Onko valailla hampaat?

Olipa uskomatonta tai ei, joillakin valaslajeilla on todellakin hampaat.

Kaikki valaat on itse asiassa jaettu kahteen kategoriaan tai alaryhmään eli alaryhmään eli hammasvalaiden alaryhmään ja paalivalaan alaryhmään.

Hammasvalailla on nimensä mukaisesti hampaat, joita ne käyttävät hyökätäkseen, pyydystääkseen ja joissakin tapauksissa pureskellakseen tai repiäkseen saaliinsa kappaleiksi, jotta ne voivat niellä ja sulattaa ruokansa paremmin.

Valaiden lisäksi kaikki delfiini- ja pyöriäislajit kuuluvat myös hammasvalaiden alaluokkaan, ja niillä on myös hampaita.

Kaikkien hammasvalaiden syntyessä niillä on hampaita, ei kuitenkaan ole tiedossa, että kaikkien lajien tiedetään pureskelevan ruokansa.

Jotkut hammasvalaat käyttävät hampaitaan vain purraakseen ja tarttuakseen saaliiseensa, jotta se ei pääse pakenemaan, mutta päätyvät lopulta nielemään saaliinsa kokonaisena, kun taas toisilla hammasvalaslajeilla ei näytä olevan juurikaan tai ei lainkaan käyttöä hampailleen muuten kuin keinona osoittaa dominoivuuttaan muita valaita kohtaan erityisesti paritteluaikana.

Hampaiden määrä hammasvalailla voi vaihdella suuresti lajista riippuen.

Joidenkin valaiden (kuten narvaalin) hampaita on vain yksi tai kaksi, kun taas toisilla lajeilla (kuten lyhytnokkaisella delfiinillä) hampaita on jopa 240 tai enemmän.

Ja toisilla hammasvalaslajeilla (kuten siittimellä) saattaa olla hammasrivistöjä vain alaleuassaan eikä yhtään yläleuassaan.

Miten hammasvalaat metsästävät ruokaa

Ruokansa hankkiakseen hammasvalaat metsästävät usein suurissa ryhmissä tai laumoissa käyttäen lauluääniä, visuaalisia vihjeitä ja kaikuluotainta hyökkäystensä organisoimiseen.

Yksi hammasvalasryhmä voi esimerkiksi piirittää saaliinsa ja ajaa sen pieneksi palloksi, kun taas toinen valas voi uida pallon läpi ja poimia avuttoman kalan pois.

Toinen hammasvalaiden käyttämä menetelmä on pakottaa saaliinsa nurkkaan tai lähelle matalaa vesialuetta, jonne se ei pääse sukeltamaan tai pakenemaan, mikä tekee saaliin pyydystämisestä paljon helpompaa.

Tappajavalaan kaltaisten lajien (tappajavalaat ovat delfiinejä) on havaittu metsästävän haita.

Yksi tappajavalasryhmä harhauttaa haita, kun taas toinen tappajavalas hiipii hain takaa tai alta kääntääkseen sen ympäri ja liikuntakyvyttömäksi, jotta ne voivat hyökätä onnistuneesti.

Neiden on myös havaittu käyttävän häiriötekijöitä erottaakseen yhden merinisäkkään ryhmästään tai laumastaan, jotta ne voivat tehdä saaliistaan helpon aterian, ja niiden tiedetään jopa hyppäävän jäävuoren päälle yrittäessään pyydystää hylkeitä tai merileijonia.

Tampaanivalas on hammasvalaslajeista suurin, ja sen metsästysmetodit ovat omaa luokkaansa.

Nämä suuret eläimet ovat tunnettuja siitä, että ne syövät suuria kalmareita, ja ne voivat sukeltaa jopa 3 000 jalan syvyyteen saadakseen saaliinsa.

Tällaisissa syvyyksissä tutkijoiden on ollut vaikea saada tietoa siitä, miten nämä merinisäkkäät saalistavat ja millaisia tekniikoita ne käyttävät saaliinsa pyydystämiseen.

Huomautus: Vaikka hammasvalaiden tiedetäänkin metsästävänsä usein joukoissa, eivät kaikki lajit kuitenkaan saalista yhteen kuuluvina saalistajina tai suurina laumoina.

Visuaaliset vihjeet ja kaikuluotaus

Kun hammasvalas löytää mahdollisen saaliin sisältävän ryhmän tai parven, se voi viestittää muille parven jäsenille, että se on löytänyt ravinnonlähteen.

Signaalin antamiseen voi kuulua esimerkiksi hyppääminen vedestä tai korkeiden äänien tuottaminen varoittaakseen toisten hammasvalaiden havainnosta.

Kun lauma on hälytetty ja valmis hyökkäämään, ne voivat käyttää kaikuluotainta paikallistamaan saaliinsa ja seuraamaan lauman jäsenten sijaintia, jotta ne voivat suunnitella hyökkäyksensä.

Metsästysmenetelmät, joita nämä merinisäkkäät käyttävät, ja tapa, jolla ne kommunikoivat toistensa kanssa, voivat vaihdella huomattavasti lajista, laumasta ja saaliin tyypistä riippuen.

Kaikkeilla valailla ei ole hampaita

Toisin kuin hammasvalaslajeilla, paaluvalailla ei ole hampaita, vaan niillä on syntyessään paalulevyt, joihin on kiinnittynyt harjaksia.

Paaluvalaiden harjaksista sanotaan usein, että ne muistuttavat kammasta löytyviä hampaita, ja ne voivat olla hyvin ohuita ja hienoja, riippuen valaslajista.

Nämä valaat pyydystävät saaliinsa uimalla sitä kohti suu auki nielaisten suuria määriä vettä sekä kaloja, krillejä, kalmareita ja muuta saalista, jota ne metsästävät.

Näin ne karkottavat veden suustaan kielen avulla jättäen saaliinsa loukkuun paaluharjaksilleen.

Harjakset toimivat suodattimena, joka sallii veden kulkeutumisen läpi, mutta ei päästä saalista pois.

Harjaksia voidaan ajatella myös aitauksena, joka estää pieniä eläimiä pääsemästä karkuun, mutta sallii ilman liikkua sisään ja ulos.

Koska paaluvalaalla ei ole hampaita, se päätyy yleensä nielemään saaliinsa kokonaisena, ja se etsii melkein aina pientä saalista, joka on helposti sulavaa, kuten krilliä (tavallinen ruoka sinivalaalle, joka useimmiten on kooltaan alle 2 tuumaa).

Baleenivalaita kutsutaan yleisesti suodatinsyöjiksi, koska ne pyydystävät kalojen ja krillien kaltaisia saaliseläimiä ja vangitsevat ne paaluharjaksilleen samalla kun ne päästävät veden ja muun pienen meressä olevan sedimentin poistumaan paaluharjastensa läpi suodattimen tapaan.

Lajista riippumatta useimmat paaluvalaat eivät pysty nielemään suuria saaliita pienen kurkkunsa vuoksi, ja lähes kaikki lajit ovat kykenemättömiä syömään muita merinisäkkäitä lukuun ottamatta tappajavalasta ja valemurhaajaa, jotka molemmat ovat delfiinejä ja kuuluvat hammasvalaiden alalahkoon, joten todennäköisyys sille, että ihminen joutuisi koskaan valaan syömäksi, on äärimmäisen pieni.

Itse asiassa yksi ainoista lajeista, joiden uskotaan pystyvän nielemään ihmisen, on siitinvalas, joka metsästää jättiläiskalmareita, jotka voivat olla yli 40 jalan mittaisia. pitkiä, mutta nämä merinisäkkäät metsästävät ruokaansa tyypillisesti tuhansia metrejä vedenpinnan alapuolella, mikä on huomattavasti syvemmällä kuin ihminen pystyy sukeltamaan (ilman erikoisvarusteita useimmat ihmiset tuskin sukeltavat alle 30 jalan syvyyteen).

Huomautus: Edes erikoisvarusteiden avulla ihminen ei pysty sukeltamaan 3 000 jalan syvyyteen.