Jo niin kauan kuin hevosurheilua on ollut olemassa, on aina ollut vahva ajatus siitä, että naarashevoset ovat huonompia kuin uroshevoset. Valtaosa kilpailuista on jaettu sukupuolen mukaan, ja ne koostuvat joko kokonaan tammoista ja tammahevosista tai urospuolisista hevosista.
Tästä säännöstä on toki ollut poikkeuksia. Winning Colors varasti Kentucky Derbyn, hevosurheilun suurimman palkinnon, Forty Ninerin edestä vuonna 1988. Genuine Risk voitti myös ruusukkeet vuonna 1980, samoin kuin Regret vuonna 1915.
On myös Miesque, joka valloitti Breeder’s Cup Mile -kilpailun urosten yli ei kerran vaan kahdesti 1980-luvulla, ja Safely Kept, joka voitti Dayjurin pään erolla Breeder’s Cup Sprintissä vuonna 1990 (tosin voidaan väittää, että Dayjurin temppuilu loppusuoralla maksoi sille kisan).
Tästä arvostetusta listasta huolimatta tammojen voitot uroksista ovat olleet harvinaisia. Viime vuosina tammat ja tammahevoset näyttävät kuitenkin tekevän merkittävää jälkeä maailman suurimmissa kilpailuissa.
Kysymykseksi nousee, ovatko tammahevoset olleet koko ajan yhtä tasavertaisia kuin urospuoliset hevoset ja ovatko niiden omistajat ja valmentajat olleet liian arkajalkaisia ajamaan niitä suurimmissa kilpailuissa, vai ovatko tammat ja tammahevoset jostain syystä vasta nyt alkaneet viedä asioita seuraavalle tasolle.
Vuoden 2007 jälkeen Pohjois-Amerikassa on nähty muun muassa Breeder’s Cup Classic, Preakness Stakes, Belmont Stakes, Breeder’s Cup Mile, Woodward Stakes, Queen’s Plate ja Haskell Invitational (muun muassa) tammahevosten voittaneen, ja lisäksi tamma on sijoittunut toiseksi Kentucky Derbyssä, ja nuo kaikki ovat Grade One -kilpailuja. Vuodesta 2002 lähtien vuoden hevoseksi on kruunattu kolme naaraspuolista hevosta, mukaan lukien kahtena viime vuotena.
Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen Zenyatta, supertamma, joka hävisi koko 20-kilpailuisen uransa aikana vain kerran, ja silloinkin vain niukasti. Siitä tuli ensimmäinen tamma tai tamma, joka voitti Breeder’s Cup Classicin, kun se dominoi vuonna 2009 voitettuaan kaikki tielleen heitetyt tammat.
Se voitti yli 7 miljoonaa dollaria palkintorahoja, mikä tekee siitä Pohjois-Amerikan historian menestyneimmän kilpahevosen tuloilla mitattuna. Se sai viime vuonna vuoden hevosen palkinnon voitettuaan lähes toisena peräkkäisenä vuonna Breeder’s Cup Classicin.
Listalla on myös Rachel Alexandra, joka voitti Pohjois-Amerikan Triple Crownin keskimmäisen jalokiven, Preakness Stakesin, vuonna 2009. Se ei kuitenkaan ainoastaan voittanut uroksia Preaknessissa, vaan näytti niille jälleen, kuka on pomo Haskell Invitationalissa ja Woodward Stakesissa.
Rachel Alexandra nimettiin vuoden hevoseksi vuonna 2009 Zenyattan kanssa käydyssä taistelussa, vaikka nämä kaksi eivät koskaan kohdanneet toisiaan radalla kilpaurheilufanien pettymykseksi ympäri maailmaa.
On sääli mainita vasta nyt irlantilaisrotuinen Goldikova, joka todennäköisesti tunnettaisiin laajalti viime vuosien parhaana kilpatyttönä, ellei edellä mainittuja kahta olisi. Goldikova on tällä hetkellä voittoputkessa, jossa se on voittanut ennennäkemättömät kolme kertaa peräkkäin Breeder’s Cup Mile -kilpailun.
Ei tämä ole pelkästään hämmästyttävä tilasto sinänsä, vaan maailmassa, jossa kilpahevoset yleensä lopetetaan kolmen tai neljän vuoden iässä, tämä tamma pyrkii voittamaan kilpailun marraskuussa neljännen kerran.
Kotimantereellaan Euroopassa Goldikova on toistuvasti voittanut molempien sukupuolten hevosia arvostetuimmissa mailikilpailuissa, ja tänään se saavutti hämmästyttävän 14. Group- tai Grade One -kilpailunsa Prix Rothschildissa Deauvillessa Ranskassa.
Muutamia muita tammoja, jotka ovat tehneet historiaa viime vuosina, ovat muun muassa Rags to Riches, joka voitti Curlinin vuonna 2007 Belmont Stakesissa, ja siitä tuli siten ensimmäinen tamma sadan vuoden aikana. Ontariossa kasvatettu Inglorious voitti tänä vuonna Kanadan tärkeimmän osakilpailun Queen’s Playn. On myös voittamaton australialainen sprintteri Black Caviar, joka on ollut urallaan aivan täydellinen, ja hänet on arvioitu yhdeksi maailman parhaista hevosista.
Jotkut tammat eivät ole vielä kohdanneet uroksia, mutta ovat silti tehneet vuodesta jännittävän kilpaurheilun harrastajille. Valmentaja Larry Jones julisti Havre de Gracen mahdolliseksi ehdokkaaksi vuoden hevoseksi sen jälkeen, kun se oli dominoinut useimpia kilpailujaan tällä kaudella. Niissä kilpailuissa, jotka se on hävinnyt, se on jäänyt vain niukasti Blind Luckin jalkoihin, ja näistä kahdesta on muodostunut erittäin viihdyttävä kilpailu.
Vaikka olen tehnyt parhaani, tämä lista ei todennäköisesti ole läheskään täydellinen. Loppujen lopuksi näyttää kuitenkin siltä, että tammat ja tammat alkavat näyttää, että ne ovat todellakin lähes ellei jopa tasavertaisia urospuolisten kilpahevosten kanssa. Yhä useammat hevoset osallistuvat suurimpiin kilpailuihin uroksia vastaan, ja yhä useammat hevoset jättävät jälkensä.
Ilmeisesti ajatus siitä, että tammat ja tammahevoset ovat huonompia, lopetetaan pian, lopullisesti.