Pitkän rannan virtaukset ovat yleisiä kaikilla rannoilla, jotka ovat alttiina aallokolle. Longshore-virtaus on merivirtaus, joka liikkuu rannan suuntaisesti. Se johtuu suurista aalloista, jotka törmäävät rantaviivaan vinosti ja työntävät vettä rannan pituutta pitkin yhteen suuntaan. Longsshore-virtaukset ulottuvat yleensä aallonmurtajan sisäpuolella olevasta matalasta vedestä aallonmurtajan ulkopuolella olevaan aallonmurtajaan. Ne vaihtelevat lähestyvän aallon koon, voimakkuuden ja suunnan sekä rannan pituuden mukaan. Mitä voimakkaampi aallokon koko ja suunta on ja mitä pidempi ja suorempi ranta on, sitä voimakkaampi ja nopeampi pitkä rantavirtaus on. Virtaukset ovat vastuussa monista pelastustöistä rannikolla, sillä ne pyyhkäisevät uimareita ja surffaajia alas rannalta erilaisiin vaaratilanteisiin. Niillä on myös suuri vaikutus rantaviivaan.
Rantaviiva ei ole staattinen. Kun aallot lähestyvät rantaa ja ”tunnustelevat pohjaa”, vesi kasaantuu ja muodostuu aallonmurtajia (katso ”Aallot”). Ensisijaisesti nämä rantaviivaan nähden vinossa murtuvat aallot synnyttävät rannan suuntaisen ”pitkittäisvirtauksen”. Tärkeää on, että pitkittäisvirta ei ainoastaan liikuta vettä aallokossa
e, vaan se myös siirtää sedimenttiä rantaviivan suuntaisesti. Kuva 1 havainnollistaa, että rannikkovirtauksen suunta riippuu aaltojen lähestymiskulmasta. Esimerkiksi jos aallot lähestyvät rantaviivaa etelästä, pitkävesivirtaus liikkuu etelästä pohjoiseen.
Mutta pitkävesivirtaus ja siitä johtuva sedimentin kulkeutuminen on vain yksi niistä dynaamisista prosesseista, jotka muuttavat jatkuvasti rantaviivaa. Kun aallot iskevät toistuvasti rantaan, vesi siirtyy rannalle ja vetäytyy sitten takaisin jatkuvassa syklissä. Aallot eivät kuitenkaan ole kaikki, mikä rantaviivalla liikkuu. Itse asiassa myös rannan sedimentti on jatkuvasti liikkeessä. Rannalla kuluu paljon energiaa, kun aallot törmäävät rantaviivaan. Tämän energian ansiosta vesi voi kuljettaa sedimenttiä. Jyväset kohoavat, kun aallot siirtyvät rannalle, ja laskeutuvat jälleen, kun vesi vetäytyy. Niin kauan kuin aallot törmäävät rantaviivaan ”suoraan” (eli aallonharjanteet ovat yhdensuuntaisia rantaviivan kanssa), hiekanjyvät nostetaan ja laskeutuvat uudelleen samalle yleiselle alueelle. Tällöin hiekan todellista nettoliikettä ei tapahdu huuhtoutumisvyöhykkeellä. Aallot eivät kuitenkaan yleensä muodostu rantaviivan suuntaisesti, vaan ne lähestyvät rantaa yleensä vinosti. Näin ollen rantahiekka liikkuu nettomääräisesti rannalla ylös- tai alaspäin saapuvien aaltojen suunnasta riippuen. Tätä rantahiekan nettoliikettä kutsutaan rantaan ajautumiseksi.
Kuvassa 2 havainnollistetaan, miten rantaan ajautuminen toimii. Huomaa kaaviosta kulma, jossa aallot osuvat rantaan. Vesi liikkuu rannalle lähes samassa kulmassa. Muista, että hiekanjyvät kulkeutuvat, kun aallot siirtyvät rannalle. Hiekanjyviä kuljetetaan siis samaan suuntaan kuin aallot liikkuvat. Kun vesi kuitenkin vetäytyy, se vetäytyy painovoiman vuoksi suoraan takaisin kohtisuoraan rantaviivaa vastaan eikä vastakkaiseen suuntaan, josta se tuli. Koska rakeet laskeutuvat uudelleen veden vetäytyessä, rakeet laskeutuvat itse asiassa kauemmas rannalle tai pitkittäisvirtaa pitkin. Näin ollen hiekan kokonaisnettoliike suuntautuu alaspäin. Huomaa kaaviosta myös, että rannan tietyssä kohdassa rannikkoa alaspäin liikkunut sedimentti korvataan rannan yläpuolella olevalla sedimentillä niin kauan kuin sedimenttiä on saatavilla. Kuvassa 2 sedimentin nettoliike on etelään päin, koska aallot iskevät rantaan pohjoisesta. Jos aallot iskevät rantaan etelästä, hiekan nettoliike suuntautuu pohjoiseen. Rannan sedimentin nettoliike eli rannan ajautuminen voi muuttua edestakaisin aaltojen suunnan muuttuessa. Minkä tahansa rantaviivan varrella yksi aaltojen saapumissuunta on kuitenkin yleensä hallitseva, mikä johtaa sedimentin ensisijaiseen nettoliikkeeseen. Rantavirtauksen kuljettamaa sedimenttiä ja pitkien rantavirtausten kuljettamaa sedimenttiä kutsutaan yhdessä litoraalikuljetuksiksi.
Miksi pitkät rantavirtaukset ovat vaarallisia?
Pitkät rantavirtaukset voivat pyyhkäistä uimareita ja surffaajia repeämiin, laitureihin, laitureihin ja muihin vaarallisiin alueisiin. Monissa tapauksissa pitkän rannan virtaukset ovat niin voimakkaita, että uimarit eivät pysty pitämään jalkojaan pohjassa, mikä vaikeuttaa paluuta rantaan.
Kysy aina päivystävältä hengenpelastajalta ennen mereen menoa pitkän rannan virtauksen suuntaa ja voimakkuutta sekä mahdollisia vaaratilanteita, joihin saatat joutua.