Nimi ”pääsiäinen” on johdettu sanasta ”Eostre”, ”alunperin saksi sanasta (Eostre), joka tarkoitti saksien jumalatarta, jonka kunniaksi uhrattiin pääsiäisen aikaan.”
Pääsiäisen alkuperä kietoutuu vuodenaikojen uudistumisen juhlaan, jota on vietetty lukuisissa kulttuureissa tuhansia vuosia kevätpäiväntasauksen aikoihin. Jotkut väittävät, että jopa kristillinen versio pääsiäisestä vain ylläpitää ikivanhaa, tuttua teemaa ylösnousemuksesta sen sijaan, että kunnioittaisi todellista henkilöä tai tapahtumaa historiassa.
Hanki ILMAINEN pääsiäisoppaasi täältä. Saada rohkaisua suoraan postilaatikkoosi!
Ensimmäisen pääsiäisen alkujuuret
Vanhan ”sumerilaisen legendan Damuzista (Tammuz) ja hänen vaimostaan Inannasta (Ishtar) mukaan Tammuz kuolee, Ishtar on surun murtama ja seuraa häntä manalaan”. Siellä ”’alastomana ja alhaalla kumartuneena’ hänet tuomitaan, tapetaan ja ripustetaan sitten näytteille. Hänen poissa ollessaan maa menettää hedelmällisyytensä, sato lakkaa kasvamasta ja eläimet eivät enää lisäänny. Ellei jotain tehdä, kaikki elämä maan päällä loppuu.”
Inanna on kateissa kolme päivää, jonka jälkeen hänen avustajansa hakee apua muilta jumalilta. Yksi heistä menee ”manalaan” antaa Tammuzille ja Ištarille ”voiman palata maan päälle auringon valona kuudeksi kuukaudeksi.
Kuuden kuukauden kuluttua Tammuz palaa kuolleiden manalaan ja pysyy siellä toiset kuusi kuukautta, ja Ishtar lähtee hänen peräänsä, mikä saa vedenjumalan pelastamaan heidät molemmat. Näin olivat talven kuoleman ja kevään elämän syklit.” Koska tämä myytti löydettiin tauluista, jotka ovat peräisin noin vuodelta 2500 eKr., Tammuz ja Ishtar saattavat olla ensimmäisen pakanallisen pääsiäistarinan päähenkilöitä.
Pakanallisen pääsiäisen teemat
Kommentoijat ovat maininneet lukuisia syitä siihen, miksi kulttuurit ovat valinneet pääsiäisen viettämisen jossain muodossa. Suosittuja teemoja ovat olleet muun muassa:
1. Valo voittaa pimeyden; karu talvi väistyy kevään synnyttämisen tieltä
2. Elämä voittaa kuoleman; Hyvä vs. Paha
3. Neitseellinen syntymä; Uhraus
Usein näitä teemoja pidetään osana toistuvia syklejä, kuten vuodenaikoja. Joka kevät maailma herää henkiin. Kukat puhkeavat esiin. Linnunlaulu täyttää ilman. Eläimet synnyttävät poikasensa. Kuolema johtaa aina uuteen elämään. Joitakin elementtejä, kuten kolmipäiväinen aikajana ja helvettiin joutuva sankari, on myös hajallaan myyttien joukossa.
Ei-pyhää hauskanpitoa
”Kaikki pääsiäiseen liittyvät hauskat asiat ovat pakanallisia. Puput ovat jäänne pakanallisesta Eostren juhlasta.” Hot cross buns liittyvät ”israelilaisiin, jotka leipoivat makeaa pullaa epäjumalalle, ja uskonnollisiin johtajiin, jotka yrittivät lopettaa sen.”” Lopulta ”uhmakkaat kakkuja leipovat pakanalliset naiset” onnistuivat, ja pulliin lisättiin risti niiden kristillistämiseksi.
Tänä päivänä syömme suklaapupuja ja metsästämme värikkäitä munia. Jänis ja muna ovat symboleja, jotka ”liittyvät Eostreen ja edustavat kevään alkua. Germaanisessa mytologiassa sanotaan, että Ostara eli Eostre ”paransi metsästä löytämänsä haavoittuneen linnun muuttamalla sen jänikseksi”. Vielä osittain lintu, jänis osoitti kiitollisuuttaan jumalattarelle munimalla munia lahjaksi.”
Jeesus, sankari monien joukossa
Eräs kirjoittaja vetää ”rinnastuksia Jeesuksen tarinan ja Inannan eepoksen välille”. Tämä ”ei välttämättä tarkoita, ettei ollut olemassa todellista henkilöä, Jeesusta, joka ristiinnaulittiin, vaan pikemminkin sitä, että jos oli, tarina on jäsennelty ja kaunisteltu hyvin muinaisen ja laajalle levinneen mallin mukaisesti.”
Muihin uhriutuneisiin sankareihin on kuulunut muun muassa Attis, Kybelen rakastaja, molemmat jumalia, mutta Attis ”syntyi neitsyestä”. ”Attis oli Cybelen rakastaja, vaikka jotkut lähteet väittävät häntä hänen pojakseen.” Attis ”rakastui kuolevaiseen ja päätti mennä naimisiin.”
Vastauksena Cybelen raivoon Attis ”pakeni läheisille vuorille, jossa hän vähitellen tuli hulluksi ja teki lopulta itsemurhan.” Hän sai mielenterveytensä takaisin ja ”vetosi Zeukseen, ettei hän antaisi Attiksen ruumiin koskaan mädäntyä”. Joka vuosi ”hän palasi elämään kasvillisuuden vuotuisen uudelleensyntymisen aikana; näin Attis tunnistettiin varhaiseksi kuolevan ja henkiin heräävän jumalan hahmoksi.”
Muita ylösnousemukseen liitettyjä jumalia ovat Horus, Mithras ja Dionysos. ”Dionysos oli jumalallinen lapsi, jonka hänen isoäitinsä herätti henkiin. Dionysos herätti henkiin myös äitinsä Semelen.” Sumerilainen jumalatar Inanna eli Ishtar hirtettiin alasti paaluun, minkä jälkeen hänet herätettiin henkiin ja hän nousi ylös manalasta.
Jeesus, ainoa ja oikea
Monet näistä tarinoista muistuttavat kristillistä kertomusta. Jeesus syntyi neitsyestä; hän kuoli ristillä ja herätettiin henkiin. Mutta ristiinnaulitsemisesta on ennakkoaavistuksia Genesiksestä Malakiaan; Sarain hedelmättömässä kohdussa, joka herätettiin henkiin; erämaan lähteissä (Jes. 43:19), Hesekielin kuivissa luissa; ja pääsiäisessä. Koko Raamattu on Jumalan kertomus Jeesuksesta – ei mikään fiktiivinen tarina, vaan luomisen, lankeemuksen ja lunastuksen historia.
Tapahtumat 1. Mooseksen kirjassa ajoittuvat ennen vuotta 4000 eKr. ja Iisakin uhrilahja noin vuoteen 2054 eKr. Nämä tapahtumat ajoittuvat joidenkin pakanallisten mytologioiden ajalle ja ovat nykyaikaisia muiden myyttien kanssa. Kuitenkin silloinkin, kun miehet ja naiset palvoivat vääriä jumalia, Herralla oli viimeinen sana. Robby Gallaty, Tennesseen Hendersonvillessä sijaitsevan Long Hollow Baptist Churchin vanhempi pastori, yhdistää Egyptin yhdeksän vitsausta Egyptin jumaliin: Khnum, jokijumala (veri), Heket, sammakkojumalatar (sammakot), Imhotep, parantajajumala (paiseet), ja niin edelleen.”
Pointtina oli, että ”Jumala itse osoitti, että Hän hallitsee ylivoimaisesti kaikkia vääriä jumalia, jotka yrittävät anastaa Häntä”. Voimme oikaista tätä lausumaa: väärillä jumalilla ei ollut valtaa yrittää mitään; ei valtaa toimia. Elia julisti Baalin palvojille, Israelin vihollisille: ”Jumala, joka vastaa tulella – hän on Jumala” (1. Kun. 18:24). Baal oli voimaton. ”Silloin Herran tuli laskeutui ja poltti uhrin, puut, kivet ja mullan ja nuoli myös veden juoksuhautaan.” (1. Kun. 18:38)
Ei myöskään ole sattumaa, että kristinusko säilyy nykyäänkin uskovien määrän noustessa päivittäin, kaksi vuosituhatta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristuksen olemassaolo on historiallisesti todennettavissa, ja hänen ylösnousemustaan tukevat todisteet. Samaan aikaan Sumerian ja Egyptin myytit ovat säilyttäneet kaiken suklaisen pääsiäispupun voiman.”
Kristus ”Patterned, Promised, Present”
Glenn Scrivener kirjoitti, että ”Vanha testamentti on poikkeuksellisen Jeesus-muotoinen”. Hän oli ”mallinnettu”, ”luvattu” ja ”läsnä” jo ennen neitseestä syntymistä. Hän kuvaa ”sijaiskuviota”, joka alkaa Eedenissä syntiinlankeemuksen jälkeen, jossa ”syylliset puetaan vieraaseen vanhurskauteen – puetaan Kristukseen.”
Tässä ”Jumala lupaa ’naisen siemenen'”, jälkeläisen, joka ”murskaisi jumalattomien huoneen pään”, mutta ”suurella hinnalla itselleen”. Kristus oli läsnä sellaisena, ”joka kulkee rakkaimpien luotujensa kanssa päivän viileydessä”. Kristus on mallina, lupauksena ja läsnä Aabrahamin ja Iisakin kanssa, Exoduksessa ja lukuisissa muissa paikoissa Vanhassa testamentissa.
Ja kun pakanalliset jumalat olivat kaukaisia ja voimattomia, kristillinen Jumala on kaikkivoipa mutta henkilökohtainen. Kristus oli yksi ja ainoa uhri kaikkien syntien puolesta, kaikkien aikojen ajan, kaikkien uskovien puolesta; ei osana kausikiertoa.
Kristityt kuolevat synnille, osallistuvat Kristuksen kärsimykseen ja perivät taivasten kuningaskunnan Kristuksen kanssaperillisinä. He nauttivat iankaikkisen elämän toivosta. Ei ole sattumaa, että Jerusalem rakennettaisiin paikalle, jossa Iisak melkein uhrattiin. Kaupungin porttien ulkopuolella Jeesus ristiinnaulittiin.
Onko kristittyjen sallittua viettää ”pääsiäistä”?
”Pääsiäinen” on vain nimi, joka on omaksuttu ja muuttunut vuosisatojen kuluessa Kristus-keskeiseksi viittaukseksi, kunnes viimeiset sukupolvet, joissa monet nuoret eivät enää tunnista Jeesuksen nimeä muuksi kuin kirosanaksi.
Nimen pääsiäinen käyttäminen ”ei kuitenkaan ole ongelma”, koska ”sanan alkuperä ei tarkoita, että sana on huono”. Jos haluamme ”olla johdonmukaisia ja välttää sanojen käyttöä”, kristittyjen on myös keksittävä uusia nimiä planeetoille ja viikonpäiville.
”Kristityt muistavat, että Jeesus nousi ristillä kuoltuaan kuolleista ja osoitti, että elämä voi voittaa kuoleman. Kristityille muna on haudan symboli, kun taas munan murtaminen edustaa Jeesuksen ylösnousemusta. Ortodoksisessa perinteessä kananmunat maalataan punaisiksi Jeesuksen ristillä vuodattaman veren symboliksi.”” Pääsiäisperinteet voidaan lunastaa, ja pääsiäisen hauskuus on edelleen sallittua.
Ja Jumala tutkii sydämen. ”Jos et ole vielä saanut selville, että ristiinnaulittu Kristus on koko teoksen perusta, olet lukenut Raamattua tähän asti hyvin vähällä hyödyllä. Uskontonne on taivas ilman aurinkoa, kaari ilman avainkiveä, kompassi ilman neulaa, kello ilman jousia tai painoja, lamppu ilman öljyä.”
Mitä tämä tarkoittaa?
Kristus kuoli puolestamme henkilökohtaisesti, vapaaehtoisesti ja rakkaudella. Hän nousi puolestamme ylös, voittaen syntimme, ja hän kutsuu meidät elämään ikuisesti hänen kanssaan synnittömässä paratiisissa. Mytologia on testamentannut meille maalattuja kananmunia ja suklaata: lyhytaikaista ajanvietettä, ei mitään yhtä iloista tai pysyvää kuin uskovan toivo Kristukseen.