Normatiivinen taloustiede

Mitä on normatiivinen taloustiede?

Normatiivinen taloustiede on taloustieteen näkökulma, joka heijastaa normatiivisia eli ideologisesti määrääviä arvioita talouskehitystä, investointihankkeita, lausuntoja ja skenaarioita kohtaan.

Toisin kuin positiivinen taloustiede, joka nojaa objektiiviseen data-analyysiin, normatiivinen taloustiede keskittyy vahvasti arvopäätöksiin ja lausumiin siitä, ”mitä pitäisi olla”, pikemminkin kuin tosiseikkoihin perustuviin syy-seuraussuhteen väittämiin. Se ilmaisee ideologisia arvioita siitä, mikä voi johtaa taloudelliseen toimintaan, jos julkiseen politiikkaan tehdään muutoksia. Normatiivisia taloustieteellisiä lausumia ei voida todentaa tai testata.

Positiivinen ja normatiivinen taloustiede

Normatiivisen taloustiede

Normatiivinen taloustiede pyrkii määrittelemään, miten ihmiset suhtautuvat erilaisiin taloustieteellisiin ohjelmiin, tilanteisiin ja olosuhteisiin suotavasti tai ei suotavasti kysymällä, mitä pitäisi tapahtua tai mitä pitäisi olla. Siksi normatiivisissa lausunnoissa esitetään tyypillisesti mielipiteisiin perustuva analyysi siitä, mitä pidetään toivottavana. Esimerkiksi toteamus, jonka mukaan hallituksen tulisi pyrkiä x prosentin talouskasvuun tai y prosentin inflaatioon, voidaan nähdä normatiivisena.

Behavioraalista taloustiedettä on myös syytetty normatiiviseksi siinä mielessä, että kognitiivista psykologiaa käytetään ohjaamaan (”tönäisemään”) ihmisiä tekemään toivottavia päätöksiä muokkaamalla heidän valinta-arkkitehtuuriaan.

Siinä missä positiivinen taloustiede kuvailee taloudellisia ohjelmia, tilanteita ja olosuhteita sellaisina kuin ne ovat olemassa olevinaan, normatiivinen taloustiede pyrkii määräilemään ratkaisuja. Normatiivisia taloustieteellisiä lausumia käytetään määrittämään ja suosittelemaan tapoja muuttaa talouspolitiikkaa tai vaikuttamaan taloudellisiin päätöksiin.

Normatiivinen taloustiede vs. positiivinen taloustiede

Normatiivinen taloustiede voi olla hyödyllinen erilaisten näkökulmien määrittämisessä ja uusien ideoiden tuottamisessa, mutta se ei voi olla ainoa perusta, jonka pohjalta tehdään päätöksiä tärkeissä taloudellisissa kysymyksissä, koska se ei ota objektiivista, tosiasioihin sekä syihin ja seurauksiin keskittyvää näkökulmaa.

Positiivisen taloustiede-näkökulmalta tulevia taloustiede-lausuntoja voidaan pilkkoa määriteltävissä oleviksi ja havaittavissa oleviksi tosiseikoiksi, jotka on mahdollista tutkia ja testata. Tämän ominaisuuden vuoksi taloustieteilijät ja analyytikot harjoittavat usein ammattiaan positiivisen talousnäkökulman mukaisesti. Positiivinen taloustiede, joka on mitattavissa oleva näkökulma, auttaa poliittisia päättäjiä ja muita hallituksen ja liike-elämän viranomaisia päättämään tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat tiettyihin toimintatapoihin tosiasioihin perustuvien havaintojen ohjaamana.

Poliittiset päättäjät, liike-elämän omistajat ja muut organisaatioviranomaiset tarkastelevat kuitenkin tyypillisesti myös sitä, mikä on toivottavaa ja mikä ei ole toivottavaa heidän omien kohderyhmiensä kannalta, mikä tekee normatiivisesta taloustieteestä tärkeän osan yhtälöä, kun he päättävät tärkeistä taloudellisista kysymyksistä. Yhdessä positiivisen taloustieteen kanssa normatiivinen taloustiede voi haarautua moniin mielipiteisiin perustuviin ratkaisuihin, jotka heijastavat sitä, miten yksittäinen henkilö tai kokonainen yhteisö suhtautuu tiettyihin taloudellisiin hankkeisiin. Tällaiset näkemykset ovat erityisen tärkeitä poliittisille päättäjille tai kansallisille johtajille.

Esimerkkejä normatiivisesta taloustieteestä

Esimerkki normatiivisesta taloustieteestä olisi: ”Meidän pitäisi puolittaa verot, jotta käytettävissä olevat tulotasot kasvaisivat”. Positiivinen tai objektiivinen taloustieteellinen havainto sen sijaan olisi: ”Aiempien tietojen perusteella suuret veronalennukset auttaisivat monia ihmisiä, mutta hallituksen budjettirajoitukset tekevät tämän vaihtoehdon mahdottomaksi.” Annettu esimerkki on normatiivinen taloudellinen toteamus, koska se peilaa arvoarvosteluja. Tässä nimenomaisessa arviossa oletetaan, että käytettävissä olevien tulojen tasoa on nostettava.

Taloudellisia lausumia, jotka ovat luonteeltaan normatiivisia, ei voida testata tai todistaa tosiasiallisten arvojen tai legitiimien syy-seuraussuhteiden osalta. Esimerkkejä normatiivisista taloudellisista lausumista ovat: ”Naisille pitäisi antaa korkeampia koululainoja kuin miehille”, ”Työntekijöiden pitäisi saada suurempi osa kapitalistien voitoista” ja ”Työssäkäyvien kansalaisten ei pitäisi maksaa sairaalahoitoa”. Normatiiviset taloudelliset lausumat sisältävät tyypillisesti avainsanoja kuten ”pitäisi” ja ”pitäisi.”