Keskustelu
D-vitamiinin puutteen on arveltu olevan ympäristöstä johtuva laukaiseva tekijä immuunivälitteisissä sairauksissa, kuten psoriaasissa ja PA:ssa. D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin välisen yhteyden selvittämiseksi on tehty monia tutkimuksia. Julkaistut tiedot osoittivat monissa tutkimuksissa positiivisen korrelaation D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin ja PA:n vakavuuden välillä. Sen sijaan muutamat tutkimukset eivät osoittaneet korrelaatiota niiden välillä. Kincse et al. totesivat 72 psoriaasipotilasta, PA:ta ja molempia koskevassa tutkimuksessaan, että seerumin D3-vitamiinipitoisuuksien ja psoriaasin vaikeusasteen välillä on käänteinen korrelaatio ja että PA:n aktiivisuus oli merkittävästi suurempi potilailla, joilla oli riittämätön D3-vitamiinitilanne. Chandrashekar ym. totesivat tutkimuksessaan, jossa he vertasivat 43 psoriaasipotilaan seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuuksia 43 iän ja sukupuolen suhteen vastaavaan 43 terveeseen kontrolliryhmään, että psoriaasipotilaiden 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuudet olivat alhaisemmat kuin kontrolliryhmällä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (P < 0,002). Lisäksi he osoittivat, että 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuudet korreloivat psoriaasipotilailla merkitsevästi negatiivisesti psoriaasin pinta-alan ja vaikeusasteen indeksin kanssa.
Petho ym. havaitsivat 53:lla PA:ta sairastavalla miehellä suuremman D-hypovitaminoosin esiintyvyyden verrattuna terveisiin kontrolleihin. Orgaz-Molina ym. havaitsivat 44 psoriaasipotilasta käsittäneessä tutkimuksessaan, että 25-OHD-pitoisuudet olivat selvästi alhaisemmat psoriaasipotilailla kontrolliryhmään verrattuna. Toinen Orgaz-Molinan ym. tutkimus osoitti, että heidän 46 psoriaasipotilaansa 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuudet olivat alhaisemmat kuin kontrolleilla, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (30,5 ± 9,3 vs. 38,3 ± 9,6 ng/ml; P < 0,0001).
Ganzetti ym. vertasivat 80:tä psoriaasipotilasta, joita hoidettiin anti-TNF-α:lla, 40:een psoriaasipotilaaseen (20:tä hoidettiin siklosporiinilla ja 20:tä asetretiinillä) ja 70:een terveeseen kontrolliryhmään. Heidän tuloksensa osoittivat, että anti-TNF-α-hoitoa saavien psoriaasipotilaiden seerumin D-vitamiinipitoisuudet olivat merkitsevästi pienentyneet lähtöarvoihin, siklosporiini- ja asetretiiniryhmään sekä terveisiin kontrolleihin verrattuna. Orgaz-Molina ym. totesivat 61 psoriaasipotilasta, joilla ei ollut niveltulehdusta, ja 61 PA-potilasta käsittäneessä vertailevassa tutkimuksessaan, että seerumin 25-(OH)D oli käänteisessä yhteydessä lipidi- ja glukoosiaineenvaihdunnan parametreihin psoriaasipotilailla, joilla ei ollut niveltulehdusta, kun taas niveltulehdusta sairastavilla psoriaasipotilailla ei havaittu tällaista yhteyttä.
Ricceri ym. totesivat tutkimuksessaan, jossa he vertasivat seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuuksia 68 kroonista plakkipsoriaasia sairastavalla potilaalla ja 60 terveellä kontrollihenkilöllä, että psoriaasipotilailla oli merkitsevästi (P < 0,05) heikommat 25(OH)D-pitoisuudet kuin terveillä kontrolleilla. El-Moaty Zaherin ym. tekemä tapaus-verrokkitutkimus osoitti, että heidän 48 psoriaasipotilaansa 25-hydroksi-D-vitamiinin lukemat olivat alhaisemmat verrattuna 40 terveeseen kontrollihenkilöön, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (21,05 ± 3,66 vs. 37,02 ± 5,06 ng/ml; P < 0,000).
Al-Mutairi ym. totesivat tutkimuksessaan, jossa he vertasivat 100 stabiilia plakkipsoriaasipotilasta 100 iältään ja sukupuoleltaan vastaavaan terveeseen kontrolliryhmään, että psoriaasipotilaiden seerumin D-vitamiinipitoisuudet olivat merkitsevästi alhaisemmat (29,53 ± 9,38 vs. 53,5 ± 19,6 ng/ml; P < 0,0001) kuin kontrolliryhmän. Atwa ym. 43 psoriaasipotilasta, 55 RA-potilasta ja 40 tervettä kontrollihenkilöä käsittäneessä poikkileikkaustutkimuksessaan osoittivat, että 25(OH)D-pitoisuudet olivat psoriaasipotilailla selvästi (11,74 ± 3,60, 15,45 ± 6,42 ja 24,55 ± 11,21 ng/ml; P < 0,000) alhaisemmat kuin RA-potilailla ja terveillä kontrolleilla. Gisondi ym. havaitsivat poikkileikkaustutkimuksessaan, jossa verrattiin seerumin D-vitamiinipitoisuuksia 145 kroonista plakkipsoriaasia sairastavalla potilaalla 112 RA-potilaaseen ja 141 terveeseen kontrolliryhmään, että 25(OH) D oli merkittävästi matalampi psoriaasipotilailla verrattuna RA- tai terveisiin kontrolliryhmiin.
Orgaz-Molina ym. tutkimuksessaan, jossa he vertasivat seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuuksia 43 psoriaasipotilaalla ja iän ja sukupuolen suhteen vastaavilla 43 terveellä kontrolliryhmällä, havaitsivat, että psoriaasipotilailla oli alhaisemmat 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuudet kuin terveillä kontrolliryhmillä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (24,41 ± 7,80 vs. 29,53 ± 9,38 ng/ml; < P < 0,007). Touma ym. osoittivat 302 PA-potilasta käsittäneessä tutkimuksessaan (näistä 302 potilaasta 258 potilasta arvioitiin talvella ja 214 potilasta kesällä), että PA-potilailla oli paljon D-vitamiinin puutetta, mutta 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut kausittaista vaihtelua eikä taudin aktiivisuuden ja D-vitamiinin pitoisuuksien välillä ollut yhteyttä näillä potilailla.
Solak ym. vertasivat D-vitamiinin 25-OH-vitamiinin pitoisuuksia seerumin seerumissa 43 niveltulehdusta vailla olevan nivelrikkopsykoosin saaneen potilaan ja 41 terveen kontrolloidun potilaan välillä ja totesivat, että näiden kahden potilasryhmän välillä ei ole merkittävää eroa. Zuchi ym. vertailivat tapaus-verrokkitutkimuksessaan seerumin D-vitamiinipitoisuuksia 20 psoriaasipotilaan ja 20 terveen kontrollin välillä, eivätkä he havainneet merkittäviä eroja psoriaasipotilaiden ja kontrollien välillä. Malekin ym. tutkimuksessa, jossa verrattiin seerumin D-vitamiinipitoisuuksia 50 psoriaasipotilaan ja 50 terveen kontrollin välillä, ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa seerumin D-vitamiinipitoisuuksissa psoriaasipotilaiden ja kontrolliryhmien välillä. Merola ym. eivät myöskään löytäneet todisteita siitä, että D-vitamiinin saannilla ravinnosta tai lisäravinteista ja psoriaasin puhkeamisella olisi merkitystä. Wilson havaitsi poikkileikkausanalyysissään, johon osallistui yhteensä 5841 henkilöä (5693 henkilöä, joilla ei ollut psoriaasia, ja 148 henkilöä, jotka ilmoittivat psoriaasista), ettei seerumin D-vitamiinipitoisuuksissa ollut eroa psoriaasipotilaiden ja psoriaasipotilaiden välillä. Morimoto ym. totesivat 34 psoriaasipotilasta ja 24 tervettä kontrollihenkilöä käsittäneessä vertailevassa tutkimuksessaan, että 25OHD:n ja 1,25-(OH)2D:n keskimääräisissä perusarvoissa ei ollut merkittävää eroa psoriaasipotilaiden ja kontrollihenkilöiden ryhmissä.
Tutkimukset, jotka osoittivat käänteisen korrelaation seerumin D3-vitamiinin 25(OH)-D3:n pitoisuuksissa psoriaasiin, PA:han ja psoriasiksen vaikeusasteeseen, osoittavat D3-vitamiinin aseman merkityksen näillä potilailla, ja ne korostavat sen säännöllistä ja rutiiniluonteista tarkkailua potilailla, joilla on psoriaasitauti tai PA. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että psoriaasiin tai PA:han liittyy myös metabolinen oireyhtymä, liikalihavuus, hypertensio, hyperlipidemia, diabetes mellitus, ateroskleroosi ja lisääntynyt sydän- ja verisuonitapahtumien riski näillä potilailla. Jotkin tähän katsaukseen sisältyvistä tutkimuksista korostavat myös D3-vitamiinin seerumipitoisuuksien seurannan tärkeyttä psoriaasissa, jotta voidaan mitata metabolisten komplikaatioiden riskiä psoriaasipotilailla.
Kahden tutkimusryhmän vertailu paljastaa, että potilaiden määrä ryhmässä (potilasmäärä = 1249), joka tukee D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin välisen positiivisen korrelaation olettamusta, on suurempi verrattuna tutkimusryhmään, joka osoitti, ettei ole olemassa mitään D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin välisiä korrelaatioita, ja joka ei ollut korreloinut D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin välisiä korrelaatioita, ja jossa niitä oli vain yksi ryhmä (potilaslukumäärä = 797). Ryhmässä, jossa D-vitamiinin puutteen ja psoriaasin välillä ei havaittu korrelaatiota, tämän ryhmän 797 potilaasta yksi tutkimus, johon osallistui 502 potilasta, ei osoittanut näyttöä siitä, että D-vitamiinin lisääminen ruokavaliosta tai lisäravinteena olisi ennaltaehkäisevä toimenpide psoriaasin ehkäisemiseksi. Tässä tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, jossa olisi voitu verrata psoriaasipotilaiden ja terveiden kontrolliryhmien seerumin D-vitamiinipitoisuuksia.