Niukkuus

Taloudellinen niukkuus, sellaisena kuin Samuelson sen määrittelee Taloustieteessä, valtavirran taloustieteellisen ajattelun ”kanonisessa oppikirjassa”, ”… viittaa siihen elämän perustavanlaatuiseen tosiasiaan, että inhimillisiä ja muita kuin inhimillisiä resursseja on olemassa vain rajallinen määrä, jota parhaan teknisen tietämyksen avulla pystytään käyttämään tuottamaan kustakin taloudellisesta hyödykkeestä vain rajalliset enimmäismäärät (…) (hahmoteltuna tuotantomahdollisuuksien käyrällä (PPC))”. Jos niukkuuden ehtoja ei olisi olemassa ja ”ääretön määrä jokaista hyödykettä voitaisiin tuottaa tai ihmisten tarpeet tyydyttää täysin … ei olisi olemassa taloudellisia hyödykkeitä eli hyödykkeitä, jotka ovat suhteellisen niukkoja …”

Tämä taloudellinen niukkuus ei johdu pelkästään resurssien rajallisuudesta, vaan se on seurausta inhimillisestä toiminnasta tai yhteiskunnallisesta varautumisesta. Niukkuutta on kahdenlaista, suhteellista ja absoluuttista niukkuutta.

Malthus ja absoluuttinen niukkuusEdit

Thomas Robert Malthus loi ”…teoreettisen perustan sille konventionaaliselle viisaudelle, joka on hallinnut globaalia nälänhätää ja nälänhätää koskevaa keskustelua sekä tieteellisesti että ideologisesti lähes kahden vuosisadan ajan.”

Vuonna 1798 ilmestyneessä kirjassaan An Essay on the Principle of Population (Essee väestöperiaatteesta) Malthus havaitsi, että kansakunnan elintarviketuotannon lisääminen paransi väestön hyvinvointia, mutta parannus oli tilapäinen, koska se johti väestönkasvuun, joka puolestaan palautti alkuperäisen tuotantotason asukasta kohti. Toisin sanoen ihmisillä oli taipumus käyttää yltäkylläisyyttä pikemminkin väestönkasvuun kuin korkean elintason ylläpitämiseen, ja tämä näkemys on tullut tunnetuksi nimellä ”malthusilainen ansa” tai ”malthusilainen haamu”. Väestöllä oli taipumus kasvaa, kunnes alempi luokka kärsi vaikeuksista, puutteesta ja suuremmasta alttiudesta nälänhädälle ja taudeille, näkemys, jota joskus kutsutaan malthusilaiseksi katastrofiksi. Malthus kirjoitti vastakohtana 1700-luvun Euroopassa vallalla olleelle näkemykselle, jonka mukaan yhteiskunta parani ja oli periaatteessa täydellistettävissä.

Malthusilainen katastrofi yksinkertaistettuna havainnollistettuna

Malthusilaisuudella tarkoitetaan ajatusta, jonka mukaan väestönkasvu on potentiaalisesti eksponentiaalista, kun taas elintarvikehuollon tai muiden resurssien kasvu on lineaarista, mikä lopulta alentaa elintasoa niin paljon, että se laukaisee väestökuoleman. Se juontaa juurensa pastori Thomas Robert Malthusin poliittisesta ja taloudellisesta ajattelusta, jonka hän esitti vuonna 1798 ilmestyneessä kirjoituksessaan An Essay on the Principle of Population. Malthus uskoi, että on olemassa kahdenlaisia aina läsnä olevia ”tarkastuksia”, jotka ovat jatkuvasti toiminnassa ja rajoittavat väestönkasvua kulloisenkin ajankohdan elintarvikehuollon perusteella:

• ennaltaehkäisevät tarkastukset, kuten moraaliset rajoitukset tai lainsäädännölliset toimet – esimerkiksi yksityisen kansalaisen valinta pidättäytyä pidättyväisyydestä ja lykätä avioliittoa siihen asti, kunnes hänen taloutensa on tasapainossa, tai laillisten avioliitto- tai vanhemmuusoikeuksien rajoittaminen niiden henkilöiden osalta, jotka valtio katsoo olevansa ”vajavaisia” tai ”kelvottomia”.
• positiiviset kontrollit, kuten taudit, nälänhätä ja sodat, jotka johtavat korkeisiin ennenaikaisten kuolemien määriin – mikä johtaa niin sanottuun malthusilaiseen katastrofiin. Viereinen kaavio kuvaa abstraktia pistettä, jossa tällainen tapahtuma tapahtuisi nykyisen väestön ja elintarvikehuollon kannalta: kun väestö saavuttaa tai ylittää jaetun tarjonnan kapasiteetin, positiiviset tarkistukset pakotetaan tapahtumaan, jolloin tasapaino palautuu. (Todellisuudessa tilanne olisi huomattavasti vivahteikkaampi johtuen monimutkaisista alueellisista ja yksilöllisistä eroista ruoan, veden ja muiden resurssien saatavuudessa). Positiiviset tarkastukset ovat luonteeltaan ”äärimmäisempiä ja tahattomampia”.

Daoud väittää, että

(T)ä voimakas lisääntymispyrkimys suhteessa ruoantuotantomahdollisuuksien heikkoon laajentumiseen johtaa hyvin nopeasti niukkuuden ja siten nälän tilanteeseen. Tämä perustavanlaatuinen suhde ruoantarpeen ja ruoantuotantokapasiteetin välillä on perimmäinen väestönkasvun este. -Daoud, 2010

Malthusilaisuuteen sisältyy implisiittisesti kahdenlaista niukkuutta, nimittäin elintarvikkeiden eli ”tarpeiden” niukkuus ja näiden ruokatarpeiden välittömän tyydyttämisen mahdollistavien kohteiden eli ”käytettävissä olevien määrien” niukkuus. Nämä ovat luonteeltaan absoluuttisia, ja ne määrittelevät taloudelliset käsitteet niukkuus, yltäkylläisyys ja riittävyys seuraavasti:

• Absoluuttinen riittävyys on tila, jossa inhimilliset vaatimukset ravinnontarpeiden muodossa ja käytettävissä olevat hyödykemäärät ovat yhtä suuret.
• absoluuttinen niukkuus on tila, jossa inhimilliset vaatimukset ravinnontarpeiden muodossa ovat suuremmat kuin käytettävissä olevat hyödykkeiden määrät.

Daoud siteeraten Dalya (1977) toteaa, että ”(A)bsoluuttinen niukkuus … viittaa resurssien niukkuuteen yleensä, perimmäisten keinojen niukkuuteen. Absoluuttinen niukkuus lisääntyy, kun väestönkasvu ja pääomaa kohden laskettu kulutus vievät meidät yhä lähemmäs biosfäärin kantokykyä. Käsite edellyttää, että kaikki taloudelliset vaihtoehdot resurssien välillä toteutuvat (tämä on suhteellista niukkuutta). Vaikka tällaiset korvaukset varmasti lieventävät absoluuttisen niukkuuden taakkaa, ne eivät poista sitä eivätkä estä sen mahdollista lisääntymistä.” -Daly 1977: 39

• Absoluuttinen yltäkylläisyys on tila, jossa hyödyllisten hyödykkeiden käytettävissä olevat määrät ovat suuremmat kuin ihmisten tarpeet ravinnontarpeen muodossa.

Robbins ja suhteellinen niukkuusMuokkaa

Lionel Robbins oli brittiläinen taloustieteilijä ja London School of Economicsin taloustieteen laitoksen merkittävä jäsen. Hän on kuuluisa sitaatista: ”Ihmiset haluavat sitä, mitä he eivät voi saada”. Robbins on tunnettu vapaiden markkinoiden taloustieteilijänä ja taloustieteen määritelmästään. Määritelmä esiintyy Robbinsin esseessä seuraavasti:

”Taloustiede on tiede, joka tutkii ihmisten käyttäytymistä suhteena päämäärien ja niukkojen keinojen välillä, joilla on vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.”

Robbins totesi, että tämän määritelmän tueksi tarvitaan neljä ehtoa:

• Päätöksentekijä haluaa sekä lisää tuloja että lisää tuloja tuottavia varoja.
• Päätöksentekijällä ei ole keinoja valita molempia. Tässä tapauksessa keinoja ei ole yksilöity.
• Päätöksentekijä voi ”lisätä” (Robbins) sekä tulojaan että tulonhankintavarojaan. Tässä tapauksessa kyse on implisiittisesti rajallisesta kyvystä, tai hankkeen sidosryhmä ei olisi niukkuuden kohteena.
• Päätöksentekijän halu tulojen ja tulonhankintavarojen eri osatekijöihin on erilainen. Robbins huomauttaa ratkaisevasti myöhemmin esseessään, että tämä neljäs ehto voidaan muotoilla uudelleen seuraavasti: ”kykenee erottelemaan tärkeysjärjestyksessä, jolloin käyttäytyminen välttämättä omaksuu valinnan muodon”. Robbins väitti, että näiden ehtojen tukemiseksi on oltava olemassa tarvehierarkia.

Siten päätöksentekijän on harjoitettava valintaa, toisin sanoen ”säästettävä”. Robbins väittää, että ”disposition … (sidosryhmän) … ajalla ja resursseilla on suhde (heidän) halujärjestelmäänsä”. Määritelmä ei ole luokitteleva ”poimimalla tietynlaista käyttäytymistä” vaan pikemminkin analyyttinen ”kiinnittämällä huomiota käyttäytymisen tiettyyn osaan, niukkuuden vaikutuksen asettamaan muotoon”.

”(W)utta kun aika ja keinot päämäärien saavuttamiseksi ovat rajalliset ja niitä voidaan käyttää vaihtoehtoisesti ja päämäärät voidaan erottaa tärkeysjärjestyksessä, käyttäytyminen saa välttämättä valinnan muodon. Jokainen teko, jossa käytetään aikaa ja niukkoja keinoja yhden päämäärän saavuttamiseksi, merkitsee luopumista niiden käytöstä toisen päämäärän saavuttamiseksi. Sillä on taloudellinen ulottuvuus.” (Daoud 2010, siteeraten Robbins 1945: 14)

Nämä ovat luonteeltaan suhteellisia ja määrittelevät taloudelliset käsitteet niukkuus, yltäkylläisyys ja riittävyys seuraavasti:

• Relatiivinen riittävyys on tila, jossa useat, erilaiset inhimilliset tarpeet ja käytettävissä olevat määrät vaihtoehtoisine käyttötarkoituksineen ovat yhtä suuret.
• Relatiivinen niukkuus on tila, jossa useat, erilaiset inhimilliset tarpeet ovat suuremmat kuin käytettävissä olevat määrät vaihtoehtoisine käyttötarkoituksineen.
• suhteellinen yltäkylläisyys on tila, jossa käytettävissä olevat hyödykkeiden määrät vaihtoehtoisine käyttötarkoituksineen ovat suuremmat kuin moninkertaiset, erilaiset inhimilliset tarpeet.

Taloustiede pitää absoluuttista ja suhteellista niukkuutta toisistaan erillisinä käsitteinä ja ”…painottaa nopeasti, että taloustieteen määrittelee suhteellinen niukkuus”. Suhteellinen niukkuus on taloustieteen lähtökohta.

Samuelson ja suhteellinen niukkuusEdit

Samuelson sitoi suhteellisen niukkuuden käsitteen taloudellisten hyödykkeiden käsitteeseen havaitessaan, että jos niukkuuden edellytyksiä ei olisi olemassa ja ”jokaista hyödykettä voitaisiin tuottaa ääretön määrä tai ihmisten tarpeet voitaisiin tyydyttää täysin … ei olisi olemassa taloudellisia hyödykkeitä eli hyödykkeitä, jotka ovat suhteellisen niukkoja…”. Taloudellinen perustavanlaatuinen tosiasia on, että tämä ”eri (hyödykkeiden) tuottamiseen kykenevien kokonaisresurssien rajoittuneisuus tekee välttämättömäksi valinnan suhteellisen niukkojen hyödykkeiden välillä.”

Nykyaikaiset käsitykset niukkuudestaEdit

Nykyaikaiset käsitykset niukkuudestaEdit

Nykyaikaiset käsitykset niukkuudesta viittaavat rajallisten resurssien ja teoreettisesti rajattomien tarpeiden väliseen kuiluun. Niukkuuden käsite on, että koskaan ei ole tarpeeksi (jotain) tyydyttämään kaikkia ajateltavissa olevia inhimillisiä tarpeita, edes ihmisen teknologian kehittyneillä tasoilla. Niukkuus edellyttää uhrauksen tekemistä – jostain luopumista tai kompromissin tekemistä – jotta haluttua niukkaa resurssia saataisiin enemmän.

Todellisessa maailmassa vallitseva niukkuuden tila edellyttää kilpailua niukoista resursseista, ja kilpailua syntyy, ”kun ihmiset pyrkivät täyttämään kriteerit, joiden perusteella määritetään, kuka saa mitäkin”.

:s. 105 Hintajärjestelmä eli markkinahinnat ovat yksi tapa jakaa niukkoja resursseja. ”Jos yhteiskunta koordinoi taloudellisia suunnitelmia rahan maksuhalukkuuden perusteella, kyseisen yhteiskunnan jäsenet pyrkivät ansaitsemaan rahaa.”:s. 105 Jos käytetään muita kriteerejä, odottaisimme näkevämme kilpailua näiden muiden kriteerien perusteella.

Vaikka esimerkiksi ilma on meille tärkeämpää kuin kulta, se on vähemmän niukkaa yksinkertaisesti siksi, että ilman tuotantokustannukset ovat nolla. Kullan tuotantokustannukset sen sijaan ovat korkeat. Se pitää löytää ja jalostaa, jotka molemmat vaativat paljon resursseja. Lisäksi niukkuus merkitsee sitä, että kaikkia yhteiskunnan tavoitteita ei voida toteuttaa samanaikaisesti, vaan tehdään kompromisseja yhden tavoitteen ja muiden tavoitteiden välillä. Lionel Robbins määritteli vuonna 1932 ilmestyneessä vaikutusvaltaisessa esseessään taloustieteen ”tieteeksi, joka tutkii ihmisten käyttäytymistä päämäärien ja niukkojen keinojen välisenä suhteena, joilla on vaihtoehtoisia käyttötapoja”. Monopoli- tai monopolitapauksissa voidaan luoda keinotekoinen niukkuus. Niukkuutta voi syntyä myös varastojen kartuttamisen kautta, joko pyrkimyksenä saada markkinat nurkkaan tai muista syistä. Tilapäinen niukkuus voi johtua (ja aiheuttaa) paniikkiostoista.