Paksusuolen laskevan osan papillaarinen adenokarsinooma koiralla: tapausselostus

TAPAUSKERTOMUS

Kahdeksanvuotias beagle otettiin vastaan UNESP:n ( Univ Estadual Paulista, Jaboticabal-SP, Brasilia) ”Governador Laudo Natel” -eläinsairaalaan, jossa sillä oli ollut pehmeitä ulosteita pennusta lähtien, hematokseesiaa neljän vuoden ajan, ja tenesmusta ja dyschetsiaa kuuden kuukauden ajan. Potilaalle oli jo tehty useita hoitoja antibiooteilla, mahalaukun suoja-aineilla, steroideilla ja terapeuttisella ruokavaliolla, mutta merkittävää kliinistä parannusta ei ollut tapahtunut.

Potilaalle tehtiin fyysinen tutkimus, vatsan tunnustelu, verenkuva, biokemiallinen profiili (kreatiniini-, veren ureatyppi-, alaniiniaminotransferaasi-, alkalinen fosfataasi-, kokonaisproteiini- ja albumiinianalyysi), ulostetutkimus, vatsaontelon ultraäänitutkimus sekä tavanomainen ja kontrastia vahvistava röntgenkuvaus maha-suolikanavasta. Merkittäviä muutoksia ei havaittu lukuun ottamatta vatsan ultraäänitutkimusta, jossa havaittiin suolen seinämän paksuuntumista (laskevan paksusuolen loppuosa – 8,1 mm), jossa suolen kerrokset säilyivät, mutta limakalvon kaikuvuus oli lisääntynyt (kuva 1-A), mikä viittaa koliittiin. Lisäksi samalla alueella oli paksusuolen osa, jossa suoliston kerrosten normaali kerrostuneisuus oli hävinnyt ja jossa oli hyperechoinen ja heterogeeninen kaikukuva (kuva 1-B), mikä viittasi neoplasiaan.

Kuva 1 Ultraäänikuva laskevasta paksusuolesta beaglelaiselta koiralta, jolla myöhemmin diagnosoitiin suolen sisäinen intraluminaalinen papillaarinen apillaarinen adenokarsinooma. (A): suolen seinämän paksuuntuminen (8,1 mm), säilynyt kerrostuneisuus ja limakalvon lisääntynyt kaikuisuus; (B): suolen kerrostuneisuuden häviäminen sekä hyperechoinen ja heterogeeninen kaikuisuus (nuoli), mikä viittaa neoplasiaan.

Tutkimuksellisen laparotomian kautta tehtiin viiltobiopsia, jonka aikana otettiin näytteitä jejunal- ja laskevan paksusuolen silmukoista ja havaittiin paksusuolen loppuosan seinämän paksuuntuminen (3 cm pitkä). Biopsiasta otetun materiaalin histopatologinen analyysi osoitti lievää suolen lymfoplasmosyyttistä suolitulehdusta ja paksusuolen papillaarista adenokarsinoomaa.

Enterektomiaa ja enteroanastomoosia suositeltiin kasvaimen resekoimiseksi ja vähintään kahden suoliliepeen imusolmukkeen poistamiseksi tarkkaa kliinistä vaiheistusta varten. Leikkauksen aikana saatiin noin 4 senttimetrin pituinen suolen palanen, jonka pinta oli musta ja papillomatoottinen (kuva 2). Lisäksi kahdesta suoliliepeen imusolmukkeesta otettiin kaksi halkaisijaltaan 0,8 senttimetrin kokoista fragmenttia leikkausbiopsiasta. Näytteet toimitettiin histopatologiseen analyysiin histogeneesin selvittämiseksi ja leikkausmarginaalien ja imusolmukkeiden osallistumisen määrittämiseksi paremmin. Mikroskooppinen analyysi paljasti pahanlaatuisen eksofyyttisen kasvaimen, joka ulottui suolen luumeniin ja jolle oli ominaista papillaariset solujärjestelyt, joissa oli kohtalaista pleomorfismia, suuria ja hypervärjäytyneitä tumia sekä eosinofiilistä ja vakuoloitunutta sytoplasmaa; välissä oli caliciform-soluja, ja se sopi yhteen intraluminaalisen suolensisäisen papillaarisen avanteen adenokarsinooman kanssa. Analyysissä havaittiin, että leikkausmarginaalit olivat heikentyneet, mutta imusolmukkeissa ei ollut etäpesäkkeitä.

Kuva 2 Valokuva laskevan paksusuolen limakalvomuutoksista koiralla, jolla oli diagnosoitu suolen sisäinen intraluminaalinen papillaarinen adenokarsinooma. Vaikka häpyluun osteotomia tehtiin, tekniikka ei mahdollistanut täydellistä resektiota.

Kirurgisen toimenpiteen lisäksi suositeltiin adjuvanttia solunsalpaajahoitoa, jossa käytettiin 300 mg/m2 karboplatiinia laskimonsisäisesti (21 päivän välein kuuden käyttökerran ajan) ja 12,5 mg/m2 syklofosfamidia suun kautta (48 tunnin välein) vuorotellen 0.3mg/kg piroksikaamia (48 tunnin välein, kuuden kuukauden ajan).

Seuraavissa kontrollikäynneissä ja solunsalpaajahoitojaksoilla potilas arvioitiin uudelleen, ja hänen yleiskuntonsa todettiin hyväksi; hänellä oli kuitenkin paljon herkkyyttä peräsuolen tunnustelun ja ulostamisen aikana. Niinpä määrättiin 25 mg/kg dipyronia ja 3 mg/Kg tramadolihydrokloridia (8 tunnin välein). Koska omistaja ei ilmoittanut kliinisestä paranemisesta, annettiin 10 mg/kg gabapentiinia 12 tunnin välein 30 päivän ajan, mutta kliinistä paranemista havaittiin vain vähän. Tämän vuoksi määrättiin 1 (yksi) kapseli ETNA® (Gross, Brasil) 24 tunnin välein 30 päivän ajan. Seitsemän päivän lääkityksen jälkeen omistaja ilmoitti kipuoireiden parantuneen merkittävästi, joten tramadolihydrokloridi ja dipyroni lopetettiin ja gabapentiinin annostusta vähitellen vähennettiin, kunnes se lopetettiin kokonaan. 30 päivän kuluttua potilas ei enää osoittanut kipua peräsuolen tunnustelun aikana, ja 60 päivän kuluttua ETNA®-valmisteen käyttö keskeytettiin.

Tänään potilas on hyvässä yleiskunnossa, hänen kliininen remissionsa on kestänyt 24 kuukautta, eikä hänellä ole ilmennyt mitään kasvaimiin liittyviä oireita. Eläin on arvioitu uudelleen 3 kuukauden välein yleisellä ja erityisellä fyysisellä tutkimuksella sekä kuva-analyysillä, kuten rintakehän röntgenkuvauksella ja vatsan ultraäänitutkimuksella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.