Persian sodat, 500 eaa.?449 eaa., sarja konflikteja, jotka käytiin Kreikan valtioiden ja Persian valtakunnan välillä. Noin 484 eaa. syntyneen Herodotoksen kirjoitukset ovat suuri tietolähde sotien historiasta. Niiden alkaessa Dareios I:n Persian valtakuntaan kuului koko Länsi-Aasia sekä Egypti. Vähä-Aasian rannikolla oli muutamia kreikkalaisia kaupunkivaltioita, jotka kapinoivat (noin vuonna 500) Dareioksen hirmuhallintoa vastaan. Ateena ja Euboian Eretria (nyk. Vvoia) auttoivat Joonian kaupunkeja jonkin verran, mutta eivät riittävästi, ja persialaiset alistivat ne (494). Dareios päätti rangaista Ateenaa ja Eretriaa ja liittää Kreikan valtavaan valtakuntaansa. Vuonna 492 Mardoniuksen johtama persialainen retkikunta valloitti Traakian ja Makedonian, mutta sen laivasto rampautui myrskyssä.
Toinen retkikunta, jota johtivat Artaphernes ja Datis, tuhosi (490) Eretrian ja eteni sitten Ateenaa vastaan. Persialaiset leiriytyivät 32 kilometrin (20 mailin) päähän kaupungista, Marathonin rannikkotasangolle. Täällä he joutuivat hyökkäyksen kohteeksi ja kärsivät ratkaisevan tappion (syyskuussa), kun 10 000 miehen vahvuinen ateenalainen armeija sai apunaan 1 000 miestä Plataeasta. Ateenalaiset olivat vahvasti alakynnessä, mutta taistelivat Miltiadeksen johdolla, jonka strategia voitti taistelun. He olivat pyytäneet apua Spartalta ateenalaisen lähettilään Pheidippideksen välityksellä, joka kulki matkan (noin 241 km) Ateenasta Spartaan kahdessa päivässä. Spartalaisten joukot ehtivät kuitenkin Maratoniin vasta taistelua seuraavana päivänä.
Persialaiset eivät jatkaneet sotaa, mutta Dareios aloitti heti valmistelut kolmatta sotaretkeä varten, joka olisi niin voimakas, että Kreikan kukistaminen olisi varmaa. Hän kuoli (486) ennen kuin valmistelut saatiin päätökseen, mutta hänen poikansa ja seuraajansa Kserkses I jatkoi niitä. Johtajansa Themistokles taivutteli ateenalaiset vahvistamaan laivastoaan. Vuonna 480 Kserkses saapui Kreikkaan mukanaan valtava armeija ja laivasto sekä huomattava kannatus kreikkalaisten keskuudessa. Persialaisten maajoukkojen reitti kulki Thermopylain kapean solan kautta. Solaista puolusti spartalainen Leonidas; hänen pieni armeijansa piti persialaiset loitolla, mutta lopulta persialaiset saivat heidät ansaan; spartalainen joukko päätti mieluummin kuolla taistelussa solassa kuin paeta. Ateenalaiset luottivat laivastoonsa eivätkä juurikaan pyrkineet puolustamaan kaupunkiaan, jonka persialaiset valtasivat (480).
Pian tämän jälkeen persialainen laivasto murskattiin salmissa Salamisin saaren edustalla kreikkalaisten joukkojen toimesta. Kreikkalaisten voittoa edesauttoi Themistokleen strategia. Kserkses palasi Persiaan, mutta jätti Kreikkaan sotajoukon kenraalinsa Mardoniuksen johdolla. Tämän armeijan tappio vuonna 479 Plataeassa lähellä Thebaa (nykyinen Thvai) spartalaisen Pausaniaksen johtamalle kreikkalaiselle armeijalle (ateenalaisia komensi Aristides) ja kreikkalaisen merivoimien voitto Vähä-Aasian rannikolla sijaitsevassa Mykkalassa lopettivat Persian Eurooppaan suuntautuvien hyökkäysten vaaran. Persialaissotien jäljellä olevana aikana kreikkalaiset Egeanmeren saarilla ja Vähä-Aasiassa vahvistivat asemaansa ateenalaisten johdolla (ks. Delian liitto) tavoittelematta kuitenkaan valloitusta.