Tutustu Norjan lipun historiaan ja siihen, miksi se kertoo niin paljon koko kansakunnasta.
Useimmiten kansakunnan lippu on niin puhutteleva symboli. Sen kuviot ja värit herättävät sen kansalaisissa välittömästi voimakkaita kansallisen ylpeyden tunteita. Toisissa se saattaa herättää yhtä voimakkaita tunteita ja kenties kielteisiä stereotypioita. Liput ovat kiehtovia, joten on aika tutkia Norjan lippua.
Norjan lippu on ollut kansallisen ylpeyden, identiteetin ja itsenäisyyden merkki jo yli sadan vuoden ajan. Nykyinen lippu koostuu punaisesta kentästä ja tummansinisestä pohjoismaisesta rististä, jossa on ohut valkoinen reunus. Risti on hieman epäkeskinen, lähempänä nostopuolta.
Norjan lipun värit ovat laajalti tunnettuja, mutta sen historia, ainakin Norjan ulkopuolella, ehkä vähemmän. Norjan lippu on kulkenut melkoisen matkan aina varhaishistoriasta kultaisen leijonan kanssa Skandinavian liittojen aikaan. Kaikilla muunnelmilla on ollut oma osuutensa lipun kehittymisessä sellaiseksi, jonka tunnemme nykyään, ”Norjan puhtaaksi lipuksi”.
Lue lisää ja opi, miten historialliset tapahtumat ovat auttaneet muokkaamaan nykyään tuntemamme ikonisen punaisen, sinisen ja valkoisen lipun.
Norjan lipun varhaishistoria
Vuonna 1318 Norjan lippu muistutti pikemminkin banneria. Siinä oli punainen tausta ja keskellä kultainen leijona, herttuatar Ingebørgin sinetti:
Vaikka tämä lippu/banneri juontaa juurensa kuningas Håkon Håkonssoniin (1204-1263 jKr.), vaakunan ensimmäinen käyttö voidaan jäljittää vieläkin kauemmas, kuten Snorri Sturluson (1179-1241) toteaa. Islantilainen historioitsija ja kirjailija väitti sen olevan jopa ennen kuningas Håkon Håkonssonin valtakautta.
Norjan lippu Tanskan liiton aikana
Vuoteen 1380 jKr. asti Norja oli itsenäinen maa. Se kuitenkin muuttui, kun Tanskan ja Norjan kruunun peri Olaf Haakonsson, mikä puolestaan loi liiton Tanskan ja Norjan välille. Unioni johti tuolloin käytännössä siihen, että Norja otti käyttöön Tanskan lipun 1600-luvulta lähtien.
400-vuotinen unioni Tanskan kanssa oli Norjalle synkkää aikaa ja aikakausi, jota yleisesti kutsutaan ”400 vuoden yöksi”. Joka sisälsi myös Kalmarin unionin (Tanskan-Ruotsin-Norjan liitto) vuosina 1397-1523, jolloin ne olivat yhden hallitsevan monarkin alaisuudessa.
Yhteys tanskalaisiin oli ajanjakso, joka kesti Napoleonin sotiin (1803-1815) asti, jolloin Tanskan valtakunta kukistui vuonna 1814. Tappion seurauksena kuningas Kristian Frederik luopui Norjasta luovuttaen ne Ruotsille.
Norjan lippu liiton aikana Ruotsin kanssa
Suomen liiton jälkeen Norja säilytti ”Daneborgin” lipun, mutta pienellä mukautuksella, Norjan leijona lisättiin vasempaan yläkulmaan:
Muunneltua Tanskan lippua käytettiin 16. toukokuuhun 1821 asti, jolloin sovittiin uudesta Norjan lipusta. Liikemies ja poliitikko Fredrik Meltzer esitti luonnoksen, josta kansalliskokous piti. Näin syntyi nykyisin tuntemamme lippu.
Sanotaan, että Meltzerin poika luonnosteli sinivalkoisen lipun, kun hän itse asiassa yritti piirtää Tanskan lippua.
Punaisen, valkoisen ja sinisen värimaailma tunnustettiin tuohon aikaan vapauden väreiksi, ja sitä käytettiin muiden hallitsevien lippujen, kuten Ranskan, Amerikan ja Ison-Britannian lipun, väreinä. Uusi värimaailma auttoi Norjaa liittymään nykyisiin sitoumuksiinsa, sinisellä edustettuun Ruotsiin, samalla kun se tunnisti menneisyytensä ja Tanskan punavalkoiset värit.
Silakkasalaattilippu
Seuraavaksi tulivat ”silakkasalaatti”, sovitetut kauppalippujen liput, joita käytettiin sekä Norjassa että Ruotsissa vuosien 1842 ja 1898 välillä. Sekä Norjan että Ruotsin lippu sulautettiin pienemmäksi tunnukseksi, joka liitettiin kummankin kansallisen lipun vasempaan yläkulmaan.
Itsenäisyys ja nykyinen lippu
Norja kaipasi vapautta ja itsenäisyyttä, mikä johti paluuseen vuonna 1821 käyttöön otettuun ”puhtaaseen Norjan lippuun”. Norjalainen kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson oli liikkeen keskeinen vaikuttaja. Hänen myönteistä vauhtiaan vastustivat monet maan merimiehet, jotka vastustivat muutosta.
10. joulukuuta 1898 lippu hyväksyttiin. Seuraavien seitsemän vuoden ajan uusi ”puhdas lippu” nostettiin kuitenkin enimmäkseen vain kuivalla maalla, ei merivoimien aluksilla.
Silloin 10. kesäkuuta 1905, kun Ruotsin ja Norjan välinen liitto päättyi, ”puhdas Norjan lippu” voitiin vihdoin nostaa, ei vain maalla, vaan myös linnoituksilla ja sen merivoimien aluksilla. Tähän päivään asti norjalaiset eivät ole koskaan olleet ylpeämpiä heiluttaessaan punaista, sinistä ja valkoista Norjan lippuaan.
Valtiossa on nimetty ”liputuspäiviä”, jolloin kaikki julkiset rakennukset liputtavat Norjan lipun alla, samoin kuin monet yksityiset kotitaloudet. Tunnetuin näistä on tietenkin Norjan kansallispäivä 17. toukokuuta.
Pohjoismainen risti
Norja jakaa lippunsa perusmallin useimpien muiden pohjoismaisten valtioiden ja riippuvuusmaiden kanssa. Tanska, Färsaaret, Suomi, Islanti, Ruotsi ja jopa Ahvenanmaa käyttävät pohjoismaista ristiä. Voit lukea lisää tämän lippukonseptin historiasta täältä.