Pahanlaatuinen melanooma on ihon pahanlaatuinen kasvain, joka kehittyy melaniinia tuottavista pigmenttisoluista, joita kutsutaan melanosyyteiksi. Melanooman kehittyminen on monitekijäinen prosessi. Ulkoiset tekijät, geneettinen alttius tai molemmat voivat aiheuttaa vaurioita melanoomasolujen DNA:lle. Geneettiset mutaatiot voivat syntyä de novo tai siirtyä sukupolvelta toiselle. Tärkein ympäristön riskitekijä on UV-säteily, sekä luonnollinen että keinotekoinen. Muita riskitekijöitä ovat ihotyyppi, etninen alkuperä, melanosyyttisten nevojen määrä, auringonpolttamien määrä ja vakavuus, UV-altistuksen tiheys ja kesto, maantieteellinen sijainti sekä tietoisuuden taso pahanlaatuisesta melanoomasta (MM) ja sen riskitekijöistä.1
Melanooman osuus kaikista kasvaimista on vain 1-2 %, mutta se on tunnettu nopeasti kasvavasta esiintyvyydestään.2 Pohjois-Amerikan, Pohjois-Euroopan, Australian ja Uuden-Seelannin aurinkoisilla alueilla asuvilla valkoihoisilla henkilöillä näyttää olevan suurin riski sairastua melanoomaan.3 MM:n maailmanlaajuinen ilmaantuvuus vuosina 2004-2008 oli 20,8 henkilöä 100 000:ta ihmistä kohti.4 Keski-Euroopassa melanooma diagnosoitiin 10-12 henkilöllä 100 000:ta ihmistä kohti ja Australiassa 50-60 henkilöllä 100 000:ta ihmistä kohti. Vuonna 2011 elinikäinen riski sairastua melanoomaan oli 1 prosentti Keski-Euroopassa ja 4 prosenttia Australiassa.2 Melanooman esiintyvyys on alhaisempi väestöissä, joissa on tummempi ihotyyppi (esim. afrikkalaiset ja aasialaiset). Joissakin osissa maailmaa melanooman yleinen ilmaantuvuus ja/tai vakavuus on vähentynyt viime vuosikymmeninä, mikä on mahdollisesti seurausta yleisen tietoisuuden lisääntymisestä.5
Kutaaninen MM on aggressiivinen ihosyöpä, joka myöhään diagnosoituna johtaa kuolemaan. Eloonjäämismahdollisuudet kuitenkin paranevat dramaattisesti, kun melanooma havaitaan varhain. Tietojen kerääminen ja analysointi tietystä sairaudesta johtaa sairauden parempaan ymmärtämiseen ja kannustaa ennaltaehkäisystrategioiden kehittämiseen. Epidemiologinen tutkimus auttaa parantamaan potilaiden hoitoa mittaamalla tapahtuman esiintymistä ja tutkimalla tapahtuman esiintymisen ja siihen liittyvien tekijöiden välistä suhdetta; näin tehdessään epidemiologinen tutkimus mahdollistaa suoraan sairauden paremman ymmärtämisen ja edistää tehokkaita ennaltaehkäiseviä ja terapeuttisia lähestymistapoja.6
Vaikka melanooman riskitekijät on hyvin tiedossa, nykyiset epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että monissa osissa maailmaa, Keski-Eurooppa mukaan luettuna, tiedot UV-altistuksesta ja sen yhteydestä tähän tautiin ovat puutteellisia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia käyttäytymiseen liittyviä ja sosiodemografisia tekijöitä, jotka liittyvät MM:n kehittymiseen Tšekissä ja Saksassa.
Materiaalit ja menetelmät
Tämä sairaalapohjainen tapaus-verrokkitutkimus toteutettiin Tšekin tasavallan (iho- ja venerologian klinikka, kolmas lääketieteellinen tiedekunta, Kaarlen yliopisto, Praha) ja Saksan (iho- ja allergologian osasto, Ludwig Maximilian -yliopisto, München) suurimmilla ihotautien osastoilla. Tšekin ja Saksan tietoja ei arvioitu erikseen. Nämä kaksi maata valittiin edustavaksi otospopulaatioksi Keski-Euroopasta.
Tutkimuspopulaatio
Tutkimuspopulaatioon kuului 207 potilasta (103 miestä; 104 naista), jotka olivat iältään 31-94-vuotiaita ja joilla oli peräkkäin diagnosoitu MM (tapaukset). Tutkimuksesta jätettiin pois potilaat, joilla oli akraalinen linssimelanooma, koska yleisesti hyväksytyn teorian mukaan tämä sairaus ei liity UV-altistukseen. Melanooman diagnoosi perustui histopatologiseen tutkimukseen. Tutkimusjoukkoon kuului myös 235 satunnaisesti valittua kontrollihenkilöä (110 miestä; 125 naista) samoista kahdesta tutkimuskeskuksesta, jotka olivat joutuneet sairaalahoitoon muiden dermatologisten diagnoosien vuoksi ja joilla ei ollut aiemmin todettu mitään ihosyöpää. Potilaista, joita pyydettiin osallistumaan tutkimukseen, osallistumisprosentti oli 83 % tapauksista ja 62 % kontrolleista.
arviointi
Vaihtelevia sosiodemografisia tekijöitä ja UV-altistukseen liittyviä tekijöitä arvioitiin antamalla strukturoitu kyselylomake, jonka kaikki 442 potilasta täyttivät.
Muuttujia koskevat neljä tilastollista mallia rakennettiin. Perusmalli, joka oli osa kaikkia myöhempiä malleja, sisälsi iän, sukupuolen, koulutuksen ja aiemmat ihokasvaimet. Biologiseen malliin sisältyviä muuttujia olivat silmien väri (vaalea vs. tumma) ja Fitzpatrickin ihotyyppi (I-V). Elämäntapamalliin sisältyviä muuttujia olivat aurinkovoiteen käyttö (ei koskaan ja harvoin; usein; aina; aina ja toistuvasti), auringolle altistuminen työnteon aikana (kyllä/ei) ja meriloma (ei koskaan, harvoin, säännöllisesti, useammin kuin kerran vuodessa). Altistumismallin muuttuja oli auringonpolttamien määrä lapsuudessa ja nuoruudessa (ei yhtään, 1-5 kertaa, 6-10 kertaa, ≥11 kertaa).
Sosiodemografiset ominaisuudet (sukupuoli, ikä, koulutus) ja aiempi ihokasvainten esiintyvyys otettiin mukaan jokaiseen malliin. Vaikka sukupuoleen ja ikään ei liittynyt tilastollisesti merkitseviä eroja melanooman ilmaantuvuudessa, nämä muuttujat säilytettiin malleissa, jotta muiden muuttujien vaikutus voitaisiin kontrolloida sukupuolen ja iän mukaan.
Muut muuttujat lisättiin malliin yksi kerrallaan, ja todennäköisyyssuhde testattiin vaiheittain. Vain ne muuttujat, jotka paransivat mallin sopivuutta, säilytettiin lopullisessa mallissa. Myös muuttujien vaikutus riippuviin muuttujiin testattiin; muuttujat, joilla ei ollut merkittävää vaikutusta riippuviin muuttujiin, jätettiin pois mallista.
Statistinen analyysi
Riskitekijöiden ja MM:n välistä yhteyttä arvioitiin käyttämällä monimuuttujaista logistista regressiota. Tuloksiin sisällytettiin yhteensä 4 mallia, jotka esitettiin kertoimina (odds ratios, OR) ja 95 %:n luottamusväleinä (CI). Merkitsevyystasoksi valittiin α=.05. Kaikissa analyyseissä käytettiin Stata 11 -tilasto-ohjelmaa.
Tulokset
Taulukossa 1 esitetään 442 tutkittua potilasta koskevat kuvaavat tiedot. Logistisen regression tulokset kaikissa tutkituissa malleissa on esitetty taulukossa 2.
