Osteoporosis laboratory findings

Osteoporosis Microchapters

Home

Patient Information

Overview

Historical Perspective

Classification

Pathophysiology

Causes

Differentiating Osteoporoosi ja other Diseases

Epidemiology and Demographics

Risk Factors

Screening

Natural History, Complications and Prognosis

Diagnosis

History and Symptoms

Physical Examination

Laboratory Findings

Electrocardiogram

X-ray

CT

MRI

Echocardiography or Ultrasound

Other Imaging Findings

Other Diagnostic Studies

Treatment

Medical Therapy

Life Style Modification
Pharmacotherapy

Surgery

Primary Prevention

Secondary Prevention

Cost-Effectiveness of Therapy

Future or Investigational Therapies

Case Studies

Case #1

Osteoporosis laboratory findings On the Web

Most recent articles

Most cited articles

Review articles

CME Programs

Powerpoint diat

Kuvat

American Roentgen Ray Society Kuvia osteoporoosin laboratoriolöydöksistä

Kaikki kuvat X-rays Echo & Ultraääni CT Kuvat MRI

Ongoing Trials at Clinical Trials.gov

US National Guidelines Clearinghouse

NICE Guidance

FDA osteoporoosin laboratoriolöydöksistä

CDC osteoporoosin laboratoriolöydöksistä

Osteoporoosi laboratoriolöydökset uutisissa

Blogit osteoporoosin laboratoriolöydöksistä

Ohjeita sairaaloihin In-Chief: C. Michael Gibson, M.S., M.D. ; Associate Editor(s)-in-Chief: Eiman Ghaffarpasand, M.D.

Yleiskatsaus

Laboratoriokokeiden merkitys osteoporoosin diagnosoinnissa on rajallinen; niitä voidaan kuitenkin käyttää erottamaan toisistaan taudin primaariset ja sekundaariset syyt. Osteoporoosin diagnosoinnissa käytettäviin laboratoriokokeisiin kuuluu joitakin perustutkimuksia, kuten täydellinen verenkuva (CBC), seerumin kalsium, fosfaatti, emäksinen fosfataasi ja 25-(OH)-vitamiini D. Sekundaarisen osteoporoosin diagnosoimiseksi on olemassa testejä, joihin kuuluvat muun muassa 24 tunnin seerumin kalsium, seerumin proteiinielektroforeesi ja seerumin kilpirauhashormonit.

Laboratoriolöydökset

Laboratoriokokeiden merkitys osteoporoosin diagnosoinnissa on rajallinen; niitä voidaan kuitenkin käyttää erottamaan toisistaan taudin primaariset ja sekundaariset syyt.

Elektrolyytti- ja biomarkkeritutkimukset

Lyhenteet:

HGB: Hemoglobiini

WBC: Valkosolut

RBC: Punasolu

IgM: Immunoglobuliini M-tyyppi

.

.

.

Tauti Elektrolyytti- ja biomerkkiainetutkimukset
Täydellinen verenkuva (CBC) Serumin kalsiumpitoisuus 24-tunnin seerumin kalsium Serumin fosfaattipitoisuus Serumin alkalinen fosfataasi Serumin 25-(OH)-D-vitamiinipitoisuus Serumin magnesiumpitoisuus Serumin kreatiniinipitoisuus Serumin rauta- ja ferritiinipitoisuus Maksan toimintakokeet Kilpirauhasen toimintakokeet Serumin lisäkilpirauhashormoni (PTH) taso Serumin testosteroni/gonadotropiinitaso Virtsan vapaan kortisolin taso Yön yli tehty deksametasonisuppressiotesti Seerumin proteiinielektroforeesi/virtsan proteiinielektroforeesi Anti-gliadiini
Anti-endomysiaaliset vasta-aineet
Serumin tryptaasi
Urin N-metyylihistamiini
Postmenopausaalinen osteoporoosi
D-vitamiinin puutos
Sirppisoluanemia ↓HGB
Multiple myelooma ↓HGB IgM
Leukemia/lymfooma WBC
Alkoholismi ↓HGB
Aplasia ↓RBC, ↓WBC, ↓PLT
Hypofosfateeminen riisitauti ↓↓ ↓↓
Krooninen munuaissairaus ↓HGB ↓↓ Virtsan valkuainen
Luustoa vaurioittavat sairaudet (mm.g., luukasvaimet)
Maksasairaudet
Hemokromatoosi HCT
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Typpoparatyyroidismi ↓↓
Hyperparatyreoosi
Hypogonadismi ↓HGB ↓↓
Hyperkortisolismi (Cushingin oireyhtymä) ->-
Keliakia ↓HGB > ↓> ↓> . ↓ Plasman valkuainen positiivinen
Mastosytoosi WBC Positiivinen

Luun vaihtuvuuden merkkiaineet

Kun luun mineraalitiheysmittaukset (BMD-mittaukset) eivät anna selkeää vastausta, luunvaihtumismarkkereita voidaan käyttää valikoiduissa tapauksissa murtumariskin arviointiin. BMD-mittausten ja luunvaihtomarkkereiden yhdistetty käyttö todennäköisesti parantaa arviointia. Luunvaihtomarkkereita ei käytetä rutiininomaisesti osteoporoosin diagnosoinnissa. Luumarkkereita on kahta eri tyyppiä:

  • Luunmuodostuksen merkkiaineet
  • Luun resorption merkkiaineet

.

Ryhmä Testi Tulos Tulos
Luunmuodostuksen merkkiaineet Serumin osteokalsiini nouseva
  • Postmenopausaalinen osteoporoosi
Serumin luustospesifinen emäksinen fosfataasi 30 prosentin vähennys
  • Hoidon teho
  • Luun mineraalipitoisuuden lisääntyminen. (BMD)
  • Vähentää murtumariskiä
Serumin tyypin 1 prokollageeni 30 prosentin vähennys
  • Hoito teho
  • Luun mineraalitiheyden (BMD) lisääminen
  • Murtumariskin vähentäminen
Luun resorptiomarkkerit Urinainen hydroksiproliini koholla
  • Postmenopausaalinen osteoporoosi
Urinary total pyridinoline (PYD) Kohonnut
  • Postmenopausaalinen osteoporoosi
  • Korkeampi lonkkamurtumariski
Urinary free deoxypyridinoline (DPD) Suurentunut
  • Korkeampi luun resorptio postmenopausaalisilla naisilla
  • Lannerangan osteoporoosi
Tartrate-resistentti happofosfataasi 5b nouseva
  • Lonkan vaikeampi osteoporoosi
Luun sialoproteiini (BSP) vähentynyt. antiresorptiolääkityksen jälkeen
  • Luun massahäviön väheneminen
  • Lannerangan nikamien BMD:n paraneminen
Kollageenin tyyppi 1:n ristikkäis-linkitetty N-telopeptidi (NTX) Vähentää puoleen
  • Lisää BMD:tä
  • Vähentää murtumariskiä
Serumin kollageeni tyyppi 1:n ristisilloitettu C-telopeptidi (CTX) 30 prosentin vähennys
  • Hoidon teho
  • Luun mineraalitiheyden (BMD) lisääntyminen
  • Murtumariskin väheneminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.