Boston Red Sox on etsinyt uutta toimitusjohtajaa jo viikkoja ilman näennäisiä johtolankoja. Olemmeko varmoja, että se on yhä haluttu työ?
Puolelta katsottuna voisi luulla, että Fenway Parkin ympärillä olisi jono ehdokkaita Red Soxin uudeksi toimitusjohtajaksi. Kun Dave Dombrowskin potkuista on kulunut kuukausi, ei kuitenkaan tunnu siltä, että ehdokaslista olisi pitkä.
Tänä Red Soxin menestyskautena viisi ihmistä on saanut tehtäväkseen rakentaa joukkueen, joka voisi johtaa Bostonin mestaruuteen. Theo Epstein saa eniten mainetta, sillä häntä ei ole tituleerattu ”kirouksenmurtajaksi” sen ansiosta, mitä hän on tehnyt Red Soxin ja Cubsin kanssa.
Olemme nähneet myös Ben Cheringtonin aikakauden ylä- ja alamäet. Hänet tullaan muistamaan lähinnä Pablo Sandovalin sopimuksesta, mutta hän teki myös paljon työtä farmijärjestelmän kartuttamisessa. Jed Hoyer ja Mike Hazen kävivät myös kahvikupposet isossa tuolissa ennen kuin löysivät menestystä muissa organisaatioissa.
Sitä pääsemme takaisin Dombrowskiin. Mies, joka on tunnettu siitä, että hän kaupittelee farmisysteemiä ja käyttää venelasteittain rahaa saavuttaakseen joukkueen tavoitteet. Juuri siksi FSG toi hänet Bostoniin ja hän teki juuri sitä mistä hänet tunnetaan. Hän tarjosi useita tulevaisuudennäkymiä kauppasopimuksissa ja kirjoitti samalla isoja shekkejä. Hänen hulluudellaan on metodi, ja meillä on Fenway Parkissa World Series -banderolli todisteena siitä.
Kun tämä metodi alkoi olla vastoin omistajaryhmän uskomuksia, hänet erotettiin vaivihkaa tehtävästään keskellä yötä. Uutinen levisi puolenyön jälkeen, kun Red Sox nuoli haavojaan toisesta Yankee-tappiosta. Dombrowski oli poissa ja se oli suurin piirtein kaikki mitä asiasta kuultiin.
Ei lehdistötilaisuutta, ei rehellisiä perusteluja, vain se, että molempien tiet olivat eronneet. Viikkoja myöhemmin tuli ilmi, että FSG katsoi tarpeelliseksi erota Dombrowskista jo talvella, mutta antoi hänen jatkaa lähes koko kauden. Kun oli selvää, että Boston ei pelaisi lokakuussa, Dealin’ Davesta tehtiin nopeasti syntipukki hänen tyylinsä vuoksi GM:nä.
Hänen potkut olivat vain viimeisin luku loputtomalta tuntuvassa tarinassa, jossa Red Soxin omistajat hoitavat huonosti hallinnonvaihdokset. Terry Francona ja John Farrell joutuivat molemmat syrjäytetyiksi lähdettyään World Series -kruunujen jälkeen. Francona, jota jotkut pitävät Bostonin historian suurimpana managerina, ei ainoastaan lopettanut 86 vuoden kuivuutta vuonna 2004, vaan voitti myös komissaarin pokaalin vuonna 2007.
Palatakseni takaisin ison toimiston kuumalle paikalle, Epsteinin ja omistajien väliseen on-again/off-again-suhteeseen. Ihmelapsi oli tuolloin liigan nuorin GM, ja hänen Billy Beanea muistuttava mieltymyksensä oikeiden pelaajien hankkimiseen oikeaan hintaan oli avain vuoden 2004 maailmanmestari Red Soxin rosteriin. Epstein jättäisi joukkueen syksyllä 2005 vain palatakseen talvella 2006.
Se oli outoa aikaa, sillä Theo palaisi ja saisi uusia titteleitä organisaation kanssa. Kun franchise on menestynyt viime aikoina niin hyvin, on outoa, että front officessa ja seurahuoneessa on niin paljon vaihtuvuutta. Aivan kuten Dombrowski, Alex Cora on viides mies, joka on toiminut tehtävässään tämän saman ajanjakson aikana. Jos vuosi 2020 menee yhtä hyvin kuin vuosi 2019, en näe hänen työpaikkansa olevan turvassa enää kauaa.
Red Sox on ensiluokkainen organisaatio, ja tämänkaltaisen vakanssin pitäisi saada ihmiset juoksemaan haastatteluun. Miksei sitten ole? Tietojemme mukaan keskusteluja saatetaan käydä päivittäin mahdollisten GM-ehdokkaiden kanssa, mutta se, että ei kuulu kuin piipahdus, on vain outoa. Hazen on luvannut olla uskollinen Diamondbacksille, ja Dodgersin GM Andrew Friedman allekirjoitti juuri uuden sopimuksen seuran kanssa. Joten miksi asiat ovat niin hiljaisia?
Rehellisesti sanottuna en ole yllättynyt siitä, että ehdokkaiden pyörremyrsky ei hakkaa Gate D:tä tapaamaan FSG:tä. Kuten edellä nopeasti totesin ja siitä on puhuttu joukkuetta uutisoivien tahojen toimesta, se ei välttämättä ole se miellyttävin paikka työskennellä.
Jos kuulisin, että jonkun pomo haluaisi antaa potkut marraskuussa, mutta odottaisi seuraavaan syyskuuhun, en tiedä haluaisinko sitä työtä. Jos aiot erottaa jonkun, tee se vain. Älä anna heille enää lisää köyttä hirttosilmukkaa varten.
Sillä tavalla, jolla muita front officen johtajia ja managereja on heitetty ulos kuin eilisen tähteitä viimeisen 15 vuoden aikana, Boston ei välttämättä ole monelle ykköskohde. Tuntuu kuin eräänä päivänä omistajat haluaisivat keittoa, joten tuot heille keittoa, mutta kun lasket kulhon alas, he sanovat halunneensa pihvin. En vain saa sellaista fiilistä, että organisaation eri tasoilla olisi paljon yhteenkuuluvuutta.
Vaikka joukkue on menestynyt hienosti kentällä ja sillä on rahaa ostaa kenet tahansa, sillä pääsee vain niin pitkälle. Jos ei ole tukea ja luottamusta esimiehiltä niin se voi aiheuttaa turhaa levottomuutta. Ennen kuin Red Soxin kanssa vallitsee jonkinlainen yhtenäisyys, en näe Fenway Parkia erittäin haluttuna paikkana, jossa johtajat haluavat työskennellä.