Platonin akatemiaksi tarkoitettu alue näyttää saaneen nimensä kreikkalaisen mytologian attikalaisen sankarin Akademoksen mukaan. Akademoksen kerrottiin pelastaneen Ateenan Troijan hyökkäykseltä paljastamalla, minne Troijan Helena oli piilotettu, kun kuningas Theseus oli siepannut hänet vuosia ennen myöhemmän Troijan sodan tapahtumia. Koska Akademos oli näin säästänyt Ateenan sodalta (tai ainakin viivyttänyt sitä), häntä pidettiin Ateenan pelastajana. Hänen maa-alueensa, joka sijaitsi Ateenasta pohjoiseen kuuden stadionin (yhteensä noin kilometrin tai puolen mailin, stadionin tarkka pituus vaihteli) päässä, herätti kunnioitusta jopa naapurikaupunkivaltioissa, sillä se vältti tuhon monien paikallisten sotien aikana.
Tätä maa-aluetta koristivat historiallisella kreikkalaisella ajalla itämaiset planeetta- ja oliiviviljelmät, ja sitä kutsuttiin alkuperäisen omistajansa mukaan Akademiaksi.
Se, mikä myöhemmin tunnettiin Platonin kouluna, näyttää olleen osa Akademiaa. Platon peri kiinteistön kolmekymmenvuotiaana, ja siihen kuului epävirallisia kokoontumisia, joihin osallistuivat Suniumin Theaetetus, Tarentumin Archytas, Thasoksen Leodamas ja Neoklides. Debra Nailsin mukaan Speusippos ”liittyi ryhmään noin vuonna 390 eaa.”. Hän väittää: ”Vasta kun Eudoksus Cnidoksen saapuu paikalle 380-luvun puolivälissä eaa., Eudoksus tunnustaa virallisen akatemian”. Koulun tarkasta perustamisajankohdasta ei ole historiallisia merkintöjä, mutta nykyaikaiset tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että ajankohta oli 380-luvun puoliväli, luultavasti joskus vuoden 387 eaa. jälkeen, jolloin Platonin uskotaan palanneen ensimmäiseltä vierailultaan Italiaan ja Sisiliaan. Alun perin kokoukset pidettiin Platonin tontilla yhtä usein kuin läheisessä akatemian voimistelusalissa; näin pysyi koko neljännen vuosisadan ajan.
Vaikka akatemia oli avoin yleisölle, tärkeimmät osallistujat olivat yläluokan miehiä. Se ei ainakaan Platonin aikana perinyt jäsenmaksuja. Siksi tuohon aikaan ei todennäköisesti ollut ”koulua” siinä mielessä, että opettajat ja oppilaat olisi erotettu selvästi toisistaan, eikä edes muodollista opetussuunnitelmaa. Oli kuitenkin olemassa ero vanhempien ja nuorempien jäsenten välillä. Kahden naisen tiedetään opiskelleen Platonin kanssa Akatemiassa, Axiothea Phliusista ja Lasthenia Mantineasta.
Ainakaan Platonin aikana koululla ei ollut mitään tiettyä oppia opetettavana; pikemminkin Platon (ja luultavasti muutkin hänen työtoverinsa) asettivat ongelmia, joita muut tutkivat ja ratkaisivat. On todisteita luentojen pitämisestä, joista merkittävin on Platonin luento ”Hyvästä”; mutta luultavasti dialektiikan käyttö oli yleisempää. Noin 700 vuotta koulun perustamisen jälkeen päivätyn, tarkistamattoman tarinan mukaan Akatemian sisäänkäynnin yläpuolelle oli kaiverrettu lause ”Let None But Geometers Enter Here.”
Monet ovat kuvitelleet, että Akatemian opetussuunnitelma olisi muistuttanut läheisesti Platonin Tasavallassa esitettyä opetussuunnitelmaa. Toiset ovat kuitenkin väittäneet, että tällainen kuva jättää huomiotta tuossa dialogissa kuvitellun ihanneyhteiskunnan ilmeisen erikoiset järjestelyt. Oppiaineisiin kuului lähes varmasti matematiikkaa sekä filosofisia aiheita, joita Platonin dialogeissa käsitellään, mutta luotettavia todisteita on vain vähän. Joitakin todisteita on siitä, mitä nykyään pidettäisiin tiukasti tieteellisenä tutkimuksena: Simplicius kertoo, että Platon oli ohjeistanut muita jäseniä löytämään yksinkertaisimman selityksen taivaankappaleiden havaittavaan, epäsäännölliseen liikkeeseen: ”tekemällä hypoteeseja siitä, millaisia yhdenmukaisia ja järjestettyjä liikkeitä on mahdollista pelastaa planeettojen liikkeisiin liittyvät ilmiöt.” (Simpliciuksen mukaan Platonin kollega Eudoksos oli ensimmäinen, joka työskenteli tämän ongelman parissa.)
Platonin Akatemian sanotaan usein olleen antiikin maailman tulevien poliitikkojen koulu, ja sillä on ollut monia maineikkaita alumneja. Malcolm Schofield on kuitenkin äskettäisessä todistusaineistoa käsittelevässä tutkimuksessaan väittänyt, että on vaikea tietää, missä määrin Akatemia oli kiinnostunut käytännön (ts, ei-teoreettisesta) politiikasta, sillä suuri osa todistusaineistostamme ”heijastaa antiikin aikaista polemiikkia Platonin puolesta tai häntä vastaan”.
Kolme platonista aikakautta Muokkaa
Diogenes Laërtius jakoi Akatemian historian kolmeen osaan: vanhaan, keskimmäiseen ja uuteen. Vanhan akatemian johtoon hän asetti Platonin, Keskimmäisen akatemian johtoon Arcesilaus ja Uuden akatemian johtoon Lacydesin. Sextus Empiricus luetteli Platonin seuraajien viisi jakoa. Ensimmäisen akatemian perustajaksi hän asetti Platonin, toisen Akatemian perustajaksi Arcesiluksen, kolmannen Akatemian perustajaksi Carneadeksen, neljännen Akatemian perustajiksi Philon ja Charmadeksen ja viidennen Akatemian perustajaksi Antiokhoksen. Cicero tunnusti vain kaksi akatemiaa, vanhan ja uuden, ja laittoi jälkimmäisen alkamaan Arcesilausesta.
Vanha akatemiaEdit
Platonin välittömät seuraajat Akatemian ”scholarkkina” olivat Speusippos (347-339 eaa.), Xenokrates (339-314 eaa.), Polemon (314-269 eaa.) ja Krates (n. 269-266 eaa.). Muita merkittäviä Akatemian jäseniä olivat muun muassa Aristoteles, Heraklides, Eudoksos, Filippos Opus ja Krantor.
Keskimmäinen AkatemiaEdit
Vuoden 266 eaa. tienoilla Arcesiluksesta tuli skolarkki. Arcesilain (n. 266-241 eaa.) aikana Akatemia korosti voimakkaasti akateemisen skeptisismin versiota, joka muistutti läheisesti pyrrhonismia. Arcesilaa seurasivat Kyreneläinen Lacydes (241-215 eaa.), Evander ja Telecles (yhdessä) (205 – n. 165 eaa.) sekä Hegesinus (n. 160 eaa.).
Uusi AkatemiaEdit
Uusi tai kolmas Akatemia alkaa vuonna 155 eaa. Karneadeksella, joka oli neljäs skolarkka peräkkäin Arcesilaauksen jälkeen. Se oli edelleen pitkälti skeptinen ja kielsi absoluuttisen totuuden tuntemisen mahdollisuuden. Carneadesia seurasivat Clitomachos (129 – n. 110 eaa.) ja Philo Larissalainen (”Akatemian viimeinen kiistaton johtaja”, n. 110-84 eaa.). Jonathan Barnesin mukaan ”näyttää todennäköiseltä, että Philo oli viimeinen platonisti, joka oli maantieteellisesti yhteydessä Akatemiaan.”
Noin vuonna 90 eaa. Philon oppilas Antiokhos Askalonilainen alkoi opettaa omaa kilpailevaa versiotaan platonismista, jossa hän hylkäsi skeptisismin ja kannatti stoalaisuutta, mikä aloitti uuden vaiheen, joka tunnetaan nimellä keskiplatonismi.
Akatemian tuhoutuminenEdit
Kun vuonna 88 eaa. syttyi ensimmäinen mithridalainen sota, Filon Larissa jätti Ateenan ja hakeutui turvaan Roomaan, minne hän näyttäisi pysyneen kuolemaansa saakka. Vuonna 86 eaa. Lucius Cornelius Sulla piiritti Ateenaa ja valloitti kaupungin aiheuttaen paljon tuhoa. Piirityksen aikana hän tuhosi Akatemian, kuten Plutarkhos kertoo: ”Hän tarttui pyhiin lehtoihin ja hävitti Akatemian, joka oli kaupungin esikaupungeista metsäisin, sekä Lykeumin.”
Akatemian tuho näyttää olleen niin vakava, että Akatemian jälleenrakentaminen ja uudelleen avaaminen oli mahdotonta. Kun Antiokhos palasi Aleksandriasta Ateenaan noin vuonna 84 eaa., hän jatkoi opetustyötään, mutta ei Akatemiassa. Cicero, joka opiskeli hänen johdollaan vuonna 79/8 eaa., mainitsee Antiokhoksen opettaneen Ptolemaios-nimisessä gymnasiumissa. Cicero kuvailee vierailua Akatemian paikalla eräänä iltapäivänä, joka oli ”hiljainen ja autio siihen aikaan päivästä”.