New Dealilla pyrittiin ennen kaikkea ratkaisemaan suuren laman aiheuttama talouskriisi. Tähän liittyi kuitenkin monia osatekijöitä, kuten deflaatio (valuutan arvon nousu), työttömyys, köyhyys ja luottamus Yhdysvaltoihin. Hallinnon lisätavoitteena oli tietenkin estää tulevat katastrofit.
New Deal pyrki lisäämään työllisyyttä julkisten rakennushankkeiden avulla. Tätä taloustieteilijät kutsuvat finanssipolitiikaksi – kun hallitus yrittää elvyttää taloutta kuluttamalla rahaa. Monien asiantuntijoiden mukaan tällaisesta finanssipolitiikasta on erittäin voimakasta hyötyä taloudelle, erityisesti lyhyellä aikavälillä. Hoover oli ehkä ollut liian riskialtis yrittäessään työllistää niin monia amerikkalaisia valtion menojen avulla.
Köyhyysongelman ratkaisemiseksi FDR otti käyttöön sosiaaliturvan ja työttömyyskorvausten kaltaisia politiikkoja, joilla luotiin sosiaalinen turvaverkko ihmisille, joihin kriisi vaikutti. Tällä pyrittiin osittain auttamaan amerikkalaisia, mutta myös lievittämään kansakuntaa kuluttavaa laajaa paniikin tunnetta. Heikko luottamus hallitukseen voi aiheuttaa ongelmia joukkovelkakirjojen, osakkeiden ja muiden rahoitusmarkkinoiden kanssa. Kansakunta, jossa vallitsee tällainen levottomuus, ei voi toimia taloudellisesti. Käsitys on tärkeä taloudessa, ja on vaikea tuntea, että asiat paranevat, jos köyhyys on niin yleistä. Tällä tavoin näiden ohjelmien tavoitteena oli sekä auttaa amerikkalaisia että parantaa heidän luottamustaan hallitukseen.
Vähemmän usein New Dealiin liittyen keskustellaan ehkä rahapolitiikasta, jota FDR:n hallinto harjoitti myös kriisin lievittämiseksi. Keskustelua käydään siitä, kuinka tärkeää rahapolitiikka saattoi olla New Dealissa. Yksi syy siihen, että monet historioitsijat keskittyvät finanssipolitiikkaan, on se, että Hooverin hallinnon epäonnistumisten jälkeen oli selvää, että rahapolitiikka ei yksinään ratkaisisi ongelmaa; molemmat olivat tärkeitä. New Deal -ohjelman oli tarjottava pääomaa (hieno sana rahalle) ihmisille, jotka halusivat ottaa lainaa tai perustaa yrityksiä. Koska deflaatio oli niin voimakasta, yksi tapa ratkaista tämä ongelma oli irrottaa Yhdysvallat kultakannasta, jotta rahan hinta voisi laskea helpommin. Tämä mahdollisti myös sen, että hallitus pystyi alentamaan korkotasoa.
Muutoksilla, kuten Glass-Steagelilla ja hallituksen tiukemmalla sääntelyllä, pyrittiin estämään uusi talouskatastrofi. Tämä oli toinen New Dealin tavoite, mutta en lähde tässä liikaa yksityiskohtiin, koska muut ovat jo tehneet sen niin hyvin.