Kanonisen oikeuden säännöstön kaanonissa 919 sanotaan: ”Sen, jonka on määrä ottaa vastaan kaikkein pyhin eukaristia, on pidättäydyttävä kaikesta ruoasta ja juomasta, vettä ja lääkkeitä lukuun ottamatta, vähintään tunnin ajan ennen pyhää ehtoolliselle menoa”. Itse asiassa tämä määräys kuvastaa vain kirkkomme ikivanhaa perinnettä, jonka juuret ovat jopa juutalaisuudessa. Apostolien teoista (13:2) löydämme todisteita liturgiaan liittyvästä paastosta. Normatiivisempi käytäntö paastota ennen pyhän ehtoollisen vastaanottamista esiintyy kaikkialla kirkossa sen jälkeen, kun kristinusko laillistettiin vuonna 313 jKr. Pyhä Augustinus todisti tämän käytännön omissa kirjoituksissaan.
Todennäköisesti paaston erityisvaatimukset ovat muuttuneet ajan myötä. Ennen vuotta 1964 eukaristinen paasto alkoi keskiyöllä. Marraskuun 21. päivänä 1964 paavi Paavali VI lyhensi paaston tunnin mittaiseksi.
Tässä säännössä on kaksi poikkeusta: Ensinnäkin, jos pappi viettää samana päivänä useamman kuin yhden messun, kuten usein tapahtuu sunnuntaina, hän on velvollinen noudattamaan vain tunnin mittaista paastoa ennen ensimmäistä messua. Pappi voi syödä ja juoda jotain voimiensa säilyttämiseksi messujen välissä, vaikka täyttä tunnin paastoa ei tulekaan ennen seuraavaa pyhän ehtoollisen vastaanottamista.
Toiseksi iäkkäät (vähintään 60-vuotiaat) tai sairaat sekä heidän hoitajansa voivat vastaanottaa ehtoollisen, vaikka täyttä tunnin paastoa ei olisi noudatettu. Esimerkiksi sairaalassa olevat ihmiset eivät hallitse omaa aikatauluaan ja saattavat olla syömässä tai juuri lopettaneet syömisen, kun pappi tai eukaristianpalvelija käy heidän luonaan. Siksi paastoaikaa ennen pyhän ehtoollisen vastaanottamista lyhennetään ”noin varttitunnin pituiseksi” niiden osalta, jotka ovat sairaita kotona tai hoitolaitoksessa, niiden vanhusten osalta, jotka ovat sidottuja kotiin tai hoitokotiin, ja niiden osalta, jotka hoitavat näitä ihmisiä ja jotka eivät voi sopivasti noudattaa paastoa (Immensae Caritatis, 1973).
Muistutuksena mainittakoon, että paaston aikana meitä kehotetaan pidättäytymään lihasta perjantaisin muistutuksena siitä, että Herramme uhrasi ruumiinsa lihallisena uhrina syntiemme tähden. Pidättäydymme lihasta ja paastoamme myös tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina. Tällöin paastoon kuuluu vain yksi täysi ateria päivässä, joka riittää voimien ylläpitämiseen. Kaksi muuta lihatonta ateriaa on sallittu, mutta niiden on oltava kevyitä ja pentitentiaalisia. Jokainen 14-vuotias ja sitä vanhempi on sidottu pidättäytymisen lakiin, ja jokainen 18-vuotias, joka ei ole vielä 60-vuotias, on sidottu paaston lakiin. Tietenkin on pidettävä mielessä oma fyysinen kunto. Nämä fyysiset uhrit auttavat meitä kaikkia olemaan hengellisesti tietoisia siitä, että Herramme kärsi ja kuoli syntiemme tähden.
Lisäksi meidän on muistettava, että vuoden jokainen perjantai paastonajan ulkopuolella on edelleen katumuspäivä. Vaikka kukin voi korvata perinteisen lihasta pidättäytymisen jollain muulla itsensä kieltämisen tai henkilökohtaisen katumuksen käytännöllä, jokaisen tulisi pyrkiä tekemään jonkinlainen katumus syntien sovittamiseksi. (Vrt. Kanonisen oikeuden säännöstö, nro 1251).
Tärkein tähän kysymykseen liittyvä seikka koskee sitä, miksi meidän pitäisi paastota. Pyhä Paavali muistuttaa meitä: ”Jatkuvasti me kannamme ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös meidän ruumiissamme ilmenisi Jeesuksen elämä” (2 Kor 4:10). Myös meitä kehotetaan kääntämään koko elämämme ruumis ja sielu Herralle. Tähän kääntymisprosessiin kuuluu katumuksen tekeminen, mukaan lukien ruumiillinen mortifikaatio, kuten paastoaminen syntiemme ja heikkouksiemme tähden, mikä puolestaan vahvistaa ja parantaa meitä. Paavi Paavali VI kehotti uskovia apostolisessa konstituutiossaan Paenitmini (1966): ”Kuolehduttamisella pyritään vapauttamaan ihminen, joka on usein omien aistiensa kahlitsema omahyväisyyden vuoksi. Ruumiillisen paaston kautta ihminen saa voimia takaisin, ja kohtuuttomuuden luontomme arvokkuuteen aiheuttama haava paranee terveellisen pidättäytymisen lääkkeellä.”
Pyhää ehtoollisleipää edeltävä paasto synnyttää lisäksi fyysistä nälkää ja janoa Herraa kohtaan, mikä puolestaan lisää sitä hengellistä nälkää ja janoa, joka meillä pitäisi olla. Vanhassa testamentissa paasto valmisti yksilöitä ottamaan vastaan Jumalan toiminnan ja asettumaan hänen läsnäoloonsa. Esimerkiksi Mooses (2. Moos. 34:28) paastosi 40 päivää Siinain vuoren huipulla, kun hän sai kymmenen käskyä, ja Elia (1. Kun. 19:8) paastosi 40 päivää, kun hän käveli Horebin vuorelle kohdatakseen Jumalan. Samoin Jeesus itse paastosi 40 päivää valmistautuessaan aloittamaan julkisen palvelutyönsä (Mt 4:1 ja sitä seuraavat) ja kannusti paastoamaan (Mt 6:16-18). Samoin tämä ruumiillinen työ vahvistaa hengellistä asennetta, jota tarvitsemme ottaaksemme Kristuksen vastaan pyhässä sakramentissa. Tavallaan paastoamme, jotta emme ”pilaisi ruokahaluamme” vaan kasvattaisimme sitä pääsiäisaterian jakamista varten. Jeesus sanoi autuaaksijulistuksissa: ”Autuaita ovat ne, jotka nälkää ja janoavat pyhyyttä; he saavat tarpeekseen” (Mt 5:6). Kaiken kaikkiaan paastoaminen on nöyryyden, toivon ja rakkauden harjoitus, joka on olennainen hyve valmistautuessamme vastaanottamaan pyhän eukaristian.
Paavi Johannes Paavali II valitteli Dominicae Cenae -teoksessa (1980) sitä ongelmaa, että joillakin ihmisillä ei ole asianmukaista valmiutta vastaanottaa pyhää ehtoolliselle, jopa niin, että he ovat vakavassa kuolemansynnissä. Hän sanoi: ”Itse asiassa useimmiten ei löydy niinkään kelvottomuuden tunnetta kuin tietynlaista sisäisen halukkuuden puutetta, jos saa käyttää tätä ilmaisua, eukaristisen nälän ja janon puutetta, joka on myös merkki riittämättömästä herkkyydestä suurta rakkauden sakramenttia kohtaan ja puutteellisesta ymmärryksestä sen luonnetta kohtaan.” Meidän on pyrittävä hyvässä uskossa valmistautumaan asianmukaisesti Herran vastaanottamiseen.
Näin ollen eukaristinen paasto auttaa meitä valmistautumaan pyhän ehtoollisen vastaanottamiseen kokonaan ruumiillisesti ja sielullisesti. Tämä fyysinen siveyskuolema sekä nuo paastonajan erityissäännökset vahvistavat hengellistä keskittymistämme Herraan, jotta voimme nöyrästi kohdata jumalallisen Vapahtajan, joka tarjoaa itsensä meille.