Normi, myös sosiaalinen normi, sosiaalisen ryhmän jäsenten yhteinen käyttäytymissääntö tai -normi. Normit voivat olla sisäistettyjä eli sisäistetty yksilön sisälle niin, että niitä noudatetaan ilman ulkoisia palkkioita tai rangaistuksia, tai niitä voidaan pakottaa ulkopuolelta tulevilla positiivisilla tai negatiivisilla seuraamuksilla. Tiettyjä normeja jakava sosiaalinen yksikkö voi olla pieni (esim. kaveriporukka) tai siihen voivat kuulua kaikki yhteiskunnan aikuiset jäsenet. Normit ovat spesifisempiä kuin arvot tai ihanteet: rehellisyys on yleinen arvo, mutta säännöt, jotka määrittelevät, mikä on rehellistä käyttäytymistä tietyssä tilanteessa, ovat normeja.
On olemassa kaksi koulukuntaa, jotka pohtivat, miksi ihmiset noudattavat normeja. Sosiologian funktionalistinen koulukunta väittää, että normit heijastavat konsensusta, yhteistä arvomaailmaa, joka on kehittynyt sosialisaatiossa, prosessissa, jossa yksilö oppii ryhmänsä kulttuurin. Normit edistävät sosiaalisen järjestelmän toimintaa, ja niiden sanotaan kehittyvän vastaamaan järjestelmän tiettyjä oletettuja ”tarpeita”. Konfliktikoulukunta katsoo, että normit ovat mekanismi toistuvien sosiaalisten ongelmien käsittelemiseksi. Marxilaisen konfliktiteorian mukaan normit heijastavat yhteiskunnan yhden osan valtaa muihin osiin nähden, ja pakkokeinot ja sanktiot ylläpitävät näitä sääntöjä. Normien ajatellaan syntyvän keinona, jolla yksi luokka tai kasti hallitsee tai riistää muita. Kumpikaan koulukunta ei selitä riittävästi yhteiskuntien välisiä ja sisäisiä eroja.
Normia käytetään myös tarkoittamaan tilastollisesti määriteltyä standardia tai jonkin sosiaalisen ryhmän keskimääräistä käyttäytymistä, asennetta tai mielipidettä. Tässä mielessä se tarkoittaa pikemminkin todellista kuin odotettua käyttäytymistä.