Keskustelu
Päähavainto tässä tutkimuksessa oli, että nuorten OLI- ja ELI-potilaiden välillä on merkittäviä eroja ryhmätasolla. Takaraivoinfarkti liittyi nuorempiin potilaisiin ja naissukupuoleen. Protromboottinen tila oli yleisempi OLI- kuin ELI-potilailla. Lisäksi yhdelläkään OLI-potilaalla ei ollut verenpainetautia, ja kokonaiskolesteroli oli alhaisempi. Tämä viittaa siihen, että takaraivoinfarktin syyjakauma voi poiketa muualla sijaitsevista aivoinfarkteista.
Protromboottisen tilan suuri esiintyvyys OLI-potilailla tässä tutkimuksessa on huomionarvoista. Migreeni-infarkti liittyy joidenkin tutkimusten mukaan takaraivon alueen sijaintiin (Hoekstra-van Dalen ym. 1996), ja plasman hyperkoaguloituvuudella voi olla merkitystä migreeniin liittyvässä aivoinfarktissa (Riddle ym. 1989). Tutkimuksessamme migreenin esiintymistiheys oli kuitenkin samanlainen OLI- ja ELI-potilailla. Näin ollen emme löytäneet tukea migreenin ja takaraivoinfarktin takaraivoperäisen sijainnin väliselle yhteydelle, ja on todennäköistä, että protromboottisten tilojen suuri esiintyvyys OLI-potilaiden keskuudessa ei liittynyt migreeniin. Tämän tutkimuksen rajoituksena oli se, että syy-yhteyttä migreeniin ei voitu osoittaa, koska potilasasiakirjoista ei saatu migreeni-infarktin määrittelykriteerien edellyttämiä tietoja. Lisäksi tässä tutkimuksessa ei tiedetä aurallisen migreenin esiintyvyyttä.
Monimuuttuja-analyysissä naissukupuoli, protromboottinen tila ja verenpainetauti eivät enää olleet yhteydessä OLI:hin, kun taas matala ikä, matala systolinen verenpaine aivohalvauksen yhteydessä ja matala kokonaiskolesteroli seurannassa olivat itsenäisesti yhteydessä OLI:hin. Vaikka tässä tutkimuksessa monimuuttuja-analyysin tulkinta on vaikeaa pienen lukumäärän vuoksi, tulokset tukevat väitettä, jonka mukaan OLI:n ja ELI:n syy-seurausjakauma on erilainen. Matala kokonaiskolesteroli viittaa siihen, että ateroskleroosi saattaa olla harvinaisempaa OLI-potilailla.
On osoitettu, että mitokondriosairaudet, kuten MELAS, liittyvät aivojen takaosien infarkteihin. Yhtä OLI-potilasta lukuun ottamatta, jolla oli tunnettu MELAS, potilaitamme ei testattu mitokondriotautien varalta. Tutkimuksemme herättää kuitenkin mahdollisuuden, että mitokondriosairaus voi olla tärkeä syy takaraivoinfarkteihin nuorilla potilailla. Tulevissa tutkimuksissa olisi tehtävä geneettisiä analyysejä mitokondriosairauksien varalta takaraivoinfarktipotilaille.
Me emme havainneet, että OLI- ja ELI-potilaiden ennuste kuolleisuuden, aivoinfarktin uusiutumisen ja aivohalvauksen jälkeisen sydäninfarktin suhteen olisi erilainen. Todennäköisesti tarvitaan suurempi potilasmäärä sen selvittämiseksi, liittyykö takaraivolohkoinfarkteihin parempi ennuste verrattuna muualla sijaitseviin infarkteihin.
Tämän tutkimuksen vahvuus on sen väestöpohjainen rakenne. Se mahdollistaa aivohalvauksen sijainnin jakauman puolueettoman määrittämisen. Vertailun vuoksi useimmat nuoria iskeemisiä aivohalvauspotilaita koskevat tutkimukset ovat sairaalapohjaisia ja siten alttiita valikoitumisharhalle.
Rajoituksena on se, että tapausten löytäminen oli retrospektiivistä, mikä voi vaikuttaa sekä tapausten löytämiseen että niiden toteamiseen. Aivohalvauksen sisäänottotiheys on kuitenkin korkea Norjassa, ja muut ovat havainneet, että tehostetut tapauslöytämispyrkimykset yleislääkäreiden keskuudessa Norjassa eivät merkittävästi lisänneet aivohalvauksen ilmaantuvuuslukuja (Ellekjaer ym. 1997). Tämä osoittaa, että vain harvat tapaukset jäivät huomaamatta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimuksessamme paljastui, että takaraivoinfarktit eroavat muissa paikoissa esiintyvistä infarkteista. Tällä voi olla tärkeitä etiologisia ja terapeuttisia vaikutuksia, jotka vaativat lisätutkimuksia.