintymistä . Tutkimukset osoittavat, että jopa 35,4 % potilaista ja 34,8 % lääkäreistä ei ole täysin tyytyväisiä perinteisiin PPI-lääkkeisiin perustuvan hoidon tuloksiin . Hyposekretorisen hoidon vastustuskyky voi johtua monista eri tekijöistä. Jotkut niistä liittyvät lääkäriin (väärä diagnoosi, sopimaton lääkeannos, liian lyhyt hoitoaika), toiset potilaaseen (hoitomyöntyvyyden puute, lääkeaineenvaihduntaa määrittävät genotyyppiset erot) ja taas toiset lääkkeeseen (mahalaukun pH:n pitäminen yli 4:n). Yksi PPI-lääkkeiden tehottomuuden taustalla olevista syistä GERD:n hoidossa voi olla myös ei-happoperäinen refluksi tai yöllinen happamuuden purkautuminen vatsaan, johon liittyy unihäiriöitä . Toinen ongelma liittyy epätarkoituksenmukaiseen diagnoosiin, jossa GERD diagnosoidaan toiminnallisen närästyksen, eosinofiilisen ruokatorven tulehduksen, varhaisen kardiaalisen ahalaasian, autoimmuunisairauksien tai samanaikaisten mielenterveyshäiriöiden sijasta. Sen vuoksi diagnoosin tarkistamisen lisäksi olisi harkittava myös muita vaihtoehtoja hoitotulosten parantamiseksi, kuten hoidon pidentämistä, annoksen lisäämistä tai estäjän korvaamista toisella. Uusin niistä on dekslansopratsoli. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä vertailevassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin dekslansopratsolin 60 mg:n ja esomepratsolin 40 mg:n kerta-annoksen vaikutusta mahalaukun keskimääräiseen pH-arvoon 24 tunnin aikana ja niiden aikojen prosenttiosuuteen, jolloin pH > 4, havaittiin seuraavat tilastollisesti merkitsevät erot: 4,3 vs. 3,7 (p = 0,003) ja 58 % vs. 48 % (p < 0,001).
Vastoin kuin tutkimuksissa, joissa on vertailtu tähän mennessä käytettyjen eri PPI-lääkkeiden vaikutusta suolahapon tuotantoon mahalaukussa fysiologisissa olosuhteissa terveillä vapaaehtoisilla henkilöillä, niiden kliinisessä tehossa GERD-potilaiden hoidossa ei ole havaittu merkitseviä eroavaisuuksia, joskin hyvin suunnitelluissa kliinisissä tutkimuksissa saadut hyvin suotuisat tulokset dekslansopratsolin osalta on julkaistu viime vuosina.
Kliinisissä tutkimuksissa on arvioitu dekslansopratsolin tehoa GERD:n hoidossa näkökohdissa, jotka liittyvät päivä- ja yöaikaisten oireiden lievittymiseen, mukaan lukien unihäiriöt, limakalvovaurioiden paranemiseen erosiivisessa ruokatorven tulehduksessa ja erosiivisten vaurioiden parantavan vaikutuksen ylläpitämiseen. Yhdessä tutkimuksessa, johon osallistui potilaita, joilla oli taudin ei-erosiivinen muoto, närästys poistui neljän viikon kuluessa 50 %:lla potilaista, jotka saivat dekslansopratsoli MR:ää 60 mg:n annoksella, 55 %:lla potilaista, joita hoidettiin 30 mg:n annoksella, ja 19 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista . Satunnaistettujen tutkimusten epäsuora vertailu, jossa arvioitiin kahden isomeerimuodossa olevan protonipumpun estäjän – dekslansopratsolin 60 ja esomepratsolin 40 – aktiivisuutta GERD-potilaiden oireiden poistumisessa ja eroosioiden paranemisessa, osoitti, että näillä kahdella PPI:llä oli samankaltainen teho paranemisessa ja dekslansopratsolilla oli paljon tehokkaampi teho oireiden lievittämisessä NERD-potilailla . Odotetusti dekslansopratsoli tuo ainutlaatuisten farmakodynaamisten ominaisuuksiensa ansiosta huomattavaa helpotusta potilaille, jotka kärsivät yöllisestä närästyksestä ja GERD:n aiheuttamista unihäiriöistä. Neljän viikon tutkimuksessa, johon osallistui 947 potilasta, joilla oli diagnosoitu GERD:n ei-erosiivinen muoto ja jotka oli jaettu ryhmiin, jotka saivat tutkimuslääkettä 30 tai 60 mg:n annoksina tai lumelääkettä, potilaiden arvion mukaan 30 mg:n dekslansopratsoli sai aikaan tilastollisesti merkitsevästi suuremman prosentuaalisen osuuden vuorokausista, joina ei ollut närästystä 24 tunnin ajan, ja yöunista, joina ei ollut närästystä (54,9 %:lla ja 80,8 %:lla), kuin lumelääkkeellä hoidettujen potilaiden osuus oli korkeampi kuin lumelääkkeellä hoidettujen potilaiden prosenttiosuudet (18,5 % ja 51,7 %). Tärkeää on, että toinen tutkimusannos (60 mg) ei tuottanut lisähyötyä 30 mg:n annokseen verrattuna. Toisessa satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa oli mukana 305 potilasta, joilla oli yöllinen närästys ja GERD:hen liittyvät unihäiriöt. Potilaat saivat 30 mg dekslansopratsolia tai lumelääkettä kerran vuorokaudessa yhteensä 4 viikon ajan. Tutkimuslääke takasi tilastollisesti merkitsevästi suuremman närästyksestä vapaiden öiden osuuden (73,1 %) kuin lumelääke (35,7 %), ja niiden potilaiden osuus, joilla ei ollut unihäiriöitä hoidon jälkeen, oli vastaavasti 69,7 % vs. 47,9 % (p < 0,001) .
Refluksin aiheuttaman erosiivisen ruokatorvitulehduksen paranemista on tutkittu kahdessa satunnaistetussa aktiivisessa kontrolloidussa 8 viikkoa kestävässä tutkimuksessa, jotka tehtiin yhteensä 4092 potilaalla, joilla oli endoskooppisesti vahvistettu erosiivinen ruokatorvitulehdus Los Angelesin luokituksen perusteella. Analyysi osoitti, että kahdeksan viikon hoidon jälkeen 60 mg:n dekslansopratsolilla leesiot olivat parantuneet 92,3-93,1 prosentilla potilaista, kun taas 30 mg:n lansopratsolihoitoa saaneilla potilailla leesiot olivat parantuneet 30 mg:n lansopratsolihoitoa saaneilla potilailla 86,1-91,5 prosentilla koko hoidetussa ryhmässä. Keskivaikeaa tai vaikeaa erosiivista ruokatorvitulehdusta (asteet C ja D) sairastavien koehenkilöiden alaryhmässä prosenttiosuudet olivat: 88,9 % potilaista parani tutkimuslääkkeellä ja 74,5 % lansopratsolilla. On korostettava, että samaa kliinistä näytettä käytettiin myös dekslansopratsolin tutkimiseen 90 mg:n annoksella, kuitenkin ilman, että lisähyötyjä voitiin vahvistaa.
Refluksin aiheuttamalle erosiiviselle ruokatorvitulehdukselle on ominaista suuri uusiutumisalttius. Tauti uusiutuu 89-90 %:lla tapauksista 6-12 kuukauden kuluessa. Potilailla, joilla on asteet C ja D, protonipumpun estäjän annoksen pienentäminen riittää aiheuttamaan uusiutumisen jopa 41 %:ssa tapauksista 6 kuukauden aikana . Tämän vuoksi tehtiin monikeskuksinen satunnaistettu plasebokontrolloitu kliininen tutkimus 445 potilaan ryhmälle, jotka saivat onnistuneesti hoidettua erosiivisen ruokatorvitulehduksen endoskooppisesti todennetun hoidon. Terapeuttisen vaikutuksen säilymistä ja oireiden lievittymistä arvioitiin dekslansopratsolin osalta 30 ja 60 mg:n annoksilla lumelääkkeeseen verrattuna 6 kuukauden ajan. Refluksieesofagiitin paranemisprosentti oli molemmilla lääkeannoksilla 74,9 % ja 82,5 %, ja se oli siten merkittävästi korkeampi kuin lumelääkkeellä (27,2 %) sekä koko tutkimusryhmässä että niiden potilaiden alaryhmässä, joilla oli vaikeampi ruokatorven tulehdus (asteet C ja D). Prosenttiosuus närästyksen lievittymisen säilymisestä tutkimuksen aikana oli myös tilastollisesti merkitsevästi korkeampi. Närästyksestä vapaiden päivien prosenttiosuuden mediaani 24 tunnin aikana oli 96,1 %, 90,9 % ja 28,6 % 30 ja 60 mg:n lääkeannoksilla ja lumelääkkeellä, ja närästyksestä vapaiden öiden prosenttiosuuden mediaani oli 98,9 %, 96,2 % ja 71,7 % . Ylläpitohoidossa kuuden kuukauden tutkimuksen aikana 30 ja 60 mg:n annosten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa aktiivisuudessa. Tulokset osoittavat, että 60 mg:n dekslansopratsolilla saavutetaan korkea (92 %) erosiivisen ruokatorvitulehduksen paranemisprosentti kahdeksan viikon aikana, ja 30 mg:n dekslansopratsoli ylläpitää tehokkaasti refluksin aiheuttamaan erosiiviseen ruokatorvitulehdukseen liittyvien vaurioiden paranemista.
Mielenkiintoinen monikeskuksinen yksisokkotutkimus on suoritettu 178:lla ryhmällä potilaita, joilla oli oireista GERD:tä ja joita oli aiemmin hoidettu menestyksekkäästi kahdesti päivässä otettavalla protonipumpun estäjällä. Tutkimuspotilaat saivat dekslansopratsolia 30 mg aamulla ja lumelääkettä illalla 6 viikon ajan sokkokoeolosuhteissa. Oireiden hyvä hallinta määriteltiin närästysjaksojen keskimääräiseksi viikoittaiseksi määräksi, joka oli pienempi tai yhtä suuri kuin 1. Kun hoito vaihdettiin kahdesti päivässä otettavasta PPI:stä 30 mg:n dekslansopratsoliin kerran päivässä, närästys oli edelleen hyvin hallinnassa 88 prosentilla potilaista .