Osmolariteetin, osmolaliteetin ja tonisiteetin ero

Osmolariteetti

Osmolariteetti on liuenneen aineen konsentraation mitta liuottimen tilavuusyksikköä kohti.

Ei ole sama kuin tonisiteetti! Osmolariteetti ottaa huomioon KAIKKI liuenneiden aineiden pitoisuudet, ei vain ne, jotka eivät pääse läpäisemään puoliläpäisevää kalvoa.

Osmolaliteetti

Osmolaliteetti on liuenneen aineen konsentraation mitta liuottimen massayksikköä kohti.

Osmolaliteettia ei käytännössä koskaan mitata, koska vesi muuttaa tilavuuttaan lämpötilan mukaan (mutta massa pysyy samana, joten se on kätevämpi ja johdonmukaisempi)

Osmolaliteetti on sama ICF:ssä ja ECF:ssä.

Sekä sisällä että ulkona osmolaliteetti on 285-290 mOsm/Kg.

Seuraavasti huolimatta siitä, että kalvo on vettä läpäisemätöntä lipidiä, vesi liikkuu solukalvon läpi riittävän hyvin; tästä lisää myöhemmin….

Tonisuus

Tonisuus on kahden liuoksen välisen osmoottisen painegradientin mitta.

Toisin kuin osmolaarisuuteen, toonisuuteen vaikuttavat vain sellaiset liuokset, jotka eivät pysty läpäisemään tätä puoliläpäisevää kalvoa, koska vain nämä liuokset vaikuttavat osmoottiseen painegradienttiin.

Siten voi olla iso-osmolaarisia liuoksia, jotka eivät ole isotonisia.

Iso-osmolaariset liuokset, jotka eivät ole isotonisia: 5 %:n dekstroosi ja solunsisäinen neste

5 %:n dekstroosi on infuusiona iso-osmolaarinen elimistön nestekompartimenttien kanssa. Sen osmolaliteetti on sama kuin solujen sisällön osmolaliteetti (noin 300mOsm/L) Koska dekstroosi kuitenkin tunkeutuu soluihin niin helposti, se ei voi vaikuttaa tonisointiin. Näin ollen infusoitu dekstroosi on iso-osmolaarinen, mutta hypotoninen.

Liuos voi siis olla iso-osmolaarinen ja hypotoninen, kun sen osmolaliteettiin vaikuttava liuos ei ole liuos, joka voi vaikuttaa sen tonisuuteen. Näitä osmolaatteja, jotka eivät vaikuta tonisuuteen, Brandis nimittää pilkallisesti ”tehottomiksi osmolaateiksi”. Dekstroosi ja urea ovat tärkeimmät tehottomat osmoolit. Diabeettisella potilaalla dekstroosi voi silti olla tehokas osmoli.

Dekstroosi ja urea ovat tärkeimmät tehottomat osmolit.

Diabeettisella potilaalla dekstroosi voi silti olla tehokas osmoli.

Suurin ”tehokas” osmoli on NATRIUM.
Natrium ja sen anionihaaremi vaikuttavat 86 %:iin osmolaliteetista ja 92 %:iin tonisiteetista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.