Arvioida, milloin ja millaista lisähoitoa läheinen tai asiakas saattaa tarvita, voi olla vaikeaa. Itsenäisyyttä on vaikea arvioida, eikä rappeutuminen ole aina ilmeistä.
Kuusi päivittäistä toimintoa (ADL) ja kahdeksan instrumentaalista päivittäistä toimintoa (IADL) voivat olla avuksi arvioitaessa, voivatko tai pitäisikö ikääntyneet jatkaa omatoimista elämää vai tarvitaanko apua. Joissakin tapauksissa vakuutusyhtiöt, mukaan lukien Medicaid, saattavat myös haluta tehdä ADL- tai IADL-arvioinnin tarpeiden tarkistamiseksi, ennen kuin ne suostuvat maksamaan lisähoitoa tai hoitolaitoksen.
Activities of daily living (ADLs) history
ADL:t kehitti 1950-luvulla kansainvälisesti tunnettu geriatri Sidney Katz auttaakseen terveydenhuollon palveluntarjoajia mittaamaan fyysisen toimintakyvyn muutoksia potilailla, joita hoidetaan invalidisoivien sairauksien, kuten lonkkamurtuman tai aivohalvauksen jälkeen. Katz ja hänen monialainen tiiminsä halusivat palauttaa potilaille mahdollisimman suuren itsenäisyyden, mutta sitä varten heidän oli ensin selvitettävä, miltä ”itsenäisyys” näytti.
He kehittivät työkalun, jolla arvioitiin asioita, joita ihmiset tekevät päivittäin huolehtiakseen fyysisesti itsestään, kuten itsensä hoitamista tai kylpyhuoneen käyttöä – henkilökohtaisia tehtäviä, jotka ovat olennaisia, jotta he pystyvät huolehtimaan itsestään itsenäisesti.
Kymmeniä vuosia myöhemmin Katz Index of Independence in Activities of Daily Living (Katzin itsenäisyysindeksi päivittäisissä elintoiminnoissa) on edelleen yksi yleisimmistä välineistä, joita käytetään jonkun henkilön itsenäisyyden arvioimiseen. Senioreilta kysytään, pystyvätkö he suoriutumaan kuudesta eri tehtävästä, ja yksi piste annetaan jokaisesta toiminnosta, jonka he pystyvät tekemään ilman valvontaa, ohjausta tai apua.
Kuuden ADL:n määrittely
-
Kylpeminen: Kylpee täysin itse tai tarvitsee apua vain yksittäisen ruumiinosan puhdistamisessa (esim. selkä, sukupuolielimet tai loukkaantunut/vammautunut raajakohta).
-
Pukeutuminen: Noutaa vaatteet lipastosta tai kaapista ja pukee ne ja päällysvaatteet (esim. villapaidat tai takit) päälleen käyttäen asianmukaisia kiinnikkeitä. Apua voidaan käyttää kenkien solmimisessa.
-
Pyyhkiminen: Käy kylpyhuoneessa ilman apua, mukaan lukien WC:hen nouseminen ja sieltä poistuminen, vaatteiden riisuminen ja pukeminen sekä sukupuolielinten puhdistaminen.
-
Siirtäminen: Nousee tuoliin tai sängystä ja nousee sieltä ilman apua, ehkä mekaanista siirtoapuvälinettä lukuun ottamatta.
-
Kontinenssi: Hallitsee virtsaamisen ja ulostamisen täysin.
-
Ruokailu: Siirtää ruokaa lautaselta suuhun ilman apua, vaikka toinen henkilö saattaa valmistaa ruoan.
Asiakkaiden ADL-toimintojen arviointi
Kuinka ikääntyneet vastaavat arviointiin, voi valaista sitä, kuinka paljon (jos lainkaan) lisähoitoa saatetaan tarvita. Jos seniori pystyy tekemään kaikki kuusi toimintoa ilman apua tai kehotusta, hänen katsotaan olevan ”täysin toimintakykyinen” ja kykenevän huolehtimaan itsestään itsenäisesti. Neljä pistettä kuudesta tarkoittaa, että heillä on ”kohtalainen toimintakyvyn heikkeneminen” ja he saattavat tarvita lisähoitoa, kun taas kaksi pistettä kuudesta tai vähemmän tarkoittaa, että heillä on ”vakava toimintakyvyn heikkeneminen” ja heidän on siksi turvauduttava muiden ihmisten hoitoon.
Monille senioreille näiden toimintojen suorittaminen etenee yleisesti. Ikääntyessään vaikeammat tehtävät, kuten kylvetys, muuttuvat yhä haastavammiksi tehdä yksin, kun taas ruokailu saattaa olla yksi viimeisistä ADL-toiminnoista, joissa he tarvitsevat fyysistä apua.
Instrumentaaliset päivittäiset elintoiminnot (IADL-toiminnot) historia
Vaikka ADL-toiminnot auttoivatkin paljastamaan itsenäisyyteen vaikuttavia fyysisen toimintarajoitteisuuden osa-alueita, itsestä huolehtimiseen kuuluu tietenkin muutakin kuin hygienia- ja hygieniahuolto. IADL:t kehitettiin 1960-luvun lopulla mittaamaan laajempaa valikoimaa toimintoja, joita tarvitaan itsenäisyyteen, ja havaitsemaan vammoja, jotka eivät ehkä näy pelkällä ADL-asteikolla – tehtäviä, kuten raha-asioiden hoitaminen ja ruokaostosten tekeminen, jotka ovat monimutkaisempia kuin ADL:t, mutta silti välttämättömiä, jotta voi elää itsenäisesti yhteisössä.
IADL:itä mitataan usein Lawtonin instrumentaalisella päivittäisten elintoimintojen asteikolla, joka on lyhyt arviointi, jonka suorittamiseen kuluu 10-15 minuuttia. Asteikolla mitataan, missä määrin henkilöt pystyvät suorittamaan kahdeksan tehtävää.
Kahdeksan IADL:n määrittely
-
Puhelimen käyttö: Vastaa puhelimeen, valitsee tunnettuja numeroita ja käyttää puhelinta oma-aloitteisesti.
-
Ostaminen: Hoitaa kaikki ostokset ilman apua.
-
Ruoanvalmistus: Suunnittelee, valmistaa ja tarjoilee kaikki aterioihin ja välipaloihin tarvittavat ruoat.
-
Taloudenhoito: Tekee kevyitä tai raskaita kodinhoitotehtäviä (esim. tiskaaminen, sängyn petaaminen) avustettuna tai ilman apua.
-
Pyykinpesu: Suorittaa osan tai kaikki henkilökohtaiset pyykit.
-
Kuljetustapa: Hoitaa henkilökohtaiset matkat itsenäisesti ja/tai käyttää julkisia liikennevälineitä avustettuna tai ilman apua.
-
Vastaa omista lääkkeistään: Ottaa oikean määrän lääkkeitä oikeaan aikaan ilman valvontaa tai kehotusta.
-
Talouden hallinta: Hoitaa kaikki tai osan raha-asioista ilman tai vain vähän apua, mukaan lukien laskujen maksaminen, tulojen seuraaminen ja päivittäiset ostokset.
IADL-toimintojen arviointi
Kunkin toiminnon kohdalla on annettu useita taitotasoja, ja henkilöitä pyydetään valitsemaan se, joka vastaa parhaiten sitä, mihin he pystyvät. Kuten Katzin ADL-indeksissä, Lawtonin IADL-asteikossa kullekin vastaukselle annetaan pistearvo (0 tai 1), ja kaikki pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä, joka vaihtelee 0:sta (heikko toimintakyky) 8:aan (korkea toimintakyky). Se, mihin osa-alueeseen henkilö sijoittuu, voi auttaa perheitä päättelemään, kuinka paljon (jos lainkaan) lisäapua saatetaan tarvita.
Huomioita ADL:ien ja IADL:ien arvioinnissa
Vaikka ADL:ien ja IADL:ien arvioinnissa voidaan käyttää hyödyllisiä apuvälineitä itsenäisyyden arviointiin, ne eivät ole täydellisiä. Se, mitä henkilön on pystyttävä tekemään voidakseen elää tai toimia itsenäisesti, voi vaihdella henkilöstä toiseen, ja henkilön fyysiset ja kognitiiviset kyvyt voivat vaihdella päivästä toiseen tai heikentyä asteittain ajan myötä. Tämän vuoksi ADL- ja IADL-taitoja olisi tarkasteltava säännöllisin väliajoin toimintakyvyn muutosten havaitsemiseksi ja sen tarkistamiseksi, että asumis- ja hoitojärjestelyt ovat edelleen tarkoituksenmukaisia.
Niin ikään, koska ADL- ja IADL-arvioinnit ovat riippuvaisia henkilökohtaisista vastauksista – eikä esimerkiksi puolueettomasta tarkkailijasta – kyselylomakkeisiin vastanneet henkilöt saattavat muistaa väärin tai heillä voi olla voimakkaita tunteita lopputuloksesta, mikä saattaa vääristää tuloksia. Jokaisessa arvioinnissa olisi huolehdittava siitä, että vastaukset ovat mahdollisimman tarkkoja. Lopuksi on myös tärkeää huomata, että ADL:t ja IADL:t on suunniteltu yksin tai jonkin verran avustettuna eläville henkilöille, mutta niitä ei ole tarkoitettu niille, jotka jo asuvat pitkäaikaishoitolaitoksissa, joissa he tarvitsevat runsaasti apua.